Tervehdys

Poikammehan oli juuri kolme kuukautta Ausseissa ja rakastui maahan. Yhdessä vaiheessa nuoruutta mekin haaveilimme sinne muutosta. Jopa ehdimme hakemaan paperit ja osittain täyttämäänkin ne. En kyllä muista, mikä sitten muutti mielemme. Ei uusi rakkaus, kun kyseessä oli siippani, eikä raskaus, koska sen alkuun meni vielä suht koht kauan aikaa. Tänne sitten jäimme ja uskon, että niin oli tarkoitus.

Jossain vaiheessa, kun lapset olivat suht koht pieniä siippani haki yhtä EU-virkaa Brysselissä. Sekään ei ollut meille tarkoitettu. Ranskan opiskeluja kyllä siinä vaiheessa aloitimme yhdessä. Siippani lopetti sitten ensimmäisen vuoden jälkeen ja minä jatkoin joitakin vuosia - koskaan en sitä oppinut puhumaan. Tekstiä kyllä jossain vaiheessa ymmärsin ihan kohtuullisesti. Kieliopista oli sitten myöhemmin hyötyä espanjaa opiskellessani. Verbiopeissa paljon yhteneväisyyttä.

Eilen aamulla kirjoittaessani foorumille selkä oli hieman kipeänä. Olin lauantai-iltana nukkumaan mennessäni käynyt pesulla ja päätin riisuituakin kylppärissä, että en herättäisi rakasta siippaani, joka oli hipsinyt hieman aiemmin nukkumaan. Nuoret ryhtyivät vielä uusintasaunomaan. Joka tapauksessa istahdin pikkuruiselle huteralle kylppärin muovituolille ja olin ottamasta sukkaa jalastani, kun tuolin tasapaino keikkasi ja meikeläinen oli lattialla.... Selässä vähän tuntui, mutta enemmän pelkäsin polveni puolesta. Unihiekat kyllä katosivat ja uppouduin sohvalle katsomaan tallenteitani. Aamusta selän oikeaa puolta jomotti aika lailla. Ajattelin, että lihas oli jotenkin revähtänyt. Siippani sitten katsoi sitä ja sanoi, että siinä on aikamoinen mustelma. Olin ihan äimän käkenä, kun en ymmärtänyt mihin olisin sen voinut satuttaa. Varmaan joskus puolen päivän aikoihin pikku puuhastelun jälkeen olin tulossa sisälle ja aivastin ovea avatessani. Sen jälkeen huusin suoraa huutoa ehkä noin minuutin putkeen ja jalat meinasivat mennä altani. Siippani säikähti kovasti.... Paljon muuta en sitten enää tehnytkään.... Netin kautta varasin ajan saman tien täksi päiväksi Terveystaloon lääkärille. Pienikin liike sai aikaan valtavan kivun.

Olin sitten tänään lääkärissä. Automatka oli tuskaa. Röntgenissä ilmeni, että yhdessä kylkiluussa oli pieni murtuma Nyt olen Tramal-tokkuurassa ja yritän selvitä seuraavaan hetkeen. Vieläkin tuntuu, että kun vahingossa liikuttaa kättä väärin, niin iskee tosi kova kipu. Sohvalle asettautuminen saa väkisinkin aikaan tuskan huudon. Olen pitänyt kylmägeelipussia, kävellä kepsutellut pienin askelin, harrastanut hieman letkukastelua. Onneksi oli vielä täksi päiväksi ruokaa jäljellä juhannuksesta. Tarvitsi vain lämmittää. Se saattaa vielä vuotaa verta sisäisesti pari päivää (ei keuhkoihin) ja lääkäri lohdutti, että viikon päästä pahin kipu helpottaa. Kolmen viikon päästä pitäisi olla jo lähellä normaalia. Luuntiheysmittauksessa minulla on ollut harvinaisen kova luusto. Kylppäriä tutkiessa olen todennut, että ainut paikka, mihin olen sen lyönyt taitaa olla lavuaarin kulma. Ei muovituoli voi itsessään saada tuollaista aikaan.

Ihan sänkypotilaaksi ei saa vaipua, mutta nyt sitten voin "hyvällä omatunnolla" katsoa päivälläkin telkkaria, kun on yli 150 ohjelmaa tallennettuna....

Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu. Nyt varsinkin sattuu. Onneksi en sentään lyönyt päätäni, joten jotain hyvää pitää tästä yrittää repiä irti.

Yhdeltä tapaturmatohelolta toivotukset hyvän viikon jatkeelle Jotain hyvää pitää tästä nyt kaivaa irti. Uskon, että tälläkin on tarkoituksensa.

No voi hyvänen aika,

pikaisen paranemisen toivotukset Kipalle! Nuo kylkiluujutut taitavat olla sellaisia ettei niitä oikein voi lastoittaakaan, vai mitä?

Mutta siippasi on varmaan ihan kelpo kokki ja puutarhuri ja mitähän kaikkea vielä. 150 tv-tallennetta kuulostaa melkoiselta määrältä, ja ainahan sieltä tuutista jotain uuttakin tulee niin ettei sulle (toivottavasti) mitenkään pitkä aika tule.

Pikaista paranemista siis, ja ota rauhallisesti!

Kipalle paranemisia.

Ei varmaan ekat eikä viimiset kylkiluut tänä kesänä. Kaverin veli oli just liukastunut kun veneestä oli nousemassa ja kylkiluuthan siinä tietty meni.

Joku muukin tais valittaa kylkiluita.

Isäntä aikoinaan putos rekan lavalta, toinen kylkiluu poikki ja toinen murtui. Vieläkin toisinaan valittaa kylkeään. Pari viikkoa meni ihan lepäillessä suurin osa päivästä.

Toivottavasti Kipa sulla nopeampi ja kivuttomampi paraneminen.

Parane pian, Kipa!

Aika metkaa, mutta minulla ei ole koskaan ollut luunmurtumia, vaikka olen mennyt lukuisia kertoja nurin niin jaloin, luistimin kuin pyörälläkin. Kerran kouluaikoina oikea ranne meni sijoiltaan ja oli pari viikkoa lastassa, mutta se ei juuri tahtia haitannut, sillä pystyn kirjoittamaan vasurillakin, vaikkakin se on hieman hidasta ja käsiala on huonoa. Varmaankin olen ollut onnekas tai sitten luuni ovat betonia

Hei huomenta!

Aamun ajatus löytyi kaverin seinältä Facebookista, jonne joku hänen kaverinsa oli sen sijoittanut: "Kaikki me lihomme vanhemmiten, koska päähän kertyy niin paljon tietoa, ettei se enää mahdu aivoihin, vaan levittäytyy ympäri kehoa."

Johon joku toinen kommentoi että hänellä tieto ja kokemus näyttää keskittyneen vyötärölle. Sama juttu muuten mullakin.

Iloista kesäpäivää!

Heips!

Mä olin kuulkaas kuuskymppisten tapaamisessa viime yönä.
Ensin oli ahdasta kun liukuportailla joku mies änkesi viereen istumaan. Alas päästyä kaikki halaili. Miehiäkin paikalla.

Pöydissä oli piirustustarvikkeita ja vesivärit. Kiertelin pöydissä ja vesiväreillä suttasin toisten hienoja piirustuksia.
Kaikki oli niin oudon näköisiä, eli en tuntenut ketään.
Yht'äkkiä tajusin että oli keskiviikko tanssit. Välttelin sen jälkeen miehiä, olen huono tanssimaan.

Että semmonen yö

Nyt alkoi satamaan. Alunperin piti vasta perjantaina ja olin siihen asennoitunut. Tänään kuitenkin hierojalle päivällä, joten en muutenkaan mitään olis ehtinyt puuhasteleen ulkona.

Mukavaa päivää kaikille

Huomenta päivää

Tiinuliinu, aika hyvä ajatus tuosta lihomisesta Varmaankin pitää paikkansa. Minäkin olen viisastunut tänä kesänä vallan paljon sen verran on paino lisääntynyt ja vatsanympärys kasvanut.

Kiitos paranemistoivotuksista täällä ja yksityisesti. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa. Vieläkin ihmettelen tätä murtumaa. Minulla on ollut luuntiheysmittauksessa vielä pari vuotta sitten vahvemmat luut kuin keskimäärin kaksikymppisillä neitosilla. Johtunee osittain isäni puolen perimästä ja osittain siitä, että harrastin monipuolisesti yleisurheilua noin 16 ikävuoteen asti. Paljon hyppylajejakin. Nyt sain kyllä nokilleni. Olen ajatellut, että vaikka mitä kremppaa olisi, niin luut minulla ei murru. Toisaalta ehkä tuo kauan käyttämäni happosalpaaja sitten tekee pikkuhiljaa tuhojaan (olen kyllä syönyt toooosi kauan, kun ei palleatyräleikkauksetkaan onnistuneet). Sen yksi haittavaikutus pitkäaikaisessa käytössä on luiden haurastuminen.

Joka tapauksessa vähiten kipuja, kun on pienessä liikkeessä. Eilen en "ehtinyt" sohvalle pötköttämään kuin vasta puoli 11 aikaan illasta. Kyllä on tuskaista mukautua makuuasentoon hyvin asetettujen tyynyjen keskelle. Ylöspääseminen vettä hakemaan tai veskiin sai minut älähtämään ääneen. Samoin asennon pienikin muutos. Letkukastelu onneksi sujui, samoin orvokkien nyppiminen Jotain minä touhusin, kun askeleita sain kasaan sen yli 10.000. Siippani kyllä lähti postilenkille mukaan, minä jäin puoleen väliin iäkkään mökkinaapurin luo odottelemaan kahvin tippumista. Tänään taidan yrittää kävellä koko matkan. Sen huomasin nyt aamusta, että lääkärin kehotus tehdä hengitysharjoituksia ei ollut turha. Tämä sen vuoksi, että keuhkoihin ei kertyisi limaa. Syvään hengittäminen sattuu, niin luonnollisesti varmaan hengittää sitten liian pinnallisesti. Tänä aamuna huomasin, että syljessä oli jo keltaista limaa (sorry tällaiset yök-jutut). Nyt vaan entistä tarmokkaammin hengitysharjoituksiin.

Eilen vielä söimme ja lämmitimme juhannuksesta jääneitä ruokia. Salaatin vaan väsäsin. Tänään olisi tarkoitus tehdä siippani kanssa vokkivihanneksia ja -juureksia. Proteiini puolesta en ole vielä varma. Riippuu siitä, malttaako siippani lähteä kalaan ja saada saalista. Mehän ostimme juuri juhannuksen alla verkkoluvat uudelle alueelle samalla järvellä, mutta verkkojen soutajaksi minusta ei nyt ole. En edes pääsisi veneeseen.

Täksi ja huomiseksi on luvattu vielä kaunista. Pyykkikone on päällä ja inhottaa, kun pitää pyytää apua siipaltani, että saan pyykit ulos sieltä. Uuden satsin saan kyllä sisään. Pyykkien lisäksi urakkani on kirjoittaa siipalleni kauppalappu huomiseksi. Lähtee viemään Mikkelin asemalle iäkästä mökkinaapuriamme, joka lähtee Helsinkiin lääkäriin ja joutuu samalla käymään kaupassa. Siinä on vaan se paha puoli, kun menee yksin kauppaan, että vaikka kaikki olisi kauppalapussa, niin aina niistä joku "unohtuu". Mutta senkään uhalla en lähde tämän murtuneen kylkiluun kanssa näille mökkiteille itseäni kiduttamaan.

Tiinuliinu tuolla aiemmin taisi kysyä lastoituksesta. Juu, näitä ei nykyään lastoiteta. Joskus teipataan. Minulla on täällä kineesioteippiä, joten saattaa olla, että vielä pyydän siippaani sitä käyttämään. Muuten vaan aika on se, mikä parantaa. Niin ja oikeasti pitäisi liikkuakin. Tuo lääkäri vaan ei tuntenut minua niin, että olisi kehottanut minun tapauksessani välttämään liikkumista

Kipu on kurjaa, mutta se vasta kurjaa onkin, kun joutuu niin monessa asiassa pyytämään toiselta apua. Sain nyt sentään sukat itse tuskalla jalkaani.

Tänne on tosiaa luvattu huomiseksi n. 27 astetta lämpöä. Olen kyllä suunnitellut sitten meneväni tuonne rantaan - luultavasti lepolasselle en pääse makuulle, mutta meillä on melko hyvät tuolit, jospa niissä voisi lekotella ja tehdä (ehkä toista kertaa tänä kesänä) sudokuja.

Minunkin puolestani iloista kesäpäivää kaikille

Päivee pitkästä aikoo

Oli pakko vielä palata asiaan, kun luin Karmalen unesta. Se on selvä merkki siitä, että sinun pitää tulla syksyn tapaamiseemme. Päiväkin on keskiviikko. Japenan ymmärtääkseni tunnet aiemmin ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ainakin melkein Japena, lupasit tulla mukaan.

Hei Ihanaiset,

Kurjaa Kipa tuollainen tapaturma ja paraneminenkin kestää tosi kauan, jaksamisia.

Juhannus meni eivätkä säätkään ihan kamalia olleet, ainoastaan juhannusaatto jonka vietimme aika tarkkaan sisätiloissa syöden ja lepäillen. Juhannuspäivänä saatiin sitten vieraita, ensin yllättäen pihaan pölähti entinen työkaveri joka oli kyläilemässä saman järven rannalla. Tosi kiva ylläri ja samalla tutustuttiin meille uuteen mökkiläiseen. Vähän myöhemmin isännän veli naisystävänsä kanssa saapuivat päiväretkelle. Isäntä sai saunakaverin, minä kun en kuumissa paikoissa viihdy. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, niinhän sitä sanotaan ja pitää paikkansa. Isäntä ylpeänä esitteli veljelleen keksimäänsä perunoiden pesuvehjettä joka samalla kun pesee myös hinkkaa uusista perunoista kuoret. Hänen piti itsevarmasti mennä laiturin syvään päähän ja kuinkas siinä kävikään, perunat karkasivat järveen . Onneksi vieraat toivat pussillisen perunoita tullessaan muuten ei olisi ketään vahinko naurattanut. Pakko oli kuitenkin isännän veljensä avustuksella sukeltaa perunat järvestä saunomisen välissä, otti se hölmöily isäntää sen verran pannuun .

Oltiin eilen kastelemassa puuntaimia, kun joutsenpariskunta lensi kovasti metelöiden toisesta päästä järveä ja laskeutuivat ihan meidän eteen. Sitten alkoi rituaali, kaulat olivat välillä pitkänä ja nokat kohti taivasta, sitten taas mutkalla kohti järjen pintaa, joko vuorotahtiin tai samaan aikaan. Meteli oli aikamoinen ja isäntä epäili, että hulluksiko ovat tulleet. Minäpä tiesin, että kyseessä on parisuhteen vahvistaminen. Hautomiseen oli onnistunut mutta poikaset tarvitsevat vielä kumpaakin vanhempaansa. Meidän keskustelimme selvästi hämmensi joutsenia ja jotenkin nolon oloisina lähtivät uimaan toiseen suuntaan.

Jänikset käyvät syömässä minun vähät kukkani. Sitä mukaa, kun päivänkakkarat ja ruiskaukonit avaavat nuppujaan ne ovat aamun tullen kadonneet pupujen suihin . Juhannuksena puhuttelin jänöjä pariinkin kertaan, liekö auttanut tai sitten se, että pihallamme vieraili kaksi isoa koiraa jotka jättivät hajumerkkejään. Ensi viikolla ollaan lastenhoidossa kaupungissa ja ihan pelottaa mitä kukistani on sen jälkeen jäljellä. Söisivät mokomat valkoapilaa, sitä minun kukkamaassani riittää ja on varmaan terveellistäkin. Täytynee vaan sopeutua luonnon ehtoihin.

Mukavia kesäpäiviä kaikille.

P.s. Hampaiden pesu on kykyään vähän vaivalloista, kun pakkaa naurattamaan hammasmukin esiin otto . Joukossa se luovuus tiivistyy !