Edelleen tsemppiä 😊 
Sun tickerin mukaan tavoite-bmi on aika alhainen. Onko sulla siihen jokin erityinen syy?  Mietin, että olisiko helpompi edetä kohti maalia, jos se ei olisi ihan noin kaukana 💚 Ja painon voisi saada pysymään ehkä helpommin, jos yrittää edetä askel kerrallaan.  

Adalmiina. Juu, tiedän, että minun BMI  tavoite on alhainen. Voi olla, että sitä tarkistelen matkan varrella. Erityinen syy taitaa vain olla se, että haluan olla hoikka. Se on elämänikäinen unelmani, siitä olen haaveillut lapsesta asti.

Tiedän, tunnen ja koen nyt, että olen selkeästi polkujen haarassa. Js jatkan näin, edessä on turmion tie. Minun on kyettävä valitsemaan oikea polku, se joka vie parempaan suuntaan, terveempään elämään.

Minulla on paljon erilaisia vaivoja, kremppoja ja kulumia. Jotta voin jatkaa liikunnallista elämää, on painon oltava normaalipainon sisällä. Haluan pystyä juoksemaan vielä eläkeikäisenä ja se onnistuu vain normaalipainoisena. Toisaalta olen lukenut, että pieni painoideksi voi korreloida vanhuuden muistisairauden pienempään esiintyvyyteen. Juuri tuli ilmi, että Alzhaimer tutkimuksissa oli todettu sairauden pysyvän paremmin aisoissa pätkäpaaston avulla. Ja nämä kaksi asiaa ovat minulle tärkeitä, muisti ja juokseminen. Haluan ylläpitää niitä niin kauan kuin vain voin.

Moikka, taidanpa liittyä tähän ketjuun mukaan.  Olen kyllä sivusta lueskellut juttujanne jo pitkään, mutta olen ollut viime vuosina aika laiska osallistumaan mihinkään ketjuun. 9 viikon haasteeseen olen yrittänyt osallistua, mutta se on aina jäänyt, kun en ole jaksanut kiinnittää syömisiin huomiota, ja sitten ei huvita nousta myöskään vaa'alle.  Viimeisin tavoitteeni 9 viikon haasteessa oli, että paino ei ainakaan kesän aikana nousisi. No eipä sekään toteutunut... ruoka ja viini/olut on maistuneet, ja paino ollut noususuuntainen koko ajan.

Nyt tilanne on se, että maanantaina kun nousin vaa'alle, niin bmi oli pompsahtanut kolmeenkymmeneen, eli yli lihavuuden rajan. NYT on tehtävä asialle jotain!! Harmittaa älyttömästi, että olen taas tässä tilanteessa. Viitisen vuotta sitten laihdutin parikymmentä kiloa ja olin NIIIIN tyytyväinen itseeni. Mutta pikkuhiljaa vanhat tavat alkoivat hiipiä takaisin, ja nyt on kaikki 20 kg taas tuossa vyötäröllä.   Niiden sulatteluun nyt kaipaisin vertaistukea ja tsemppiä.

Eli lähtötilanne on; 48 vuotias nainen, pituus 164 cm, paino 81 kg, raskas kolmivuorotyö, huono nukkumaan, alkoholin käyttö liiallista. Liikunnasta tykkään silloin kun siitä innostun, mutta nyt olen toukokuusta lähtien ollut kokonaan ilman liikuntaa, vaikka kuntosalimaksut raksuttavat koko ajan. Ilmoittauduin kuntosalin laihdutusryhmään joka alkaa kahden viikon päästä, uskon, että siitä saan boostia painonpudotukseen. Ruokapäiväkirjaa aloin täyttää pari pari päivää sitten. Jos saisi pahimmat pöhötykset pois ennen tuota ryhmän alkua, että mahtuisin edes salitrikoisiini. Alkoholin aion jättää täysin ainakin pariksi kuukaudeksi. Joulukuussa siintää Meksikon matka, joten sinne asti ainakin kokonaan ilman viinin lipittelyä. Reissussa voi varmaan jokusen ruokajuoman nautiskella.

Jutustelemisiin!

Minä kaipaan juttuseuraa laihduttamisen tiimoilta. Kun haluan tämän asian poissulkea kokonaan oikean elämän kavereilta. Olen jojottanut ikäni ja sitä on nyt 61v., joten aika pro tässä asiassa. On/off painonhallintaa. Muutaman vuoden olin ihan voimaton painoni kanssa , enkä jaksanut enää innostua mihinkään kokoeiluun. Nyt on apua tullut Saxendasta, mutta eihän sekään mikään loppuelämän ratkaisu ole vaan tahdon oikeasti löytää jonkun järkevän elämäntavan. Onko se enää mahdollista?

Nyt olen päässyt karvan verran 80kilon alle ja seuraava etappi olisi tämä 70kiloa. Tulen roikkumaan täällä varmaan kauan ja vertaituki ja tsemppi auttaisi varmasti.

Tervetuloa! Joo, vertaistuki on kyllä tärkeää. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaa 😊

Tervetuloa Hilppi ja Pikkutipu! 💛

Hilppi, minulla on ihan sama tilanne. Olen laihduttanut onnistuneesti useita kertoja,jopa tuon 20 kg. Mutta ihannepainossa pysyn puoli vuotta ja sitten paino alkaa hinautumaan ylöspäin. Se on surullista, voimia vievää ja henkisesti kuormittavaa. Itse en edes halua nähdä ketään, koska oletan kaikkien ajattelevan, että onpa se taas lihonnut.

Pikkutipu, mikä on Saxenda? Onko se joki näistä uusista laihdutuslääkkeistä?

Eikähän me panna tämä ryhmä toimimaan täysillä ja saada hyvin kilot  karistettua!

Itsestäni sen verran, että olen 52 vuotias ja onnistunesti laihduttanut kolme kertaa elämässäni. Kilot ovat aina hiipineet takaisin. Olen kokeillut ihan kaikkia laihdutuskeinoja elämäni aikana. Siis ihan kaikkia. Ongelmani on tunnesyöminen, alkoholin juominen, karkit ja pullat.

Liikkuminen on minusta mukavaa ja tykkään käydä lenkillä, jumpassa ja Zumbassa. Juuri juoksin puolimaratonin. Mutta. Olen muuten tosi passiivinen. Käyn tekemässä noi liikunnat, mutta minulla ei ole mitään arkiaktiivisuutta. En tee kotona mitään. En puuhastele koskaan mitään. Kärsin epäjärjestyksestä, siksi kotini on yleensä aina siiti, mutta mitään suursiivoja en tee ikinä.

Parisuhderintama on tosi vaikea ja olen miettinyt paljon avioeroa. Jos vain siihen jaksaisi ryhtyä.... en tiedä, tunnenko miestäni kohtaan enää mitään muuta kuin kiintymistä, en ainakaan mitään suurta rakkautta. Hänellä on iän myötä korostuneet narsistiset piirteet ja joskus vaan suu auki katson hänen röyhkeyttään. Hän on erittäin itsekeskeinen ja välillä todella ilkeä.

Hei vaan kaikki

Täällä tuntuu olevan useita samassa tilanteessa olevia. Minäkin olen joskus saavuttanut alemman painon, mutta saanut aina kilot takaisin... Repsahdan liian helposti vanhoihin herkutteluihin (erityisesti juustot ja suklaat!). Olen 62 v ja 162 cm. Motivaatio laihtumiseen tuli terveystarkastuksesta, jossa havaittiin kohonneet maksa-arvot ja glukoosikin oli ylärajalla. Kilpirauhasarvot olivat onneksi ok.

Olen osittain pätkäpaastoillut (ei ruokaa 18 jälkeen) ja pyrkinyt pitämään kalorivajeen klubin suoitusten mukaisena. Tuo estää aiemman paheeni: iltanapostelun. Aloitin ruokien merkkailun juhannuksen jälkeen ja olen laihtunut 5 kg. Painan on tällä hetkellä n. 74 kg. Viime kuussa otettiin uudet verikokeet ja maksa-arvot olivat nyt viitearvoissa eli tuo pudotus on parantanut tilannetta.

Ensimmäinen painotavoite on 70 ja lopullinen 65 -  se on vanhemmalle rouvalle sopiva. Kyllähän laihtuminen voi onnistua, mutta miten ylläpitää alempaa painoa? Aiemmat kokemukset painon uudelleen noususta osoittavat, ettei se ole niin helppoa kuin luulee.

Työni on suurelta osin toimistossa ja tietokoneen äärellä. Liikuntana minulla on sauvakävelyä kaksi kertaa viikossa, mutta muu jää liian vähään. Minulla on vastuskuminauhat ja niihin ohjelmakin, joten kotona voisi tehdä lihakuntoa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Kiitos tervetulotoivotuksista Adalmiina ja Vauhti-Viivi, ja ihan mahtavaa, että muitakin uusia hyppäsi samantien mukaan!  Tehdään tästä aktiivinen ryhmä!

Vauhti-Viivi, moni sun juttu oli ihan kuin omalta näppäimistöltäni! Minäkin olen arjessa todella passiivinen; urheilut suoritan suorituksina, mutta kotona makaan lähinnä sohvalla. Olen yksineläjä, niin ei mukamas ole niin väliä miltä huusholli näyttää, ja monesti se pääsee kyllä aika sekaiseksi, ennen kuin pakottaudun siivoamaan. Kadehdin ihmisiä, jotka jaksavat puuhailla koko ajan jotain. Toivoisin myös olevani ulkoilmaihminen, mutta käytännössä esim. marjastaminen on niin työlästä, että mieluummin haen marjat torilta, ja sitten taas sohva kutsuu. 🙄

Olen ollut nyt vasta muutaman päivän dieetillä, ja nälkä on ollut aika kova. Luulen, että mahalaukku on kesän aikana venynyt aika tavalla, niin tuntuu ettei oikein mikään ruokamäärä riitä. Onneksi tykkään kasviksista monissa eri muodoissa, niin niillä olen saanut mukavasti kasvatettua annoskokoa. Kasviksia menee helposti kilo päivässä, ja vielä marjat ja hedelmät päälle! Silti mietin koko ajan, että koskahan saa seuraavan kerran syödä... Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa helpota, kun maha ja aivot tottuvat pienempiin annoksiin.

Tervetuloa MAARU!

Hilppi, olen JUURI samanlainen! Tykkään syödä marjoja, mutta en koskaan kerää niitä, vaan ostan ämpärikaupalla kaiken valmiina. Joskus kyllä vähän häpeän sitä, mutta minkäs teet, minua ei vaan huvita mennä sinne metsään keräämään mustikoita, vadelmia tai puolukoita. Kirjoitit myös juuri saman kuin oma ajatukseni on, liikuntasuoristus on suoritus, kun se on tehty, se oli siinä. Vähän kyllä välillä mietin, että missä on se paljon puhuttu liikunnan ILO?

Hieman on ollut haasteellinen tämä minun alkuni. Olen nukkunut huonosti ja se on surkea yhdistelmä laihdutuksen kanssa. Mutta periksi ei anneta. Tänään yritän rakentaa kevyen, mutta terveellisen päivän. Paljon kasviksia, proteinia ja hyviä hiilareita.

Kivaa päivää kaikille!

Kiitos tervetulotoivotuksista Vauhti-Viivi ja jaksamista parisuhdeselvittelyyn.

Minäkin ostan marjat muilta, esim. facebook-ryhmistä suoraan poimijoita. Kesäisin haen lähimetsästä muutaman litran mustikoita piirakkaan. Minusta on kyllä mukava liikkua luonnossa, mutta en yhdistä siihen keräilyä. Paitsi viime vuosina olemme bongailleet kansallispuistoja. Nyt on käyty parissakymmenessä.

Liikunta on minullekin suorittamista - kaikki eivät kuulemma saa endorfiiniryöppyä liikunnasta. Minä kuulun siihen joukkoon. Tykkään käydä ohjatuissa jumpissa, koska silloin ei tule lusmuiltua. Tänä syksynä valitettavasti melkein kaikki opiston ryhmät täyttyvät niin nopeasti etten päässyt mukaan. Huomenna alkaa show-tanssin alkeistunti, jonne menen. Olisi kiva saada siitä uusi harrastus, mutta pelkään että se on liian vaikeaa. Joskun muinoin aerobic-tunneilla pyörin aina väärään suuntaan. Siksi step-jumpat olivat suosikkejani.

Hilpin kuntosalin laihdutusryhmä on hyvä startti. Kuinka kauan se kestää?