Sain eilen luetuksi Jonathan Tropperin Seitsemän sietämättömän pitkää päivää. Ensimmäisistä sivuista lähtien kirja tempaisi mukaansa. Montaa sivua en päässyt etenemään, kun jo ensimmäiset naurunpyrskähdyksetkin päästin ilmoille. Helposti luettavaa, ajoittain ehkä roisiakin tekstiä (ei nyt mitään sellaista, mistä aikuinen järkyttyisi). Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan seuraavaa tuotosta.

Nyt lähti lukuun Sarah Watersin Vieras kartanossa, ensimmäisen luvun jälkeen jatkan kyllä mieluusti tämänkin lukemista.

Mulla on nyt luettavana lukupiiriin n. 800 sivuinen runokirja Maailman runosydän ja näistä 400 kirjoittajan yli 800 runosta pitäisi valita yksi, jonka sitten luen lukupiirissä.

Muita tänä vuonna lueetuja ovat Rosa Liksomin Hytti no 6, aika karua luettavaa.
Tuomas Liuksen Härkätanssi, dekkari. Liza Marklundin Panttivanki.

Nyt kesken Sauli Niinistön Hiljaisten historia, faktaa ja fiktiota tavallisten ihmisten elämästä, ihan luettavaa.

Ihanaa, kirjoja! Lukeminen on aivan parasta. Mä luen aina montaa kirjaa kerralla, tällä hetkellä aktiivisimmin Sofi Oksasen Puhdistusta. Muita keskeneräisiä ovat Sinuhe, parikin Henry Milleriä, yksi hömppä Marian Keyes (parasta hömppää tähän mennessä, suosittelen lajin ystäville)... Mitä vielä. Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Viimeisimpänä luettuina Sookie Stackhouse -sarjan eka osa, johon petyin sekä Game of Thronesin eka osa, joka oli juuri niin upea kuin odotinkin. Viimeksi olen hurahtanut johonkin fantasiaan 16-vuotiaana kun luin Sormusten herran, nyt on tuo Game of Thrones semmonen että voisin viettää vaan useita päiviä kirjaa lukien, tekemättä mitään muuta.

Mä luen "hyviä" kirjoja, klassikoita, kulttikirjoja ja huippusuosituksia saaneita. Neulasen Manta tuossa sanoi valkanneensa kirjan koiran perusteella, no mulla se on susi. Onpa joskus tullut jotain hyviäkin susikirjoja vastaan, vaikka yleisesti ottaen ne on aina jotain teinikamaa.

Aijoo ja teininä olin ihan hillitön vampyyrifani, silloin luin joka ikisen silloisen pienen kotipaikkakuntani kirjastosta löytyneen vampyyriin edes kaukaisesti liittyvän kirjan, ja nyt olenkin seurannut hämmentyneenä tätä Twilight/True Blood -hehkutusta. Twilightit luin ja aivan kamalaa, ja tuosta ekasta Sookie Stackhousesta päätellen niin ovat nekin. True Blood on sarjana loistava kyllä.

Yritän lukea mahdollisimman paljon kotimaista, ja nyt onkin hienoa kun on tullut uutta Liksomia, Tervoa yms. en vaan jaksa niitä kirjastosta varailla kun on niin kovat jonot, luen sitten joskus.

Lukeminen on maailman hienointa, ja yksi niistä harvoista herkuista kun on vielä tässä maailmassa ilmaista.

Mulla kun alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä eli gradu olla valmis ja sen jälkeen näkyy ainoastaan vapaata aikaa ainakin gradun tarkistukseen kuuluvan ajan verran, niin aion VIHDOIN päästä lukemaan muutakin kun opiskeluun liittyviä kirjoja. Ja siitä päästäänkin siihen, että oisin kysyny teiltä suosituksia sellaisista kirjoista, jotka ovat

a) saaneet teidät itkemään (mut HUOM! sellaista "hyvää", puhdistavaa itkua, ei maailman epäreiluudelle itkua)

b) nauramaan ääneen.

Mulla ensimmäiseen osioon kuuluu ainakin PS. I Love You, itkin joka kerran kun otin kirjan käteeni, silloinen poikaystävä ihmetteli et miks mä luen sitä kun aina pitää itkeä. Toinen missä itkin melkein koko kirjan ajan oli Leijapoika, mutta se oli enemmän tuota jälkimmäistä itkua. Äärettömän hyvä kirja kylläkin, mulle vaan liian rankka kun tulee uniin ja mieleen vielä vuosien jälkeenkin.

b-osioon kuuluvia kirjoja ei tuu nyt mieleen... On niitäkin varmasti ollut. Ainakin hymyilemään on saaneet kaikki James Herriotin kirjat, ne vaan on täynnä niin positiivista maailmankuvaa että mä tykkään.

Tällä hetkellä tapahtuu elämässä niin paljon, että haen kirjoista lähinnä hyviä hetkiä ja elämyksiä, en halua niiden haastavan minua sillä tavalla kuin esim. Leijapoika teki. Aika tarkat hakukriteerit mulla! Löytyisköhän joltain hyviä vinkkejä kirjoista, jotka sopis näihin raameihin?

Ootko Viltsu lukenut Leijapojan tekijän toisen kirjan, Tuhat loistavaa aurinkoa? Menis varmaan aika hyvin tuohon sun kategoriaan. Mun mielestä jopa parempi kuin Leijapoika.

En oo lukenu, pitää laittaa korvan taakse. Kiitos!

tiistaina, 17. tammikuuta 2012 klo 02:19 Viltsu84 kirjoitti::
Ja siitä päästäänkin siihen, että oisin kysyny teiltä suosituksia sellaisista kirjoista, jotka ovat

a) saaneet teidät itkemään (mut HUOM! sellaista "hyvää", puhdistavaa itkua, ei maailman epäreiluudelle itkua)

b) nauramaan ääneen.

Minulla tuli ensiksi mieleen tuohon a) kohtaan Charlotte Brontën Jane Eyre - itken joka kerta kun sitä luen, ja olen sen varmaan viidesti jo lukenut (alkuperäiskielellä, of course) ja b) kohtaan ranskalaisen (?) Martin Pagen Kuinka minusta tuli tyhmä (ranskaksi "Comment je suis devenu stupide"), jonka luin ihan suomennoksena. Aivan loistavia teoksi molemmat.


Yleensä luen ihan laidasta laitaan, kolmella kielellä (englanti, ruotsi ja suomi). Viime aikoina paljon H.P. Lovecraftia enkuksi, Erlend Loe'ta ruotsiksi ja nyt Rosa Liksomia suomeksi.
Seuraavaksi projektina lukea Gormenghast trilogia vihdoinkin loppuun, kun ole sen jo neljästi aloittanut. Sen jälkeen vuorossa George R.R. Martin, kuten näköjään aika monella muulla, Game of Thrones on telkkarisarjanakin niin pirun hyvä, ettei kirja voi mitenkään olla huonompi, kun yleensähän menee niin, että filmatisointi on kirjaa köyhempi.

Hei, Bellyfulla, Charlotte Bronte on minunkin lemppareita, muutkin hänen teokset on mainioita, mutta tuo Jane Eyre kaikista paras. Kotiopettajattaren romaani siis, jos sen lukee käännettynä.

Kiva, kun toit mieleeni Martin Pagen kirjan, se mun on pitänytkin lukea, etsin sen kirjastosta.

Olen tässä lukenut pari pukin tuomaa Fred Vargasin dekkaria ja nyt tekisi mieli taas jotain ihan muuta kuin murhia.

En katsonut koko ketjua läpi, mutta naurut irrottavaksi kirjaksi suosittelen ehdottomasti Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Päähenkilöllä on aivan loistavia havaintoja ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä!

Kiitos vinkeistä! Mieluusti alkuperäiskielellä luen noita, kestää aina himpun pidempään yksi kirja, suomeksi kun ne tahtoo tulla nielaistuksi kertalukemalla. Hahaa, ja jos ranskaksi alan tuota yhtä takoa niin voi kestää se kirja jonkin aikaa ennen ku on luettu! Mut oishan siinä haastetta ainakin. Onko se kuinka pitkä se kirja?

Heiii hyvä kun sanoit tuosta Eilenbergeristä, sen kirjan haluisinkin lukea. Saakohan sitä Suomesta saksakskin jostain vai onko vaan toi käännetty versio saatavilla? Molempi parempi, mut saksaks ois mukava lukea ettei kieli ihan unhoittuisi.