Minä lukaisin juuri kolmatta kertaa elämässäni Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen.

Kirjahan kuuluu hengelliseen kirjallisuuteen, mutta minusta se on ennen kaikkea todella hyvä elämäntaito-opas, joka tiivistää monta hyvää asiaa helppolukuiseen mutta silti syvälliseen ja herättävään muotoon. Minä en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen (olen ateisti), ja jos jossain yritetään "käännyttää", "markkinoida" tai muuten vaan ratsastetaan liikaa uskonnolla tai hengellisyydellä, en kykene kirjaa lukemaan. A. de Mello on jesuiittana kuitenkin siinä poikkeuksellinen, että hän suhtautuu erittäin kriittisesti itsekin hengellisyyteen, eikä sitä tuo juurikaan esiin. Halutessa se on erittäin helppo "sivuuttaa" kirjan sivuilta idean silti kärsimättä.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa syvällisempi ajatus omasta elämänhallinnasta ja omien ajatusmallien kriittinenkin tarkastelu sekä niiden muokkaaminen pois länsimaisesta materialismista ja itsekkyydestä.

Itse ainakin joka kerta kirjan luettuani huomaan ajattelevani elämästäni selkeämmin ja osaavani suhtautua ajatuksiini, tunteisiin ja myös laihduttamiseen (!!!) terveemmällä tavalla.

Olen lukenut de Mellon, se oli mainio, suorastaan röyhkeän ravisuttava. Olisi ehkä lähimmäisille vähän julmaa alkaa noudattaa de Mellon ajattelua kirjaimellisesti, mutta kyllä siitä paljon ajattelun aineksia sai.

Voisinpa lukea uudelleen, pitäisi löytyä hyllystäni.

Piti vielä kirjoittaa kesällä luetusta huippusarjakuvasta: Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet. Kertoo marokkolaisen laittoman siirtolaisen matkasta Espanjaan hyväksikäytettäväksi ja huijattavaksi. Käsittämättömän taustatyön tulos, suursaavutus. Muistan, että Ville Tietäväisen piirrostyyli oli aikoinaan hyvinkin naturalistista. Tässä viiva ja värit ovat pelkistyneet jo äärimmilleen. Tyylikästä! Ja hyvin tärkeää asiaa.

Tässä lyhyt lista omista suosikeista:

Nicholas Evans - Kylmät vuoret
Evansiin voi aina luottaa. Hyvä kirja, sopivan jännittävä ja tavallaan kantaaottava. Samalta kirjailijalta myös Suden läheisyys ja Tulisielut on hyviä, Hevoskuiskaaja on ihan ok.

Khaled Hosseini - tuhat loistavaa aurinkoa
Karu mutta koskettava kirja, suosittelen! Leijapoika on myös hyvä.

Kathryn Stockett - Piiat
Hauska kirja, mutta myös avasi silmiä menneelle ajalle.

Kate Jacobsin- Lankakauppa -sarja ja Lohturuokaa oli kevyitä ja hauskoja kirjoja. Lankakauppa -sarjaa on muistaakseni kolme kirjaa.

Alexander McCall Smith - Naisten Etsivätoimisto -sarja on hauska ja kuvailee ihanasti Afrikan elämää Me likes! Sarjasta on tehty myös tv -sarja, mutta kirjoista saa (tottakai) enemmän irti.

Sara Gruen - Vettä elefanteille oli kans hyvä. Tykkään tämmösistä kirjoista jotka oikeen tempaa mukaansa erilaiseen maailmaan, tässä tapauksessa sirkukseen, jossa kaikki olekaan sitä miltä näyttää.

Torey Haydenilla on monta hyvää kirjaa, viimeksi luetut on tiikerin lapsi, joka oli hyvä, ja Hiljaisuuden lapset, joka ei ollut minusta niin hyvä.

Cecilia Ahern - PS. Rakastan sinua oli kans hyvä ja koskettava, vaikken ehkä niin hirveen innostunu ole tuommosissa "lässynlässynrakkaus- kirjoista"

Chris Cleave - Little Been tarina Aattelin että lukaisempa tämän hauskannäköisen afrikkalaisen kirjan, mutta sehän olikin syvällinen, jännittävä ja koskettava.

Gaile Parkin - Kigalin kakkukauppa Tämä on vähän enemmän semmonen hauska afrikkalainen kirja Tässäkin sivutaan afrikan ongelmia, esim tyttöjen ympärileikkauksia jne mutta osana tarinaa. Tykkäsin.

Vielä yks lisäys: hömppäkirjoista Jane Austenin mikä tahansa kolahtaa ja kovaa, suomeksi tai englanniksi. Oma suosikki on Ylpeys ja ennakkoluulo. Etenkin kun Darcyksi voi tv -sarjan perusteella kuvitella Colin Firthin

Viimeksi luin Kamila Shamsien Kartanpiirtäjän, joka ei ollut ihan niin hyvä kuin tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika, vaika vähän samantyylinen ehkä olikin.

Ja vielä loppuun yks pettymyskirja: Eat Pray Love jäi kesken, vaikka oli leffana ihan hyvä. Ja se Himoshoppaaja -sarja, jota kaverit kehu... Jaksoin ehkä kuus sivua lukea, ja plää

Agatha Christien omaelämänkerta. Aivan ihanaa ajankuvausta ja tuon lukemisen jälkeen Christien dekkarit saa uuden lisämausteen.

Komppaan niitä, jotka tykkäävät Alexander McCall-Smithin Naisten etsivätoimisto -sarjasta.

Jos haluaa itselleen hyvän mielen ja/tai lohtulukemista lohturuuan sijasta, niin lukekaa näitä! Aivan ihania hyvän olon tuojia. Kaikki ongelmat pienenee näitä lukiessa

Itselleni paras tapa oli lukea nämä ilmestymisjärjestyksessä, koska siten päähenkilöiden vaiheet etenivät loogisesti, mutta toimivat varmasti myös satunnaisessa järjestyksessä luettuina.

Luettelen tässä loppukesän aikana lukemiani uutuus- (tai uudehkoja) kirjoja:

Amor Towles: Seuraelämän säännöt. Nuoria ihmisiä 1930-luvun New Yorkin iltaelämässä.

Jamie Fort: Hotelli Panama. Amerikankiinalainen herra muistelee sodan aikaista amerikanjapanilaista ensirakkauttaan.

Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni. Suomalaisarjessa on monta ihmeellistä asiaa, mitkä hämmästyttävät, kummastuttavat saksalaista kihlattua (myöhemmin aviomiestä).

Jenni Linturi: Isänmaan tähden. Vanha mies elää osin tätä päivää, osin vuosiaan SS-joukoissa.

Maarit Turtiainen: Punainen paasto. Suomalaisopiskelija Istanbulissa paikallisen poikaystävänsä ja kulttuurierojen pyörteissä.

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan. Himoshoppaajan luojan tuttua chick littiä, jossa nimestä poiketen tekstaillaan, tekstaillaan.

Sari Luhtanen: Kaikkea kaunista. Maisa&Kaarina -sarjakuvasta tuttu Luhtanen kirjoittaa myös uskottavaa chick littiä.

Pidin näistä kaikista, vaikka "elämää suurempia elämyksiä" mikään niistä ei tarjonnutkaan.

Mielilukemistani ovat Agatha Christien ihanat Poirot- ja Neiti Marple-dekkarit. Niissä on ihana vanhanajan tunnelma
Myös joistain ruotsalaisista nykydekkaristeista pidän.

En jaksa sivistyksenkään nimissä lukea esim. venäläisiä klassikoita.Olen silti pari lukenut.

Lapsena rakastin Viisikoita, Salaisuus-kirjoja ja neiti Etsiviä sekä SOS-sarjaa. Olen lukaissut muutaman Viisikon aikuisenakin ja muistellut kuinka niitä lukiessa tuli aina nälkä. (Keittäjättären laittamat eväät, mm. kinkkua, munia, hedelmäkakkua.....)

Paha gallup, tästä ei selviä hetkessä ...

Lapsena: Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään, myöhemmin kaikki Muumi-kirjat ja Muumi-sarjakuvat. Kaikki Astrid Lindgrenin kirjat. Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee. Martti Haavion Lasten Kalevala Alexander Lindebergin kuvituksilla. Lewisin Prinssi Caspianin matkat maan ääriin. Daniel Defoen Robinsin Crusoe (lasten laitos). Vähän myöhemmin Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-kirjat. Alcottin ja Montgomeryn tyttökirjat, ennen kaikkea Runotytöt. Alexandre Dumasin Kolme Muskettisoturia. Topeliuksen Välskärin kertomukset. Björn Landströmin Laiva ja Matka Intiaan. Sormusten herra.Tintit, Asterixit, Mustanaamiot, Carl Barksin Aku Ankan jatkikset..

Nuorena Waltarit, varsinkin Johannes Angelos. Mukan Maa on syntinen laulu. Katri Valan runot. Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Tolstoin Sota ja rauha. Paljon sarjakuvaa, Tardi, Bilal, Comes, Pratt, Bretecher, Crumb ja Freak Brothers, kuka piirsikään? Aikuisempana kaikki Coletten kirjat. Lawrence Durrellin Aleksandria-kvartetti. Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja runot. Aino Kallaksen Reigin pappi ja Sudenmorsian. Joel Lehtosen Putkinotko. Keski-iässä Raija Siekkisen novellit, Monica Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, Kjäll Westön Missä kuljimme kerran, Hannu Väisäsen Vanikan palat, Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Tietokirjat ovat mullistaneet vielä enemmän, varsinkin nuorempana:

Peter Freuchen: Nuoruuteni Grönlannissa, Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli, Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen(kuka kirjoittikaan?), Martti Haavion Suomalainen mytologia ja Karjalan jumalat, Lennart Meren Hopeanvalkea, Alan Wattsin Psychotherapy East and West ja Myth and Ritual in Christianity, Sara Wacklinin Sata muistoa Pohjanmaalta, Wallinin Tutkimusmatkoilla arabien mailla. Frida Kahlon elämäkerta. Mircea Eliaden kirjat. Elaine Pagels: The Gnostic Gospels. Viime vuosina mm. Julia Kristeva: Musta aurinko, Matti Huurre: Suomen kivikausi, Kustaa H.J.Vilkuna: Viha. Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit.

Ja varmaan unohtui todella tärkeitä!

Unohtui ainakin Väinö Linnan Täällä Pohjantähen alla.