perjantaina, 7. toukokuuta 2021 klo 10:56 sorjatar2021 kirjoitti:

Emma ja Adalmiina fanitan teitä.

Voi Emma ihanaa,että alat pitämään itsestäsi juuri tuollaisena upeana,ihanana,ajattelevana. Sain tsemppiä sinusta.

Kunpa voisin antaa sinulle kimpullisen ruusuja 🌹 Kiitos ihana, kukaan ei ole koskaan sanonut, että saisi minusta jotain tsemppiä 🥰

Ajattelin, että opettelen syömään sillä tavalla, kuin söisin koko loppuelämäni ajan eli niin kuin tällä hetkellä syön. Syön kunnon aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Syön nykyään enemmän kasviksia. Ostin karkkipussin eli TV Mixin salmiakkia 😊 En aio nauttia siitä nyt tulevana viikonloppuna, koska äitienpäivä. Olisi ihanaa, jos kaapeissa voisi olla herkkuja eivätkä ne huutaisi nimeäni niin kauan, kunnes sorrun.

Paino 67,0 kg. Otan huomenna itsestäni kokovartalokuvan muistoksi itselleni tästä matkasta.

Voisin hankkia itselleni tuon Grandellin Itsemyötätunnon 😊 En ole kuunnellut itseäni enää vuosiin ja haluaisin opetella tietoisuutta ja pysähtymään.

Suosittelen todella lämpimästi Grandellin kirjoja. Kuuntelen parhaillaan Itsemyötätunto-kirjaa ja hyllystä löytyy Irti itsekritiikistä. Sen hankin jokunen vuosi sitten, mutta lukeminen jäi kesken, vaikka teema kolahti. Nyt olen uudestaan asian äärellä. 

Tietoisuustaidot, pysähtyminen ja itsemyötätunto auttavat myös painonhallinnassa. 

On kyllä ihanaa oivaltaa asioita ja kulkea polkua kohti tyytyväisempiä ja tasaisempaa oloa. 

Ihanat siskot täällä Kiloklubissa! Uskomattoman ihania tekstejä olette kirjoittaneet! Koskettavia, herkkiä ja kuitenkin täynnä toivoa!

Emma, hienoa suunnittelua sinulta, olen varma siitä, että tuolla asenteella selviät hyvin! Hyvä hyvä!

Sorjatar, minäkin välistä hyppään puntarilla monta kerta päivässä... nauran itselleni, että tämä on ihan hullua, mutta silti teen sen.   Välillä se luvun vaihtuminen 100 gr on elämää isompi kysymys ja sillä se.

Adalmiina, kiitos kirjavinkistä, pitää laittaa korvan taakse. Yritän opetella itsemyötätuntoa koko ajan.

Äitienpäivä -pohdintoja... kuten olen kertonut, ei minulla ole välejä äitini kanssa, hänen toiveestaan. Kävin kuitenkin äitienpäivänä oven takana kalastamieni kuha-fileiden kera. Hän ei joko ollut kotona, tai ei avannut ovea. No, vein ne fileet sitten ex-anopille, johon minulla on edelleen lämpöiset välit. Omat tyttäreni tulivat päivällä syömään ja hulinaa ja vilskettä riitti.

Polveen saatu pistos ei ainakaan vielä ole poistanut kipua, katsotaan vielä pari viikkoa miten käy.

Tervehdys kaikki IHANAISENI !

Olen niin iloinen. Äitienpäivästä huolimatta vaaka miinuksella. Kaikki lähellä asuvat lapset ja lapsenlapset olivat kahvilla yhtäaikaa. 12 meitä oli pidimme turvavälit ja nautiskelimme pöytäkunnittain.
Olin leiponut 3 täytekakkua,kun oli myös Timon päivä. Poikani ja vävyni ovat Timoja niin pitihän sitä olla jokaisen lempparia. Maistoin vähän mangojuustokakkua ja tänään maistoin ruokalusikallisen mansikkakakkua. Olen tainnut päästä alkuun siitä tietoisesta syömisestä ei ole mitään mielitekoja. Entisessä elämässähän niitä kakkujen loppuja olisi nautittu ilta, aamu ja välipalaksi.

Olin aamusta salilla ja tunnin vesijuoksu päälle. Uskon sen 74:sen pian lähestyvän,jos tämä linja pitää.

Uutta murhettakin on. Yksi lapsenlapsista taitaa olla masentunut. 20v ihana nuorimies. Hän jakoi kirjoitukset kolmeen osaan joista äidinkieli oli viimeisenä. Kursseja on vielä suorittamatta,mutta tuntuu,että hän on ihan jumissa.Ei suostu puhumaan mikä mättää,lääkäristä tai terapiasta puhumattakaan.

Niin paljon iloa ja surua voi mahtua yhden mummon sydämeen.

TÄMÄN PÄIVÄN ILO ON TUHLATTAVA VIELÄ TÄNÄÄN,
MUTTA HUOMISEN MURHEET VOI SURUTTA SÄÄSTÄÄ HUOMISELLE.

Voikaa hyvin ja loistetaan kilpaa auringon kanssa. 😘

Sorjatar, hienoja uutisa, että olet liikkunut reippaasti. Ja todella mukavalta kuullosti teidän äitienpäivävierailut.

Olen harkinnut ostavani sen Ronnie Grandelin itsemyötätunti kirjan. Oliko niin, että sinä luet sitä parhaillaan Adalmiina? Voitko suositella?

Minä olen töistä niin väsynyt, että ajattelen jo siirtymistä helpompiin tehtäviin. Töitä on paljon ja vastuunjakajia on liian vähän. Eilen meinasi käydä huonosti... olin todella väsynyt, stressaantunut ja kiukkuinen. Kotona tuli riitaa mihen kanssa (oma vikani) ja aloin ratkoa ongelmia tutulla tavalla, syömisellä. Söin pari leipää ja kupin teetä. Lopuksi jäätelöä... ja maha tuli niin täyteen, että pelkäsin sen ommeltujen saumojen yksinkertaisesti repeävän. Hohhoijaa. Tämähän onkin vaikeaa, kun ahdistusta ei voi hoitaa samalla tavalla kuin aiemmin. Pitäisi keksiä parempia keinoja. Jumpassa kävin, mutta sekin oli ihan liian haastavaa sen hetkiselle mielentilalle.

Teen ihan liikaa asioita muiden mieliksi. Minussa elää se ikuinen miellyttäjä. Tästä tunsin sitä sielujen sympatiaa myös teitä kohtaan, samasta asiasta tekin olette kirjoittaneet. Haluan päästä eroon siitä, haluan vihdoin, 50 vuotiaana naisena elää elämääni siten, kuin se minusta hyvälle tuntuu. Nyt välillä tuntuu, että kaikki hyväkin asia ja tekeminen on suorittamista. Suoritan, suoritan ja olen muille mieliksi. Kohta kadotan itseni niin kuin muumien Ninni.

Voi Vohveli!
Todellakin suosittelen Grandellin Itsemyötätunto-teosta. Se on jäsennelty, teoreettisesti perusteltu, havainnollinen... Aloin kuunnella myös muutamaa muuta "ole-lempeä-itsellesi" -teosta, mutta ne tuntuvat minusta liian höttöisiltä. Kaipaan perusteluja ratkaisuille  

Vaatteet ovat löysiä (tai trikoomekot sopivia, mutta 10 senttiä pidempiä  ) 

Ihanaa oloa kaikille, kyllä me vielä itsemme löydetään ja opitaan jopa pitämään huolta itsestämme <3 

Huomenta !

Vohveli ennekuin huomaatkaan olet oppinut hoitamaan stressiä ja tunteita muillakin konsteilla.
Olen ennenkin kertonut miten onnellinen olen puolestanne.  Täältä katsottuna olette niin nuoria.

Itse" hoidin" myös itseäni eilen puputtamalla. Olin valvonut yön kai noiden surujen vuoksi joista kerroin. Muuta ei sitten tarvittu heti aamusta piti saada makeaa ja sitähän oli käsillä,vaikka suurimman osan olin pakastanut sunnuntaina. Sokeri humala jatkui iltaan asti auttoihan se nukkumiseen kertaakaan en herännyt ennen kuutta.Aamulla teki vielä pullaa mieli,mutta palan maistettuani mustin kireän housunvyötärön. Avasin koneen ja taas tuntuu,että eteenpäin mennään.

Aion myös hankkia tuon Grandeliinin kirjan. Tuli mieleeni Enneagram aikoinani opiskelin asiaa. Se on ikivanha lähestymistapa oppia tuntemaan omaa ja myös muiden käyttäytymistä. Opin mukaan meidän motiivimme on käyttäytymiseemme on muodostunut lapsena eli yksinkertaisesti käytämme niitä keinoja jotka ovat palvelleet ja palkinneet meitä lapsina.

Tyyppejä on 9. Kirjoissa jokainen persoona esitellään laajasti vahvuuksineen ja heikkouksineen ja jokainen itse määrittelee itsensä ei kukaan toinen.
Löysin itseni heti  auttaja,uhrautuja,mutta motiivi järkytti; odotan saavani vastapalvelua tämän mukaan en aidosti välitä auttaa. Lisäksi kuolemensyntini (eli heikkouteni) on ylpeys. Sen hyvin tunnistan ihmisenä olen nöyrä,mutta ylpeys estää ottamasta apua vastaan jne.
Itkin ltiedostettuani  käytökseni.  Onneksi myös  ohjataan mitä kohti kannattaa kurkotella.
Netissä näkyy olevan pikatestejä asiasta. En testannut olnko tyyppini muutunut. Kirjat ovat tietenkin laajoja ja minipuolisempia. Suomeksikin löytyy monta kirjaa esim Olli Valtoselta. Metodit avaavat ihmisten käyttäytymistä on helpompi ymmärtää toisia,etteivät he niin pahoja ole. Joihinkin työpaikkoihin valitaan tiimit tämän opin mukaan.

Itseäni helpotti,kun selvisi miksi miehenii kerää kaikkea tietoa ja kirjaa  mielöttömät määrät asoita ja kirjasto sitten pursuaa paperia.Kaikki on alkanut ennen tietokoneita. Ihmettelimme aikoinaan koko suku miten tarkkoja luonnehdinnat olivat.
Täytyykin kaivaa esille. Mottonihan on ettei koskaan ole liian myöhäistä ja ikuinen oppiminen jatkuu.

Taas tuli yksin puhelua,mutta olette niin innoittajiani ja edelleen fanitan teitä. Tuntuu ettei tänään tarvitse syödä ollenkaan.

Lähden tästä ulos koulimaan kukkiani vielä on leijonankitojen alkuja koulimatta.

Nyt keksin,että laitan jääkaapin oveen muistutuksen,että kurkkaapa mitä 70 tavoittelijoille kuuluu. Korvaatte moninveroi kaikki kakut ja pullat.

Iloa ja valoa jokaiselle ja seikkailumieltä itsensä löytämiseen ja rakastamiseen😘

Voi miten ihana kirjoitus, Sorjatar <3 

Minä opettelen olemaan normaalipainoinen. Vaatteet kertovat tietenkin totuuden (eilen meinasivat vanhat pihatyöhousut pudota jalasta ilman vyötä, tänään tajusin 18 vuotta sitten ostetun, välillä liian pienenä kaapin pohjalla lojuneen koon 40 shortsihameen olevan hiukan liian iso.) 

Mutta oli ihan pakko äsken kaupungilla käydessäni peilata itseään kaupan ikkunasta juuri, kun joku normaalipainoinen tai hiukan näköinen käveli ohi. Ja minä olin kutakuinkin saman kokoinen! En meinaa tajuta.

Löysää ja löllyä on vielä siellä täällä. Sekin varmaan vaikeuttaa oman koon hahmottamista. Yritinkin päästä maauimalaan kiinteytymään, mutta sinne oli yli 100 metrin jono 😄 

Keveitä askelia kaikille! Minä otan pienen hengitysharjoituksen ja jatkan päivää.

Kiitos Adalmiina ja voi miten upeaa,kun vaatteet roikkuu. Tuota vaatteiden isoksi käymistä ei kyllä korvaa mikään,sen kun muistaisi. Ei pitäisi olla vaikeata meikäläiselle niin monta tavoitteellista, mielikuva rentoutusharjoitusta olen muille pitänyt. Tuo vaatteiden "roikkuminen" ja peilikuva ihmisvilinässä sen tuoma hyvä tunne kannattaa ankkuroida. Eli iloa ja hyväämieltä tuova tunne ankkuroidaan jot.enkin I,tse puristelen käsiä joku laittaa käden rinnan tai vatsan päälle. Jatkossa sen tunteen pitäisi palautua miten sen sitten oletkaan ankkuroinut. Ihanaa aion tämänkin konstin palauttaa elämääni. Nyt vain täytyy löytää tuo iloa tuova tunne juurikin painonpudotukseen liityen.

Joskus mietin enkö ole oikeasti uskaltanut luopua kiloista ?
Voi IHANAISENI kaikella lämmöllä ja rakkaudella muistutan,että älkää päästäkö yhtään kiloa takaisin,minkä olette suurella työllä hävittäneet.

Oltiin eilen "äitienpäivä" lounaalla  kalaravintolassa tuossa lähellä. Suolaisia kaloja meni aikaslailla. Aamulla en sitten vaakalle hypännytkään,vaikka perjantai on virallinen punnituspäivä. Olen tuolla 9 viikon haastessa mukana. Täytynee tänään tasoittaa ja muistaa lipittää vettä niin eiköhän huomenna olla gramman kevyempiä.

Tein Enneagram pikatestin...yllätys ....yllätys  en ollutkaan enää  "uhri" vaan laadunparantaja,perfektionisti, uudistaja.  Pitäneekö yhtään paikkansa eihän tälläinen pikakysely paljoakaan kerro,mutta kyllä tämäkin jotain tietää.

Lähdenkin tästä pihahommiin sisäinen perfektinisti vaatii aikapaljon,mutta kroppa pistää hanttiin. Olen varmaan kertonut kuinka romu olen selästäni kaikkien leikkausten jälkeen,mutta periksi ei anneta.

Mikään muu ei ole tärkeää kuin puutarhan hoito eikä sekään niin kovin tärkeää.

Meinasin toivottaa aurinkoista viikkoa, mutta sehän onkin viikonloppua. Toivon,että olette saaneet vähän huokaista arkipyhän ansiosta.

Haleja kaikkea mahdollista hyvää kaikille 😘

Vielä ei ole Adalmiina valmis <3 
Kävin aamulla maauimalassa, uin pitkästä aikaa kuntouintia 30 min putkeen. Leikattu jalka ei ole vielä oikein tykännyt pitkistä uintopätkistä. 

Ja vertailin itseäni muihin, ihmettelin löysää nahkaa, löysää mahaa, löysää reisien sisäpintaa... 

Ei ole ihminen tyytyväinen vähään, aina täytyy saada lisää. Lisää kiloja pois, lisää kiinteyttä.

Ja aloin heti suunnitella, että otan nyt kuvan bikini-kropasta ja sitten uuden kuvan syksyllä, kun olen käynyt 4 kk säännöllisesti uimassa 😅  Tavoitehakuisuus, suorituspaine... Hohhoijaa. 

En  haluaisi pilata hyvää oloa ja mieltä moisilla paineilla ja pakkoajatuksilla. On tässä vielä opettelemista itselleen lempeänä olemisessa <3