Nancy Huston: Instruments of Darkness. Suomentamatta jäänyt Hustonin kirja. En kauheasti innostunut siitä vaikka Nancy Huston onkin lempikirjailijoitani. Lukekaa ihmeessä Täyskäännös, Enkelin kosketus tai Syntymämerkki.

Kanada on jostain syystä oikea naiskirjailijoiden kultakaivos. L.M.Montgomery tietenkin, mutta myös Margaret Atwood, Alice Munro ja Carol Shields.

Seuraavaksi käärin hihani ja aloitin opuksen nimeltä Babylon - Mesopotamia and the Birth of Civilization (Paul Kriwaczek).

Kiitos lukuvinkista Gelsomina. Takkuilen edelleen työkaverin tosi hyväksi mainostaman chick lit -kirjan kanssa (en edes muista nimeä, mutta heti alussa joku luulee kuolevansa lentokoneen putoamisessa ja paljastaa kaiken peen työpaikastaan, parisuhteestaan jne miehelle, joka osoittautuu työpaikan omistajaksi jne jne jne). Pitäisi varmaan jättää kesken, mutta jostain solidaarisuussyystä yritän "suorittaa" tämän.

Eve Hietamiehen uuden kirjan haluaisin hyppysiin heti, mutta en raaski nyt ostaa. Ehkäpä lupaan sen itselleni palkinnoksi kun kiloluku menee yhdellä alaspäin

Hui, että Kellopeli Appelsiinin alkuperäiskielellä oleva versio oli tarttuvaa kamaa! Nimittäin kaikki slangisanat (perustuivat venäjänkieleen?) jäivät elämään omassa kielessäni ja pään sisällä. "Rookers" (kädet), "glazzies" (silmät), "vonny" (haiseva), "cal" (paska), "slooshy" (kuulla, kuuntele), "droogs" (kaverit) jne. Ja tietysti lauseen aloittava tai lopettava "Oh, my brothers"... ja maito ei ole enää "maito" vaan "moloko".

Vaati kyllä totuuttelua lukea tuo teos, kun ei aluksi meinannut käsittää siitä oikein mitään, juuri noista slangisanoista johtuen. Jotenkin aivot kuitenkin tottuivat. Ja nyt töissä tunnistan työkaverin puheesta venäjänkielisiä sanoja ihan eri tavalla.

Nyt on työn alla Kafka on the Shore, Haruki Murakamin kirjoittama romaani. Olen vuosia sitten lukenut saman kirjailijan Norwegian Woodin, josta pidin kovasti.

Hei Bellyfulla85 -
mäkin tykkäsin kovasti tosta Norwegian Woodista. Viimeksi luin Murakamilta suomennetun "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta". Suosittelen sitä lämpimästi kaikille juosua harrastaville. Murakami on juossut kauan ja paljon maratooneja, on myös triathlonisti. Sain lisäpotkua omaan juoksuun ihanasta kirjasta.

Babylonin löysin Akateemisesta uutuushyllystä, joten on saatavana kiinnostuneille. Museopöly ei sitä lukiessa ollenkaan yskitä, vaan kirja on kevyesti ja armeliaasti popularisoitu. "A lively mixture of topicality, politics, history, myth and culture", niin kuin kannessa luvataan. Mukaansatempaava kirja!

Minunkin suhteeni Pamukiin on vähän vaivalloinen. Lumi jäi kesken. Punainen, vai mikä sen nimi oli, oli mielestäni tavattoman hieno, mutta paikoitellen meinasin uupua. Mutta Pamukin muistelmakirjat Istanbulista ovat tyylillisesti kevyempää lukemista, eivät kuitenkaan sisällöltään köykäisiä. Pidän niistä.

Luettuani Pamukin ajatuksia Istanbulista "surun kaupunkina" olin kyllä aika hämmentynyt Istanbulin matkalla. Kaupunki oli minusta energinen ja hauska. En tietenkään osaa turkkia, joten ymmärsin ehkä kaiken väärin. Sitä paitsi olin siellä noin miljardin tulppaanin kukkiessa.

Tallensin dokumentin Pamukin Istanbulista, mutta en ole ehtinyt vielä katsomaan. Josko innostuisi kirjoistakin.

Nyt menossa Ken Follettin Kun suuret sortuvat. Järkyttävän paksu eepos eli epämiellyttävä käsissä pideltävä, minä kun tapaan lukea illalla ennen nukahtamista, mutta tarina on koukuttava. Brittiläistä aatelia palvelijoineen ja nuoria komeita kaivosmiehiä

Kyllä Kellopeliappelsiini suomeksikin luettuna tarttui ainakin mun päähän, tosiaan sitten kun siinä lukemisessa pääsi kärryille alkuun piti olla jatkuvasti tarkistelemassa sanoja. No, suunilleen vuosi on lukemisesta ja suurimmaksi osaksi tarttuneet sanat ovat jääneet, mutta aika pitkään mielessä pyörivät ainakin "von" ja "druga"

Lomamatkalla luin Anna-Leena Härkösen novellikokoelman Kauhun tasapaino, oli useitakin tosi hauskoja novelleja, suosittelen!

Forssassa Kirjalöytö Outlet, Suomen suurin kirjakauppa. Avoinna koko toukokuun.

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Kannattaa tutustua.

Minä oikein nautin kun elämä rauhoittui edes sen verran että saan taas lukea. Tosin hektisen elämänrytmin vastapainoksia luen ihanan kepeitä rakkausromaaneita, saa heittää aivot nurkkaan ja sukeltaa niiden keskelle. Ja aina tietää, että ne päättyy hyvin, ei tarvitse sitäkään murehtia. Sisko toi divarista 40 kirjaa mulle luettavaksi, katellaan miten pitkään niillä kestetään.

Kesken on jäänyt Laura Gustafssonin Huorasatu. Aivan liian mielikuvituksellinen ja mässäilevä mulle..toki luen sen loppuun kun kerran aloitin, mutta tässä välissä menee Norwegian wood joka vaikuttaakin tosi hyvältä ja parissa päivässä olenkin saanut sitä luettua reilut parisataa sivua. Aion lukea tänä kesänä paljon