Kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt niitä kommentoi, mutta mukana elän itse kunkin kanssa. Tällä kertaa vetoan hammassärkyyn..... Juu ja olen jo käynyt hammaslääkärissä, mutta hankala tilanne todeta, mistä kipu johtuu. Nyt taidan olla jo hajulla. 

Mukavaa olisi tavata. Minä en vielä osaa sanoa, milloin olemme pk-seudulla marras- tai joulukuussa. Ajomatkat ovat rankkoja, joten en varmaan tapaamisen merkeissä autossa istu, jos ei  muuta menoa silloin pk-seudulle ole. Olisi kyllä mahtavan mukavaa tavata pitkästä aikaa naamakkain. 

Meillä oli toissa iltana piiiitkä sähkökatko. Alkoi joskus heti kasin jälkeen illalla ja yhden hetken  (ehkä viisi minuuttia olivat välillä päällä). Kännykät vielä toimivat ja kun tutkimme sähkökatkon laajuutta vielä klo 23, niin siippani kytki kylmälaitteet agrigaatin avulla sähköä saamaan. Vähän vähille jäi yöunet. Yöllä ennen neljää saimme sähköt takaisin. Jo siihen mennessä, kun laitoimme "oman sähkönsyötön" päälle, niin sekä pakastimen että jääkaapin lämpötilat olivat jo laskeneet. Meillä on hyvät mittarit siellä sisällä, joita voi lukea kännykästä ja näkee seurannan pidemmältä ajalta. Onneksi pakastin oli asetettu 21 C:seen, kun siellä on mm. mätiä ja kalaa. Ehti laskea 18 asteeseen. Toisen pakkasen sisällä ei ole mittaria, mutta eiköhän siellä kylmä säilynyt, kun oli ovi koko ajan kiinni. Molemmat pakastimet ovat tupaten täynnä. Pitänee syyskuun loppupuolella tuoda kaupunkikodin pakkaseen ainakin mustikoita ja todennäköisesti laittaa sielläkin myös toinen pakastin päälle. 

Vettä ehdin ottaa hanasta ämpäriin talteen hyvissä ajoin. Olisihan sitä saanut järvestä tai saunalta sitten tarpeen tullen lisää. Sinänsä pärjäämme sähkökatkojen kanssa - oli sitten kesä tai talvi - mutta kylmälaitteet ovat sitten oma tarinansa. Meillä on varalta kaasuhella ja kesäkeittiössä voi grilliä käyttää "uunin" asemasta. 

Talvella varaava takka antaa kyllä riittävästi lämpöä. Kesällä helteellä sähkökatkon aikana meikeläinen kyllä kaipaisi ilmalämpöpumppua, mutta kun tietää, että ei se loputtomiin kestä, niin sen ajan tietää selviävänsä. 

Toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille. 

Juttelin Tiinuliinun kanssa ja mietittiin, pidettäisiinkö tapaaminen joulukuun alussa sitten, kun hän on palannut Espanjasta ja me Atlantilta? Japenakin pystyy silloin jo uuden polvensa kanssa varmaankin kulkemaan.

Me etsimme eilen katelautasia lauantain juhliin. Käytiin monessa paikassa ja juhliin erikoistuneissa liikkeissä, mutta joka paikasta loppu. Päätin, että kun kyseessä on kuitenkin kotibileet, pärjäämme varmasti ilmankin. Ja Justus totesi, että onhan sentään lautaset, ei tartte pöytäliinalta syödä.

Justus lähti ostamaan verkkareita kuntosalia varten, kun ei pidä viime viikolla ostetuista harmaista, pitää olla mustia. Ehdotin, että ei lähde kauppoihin niissä harmaissa, vaan vaikka farkuissa. Mies tuumi, että enks mä näytä urheilulliselta verkkareissa? Minä siihen, että ei kuule pelkät verkkarit auta, kanna nyt vaikka tennismailaa lisäksi. Tänään poistuin salilla tunnin oltuani polskimaan ja mieshän oli poistunut saman tien mun jälkeeni, vaikka hänen oli tarkoitus treenata sen puoli tuntia, mikä  mulla menee vesijumpassa. Perusteli, että halusi ehtiä käydä kaupassa ennen kuin mä tulen kotiin.

Perustelu ei oikein tehonnut minuun ja kerroin hänelle, että hän ei ole teini-ikäinen velikulta, joka yrittää lintsata, kun "ope" ei huomaa.

Sataa sataa ropisee.

Minulle sopii marras- joukukuu hyvin. 

Nyt onkin niin paljon menoa. Mallorcan reissu parin viikon päästä, isän siunaus ilmeisesti 23.9 jos siis hautauslupa tulee ja saadaan pappi. Sitten 30.9 on meidän 45 v hääpäivä. Sitten onkin kohta mun leikkaus, hui. 

Luulisin että kuukauden päästä leikkauksesta jo kävelen ilman sauvoja. 

Syötiin äsken hirvimakkaraa, oli hyvää. Poika toi mutta jäi silloin syömättä. Oli uusi tuttavuus mutta mukava sellainen. 

Moikkelis Tampereelta!

Pikseli, kiitos joululaulun nimestä. Luin kirjoituksesi toissapäivänä ja vaikka oli ihan kiva saada tietää, mikä laulu oli kyseessä, niin olin jo päässyt eroon korvamadosta ja sain sen nyt takaisin eli olen ynissyt sitä siitä lähtien 🙄  Todella ärsyttävää, mutta jostain syystä olen tavattoman herkkä korvamadoille! Mitä tulee tuohon ko. joululauluun, niin sitä ei meillä taideta juurikaan laulaa tai ainakaan en ole kuullut. Katselin netistä, että Väinö Sola on aikoinaan tehnyt siihen suomenkieliset sanat, mutta hän tietenkin pilasi sen jättämällä lallattelut pois ja korvaamalla sen tylsästi sanoilla "terve, terve joulu armahin" 😖

Hienoa, että kälysi sai jäädä hoivaosastolle. Se luonnollisesti vähentää huomattavasti miehesi stressiä. Varsinkaan muistisairaat vanhukset eivät välttämättä ollenkaan haluaisi hoitokotiin eivätkä siellä viihdy, joten kun kälysi siellä viihtyykin, niin ratkaisu on kaikkien kannalta paras mahdollinen.

Minullekin sopii joulukuu hyvin poislukien 2.12., 7.12. ja 9.12.  Onhan se niin, että sen kerran kun tapaamiseen tulee, niin sitten pitää myös Tiinuliinu tavata 🥰

Olimme eilen ensimmäisen kerran kaupungin järjestämässä kuntosalitreenissä ja selvisimme siitä enemmän tai vähemmän hengissä! Illalla vähän kroppa tuntui raskaalta, mutta tänä aamuna ei mitään huomattavia kipuja ollut. Kuntosalitila oli melko pieni, mutta siellä oli kuitenkin 17 erilaista laitetta ja kun meitä osallistujia oli tusinan verran, niin hyvin me sinne mahduimme. Pukuhuone tosin oli erittäin pieni, olikohan siellä kymmenkunta lukollista kaappia eikä suihkumahdollisuutta ole, mutta sopu sijaa teki ja kotona sitten pääsimme suihkuun. Treeni oli kiertomuotoinen eli jokainen aloitti joltain laitteelta, jolla tehtiin kaksi 50 sekunnin treeniä ja sitten siirryttiin seuraavaan laitteeseen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki laitteet olivat tuttuja, joten pääsimme heti vauhtiin mukaan. Aluksi oli lyhyt, mutta suhteellisen tehokas lämmittely ja lopuksi venyttelimme pääasiassa jalkoja, jotka joutuivat kaikkein kovimmalle. Vetäjä ja muu porukka oli ihan mukavaa ja eihän minulla koskaan ole ollut vaikeuksia uida porukoihin, joten kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Jos nyt pitää jostain valittaa - niinhän suomalainen aina tekee - niin mennen tullen satoi reippaasti ja sen myötä myös sisällä oli hirveän kosteaa. Tukkani hiestyi ihan märäksi, kun hikoilen etupäässä päästäni ja naamani oli paloauton punainen, joten näytinkin siltä, että jotain oli tullut tehdyksi! 

Meillä oli viikolla erikoinen tapaus. Se alkoi siitä, kun seinänaapurimme soitti minulle, joka sinänsä on harvinaista, kun yleensä hänellä on asiaa meirämmiähelle. No, vastattuani hän ensin kysyi missä olen ja olenko kotona. Minä siihen, jotta kotonahan tässä. Sitten hän kysyi, onko meillä kaikki hyvin. Vähän jo aloin ihmetellä, mutta vastasin, että kaikki on hyvin, miten niin. Hän sitten kertoi soittavansa meidän ulko-ovemme edestä ja ihmettelevänsä vähän siellä olevaa näkyä. No, minä tietenkin tepsuttelin meirämmiäs perässäni ovelle ja olihan näky vähän outo. Rapun edessä oli vaalean sininen pesuvati ja portaalla sikinsokin pihlajanmarjoja ja aronian marjoja. Ymmärsin heti hänen soittonsa, sillä hän oli ajatellut, että jompi kumpi, lähinnä kai meirämmiäs, oli kompastunut portaaseen ja hän oli huolissaan, jotta miten oli käynyt. Aika ihailtavaa, sanoisin! Siivoilimme siinä sitten yhdessä jälkiä ja ihmettelimme yhteen ääneen tapahtunutta. Päädyimme siihen, että jotkut pennut olivat olleet asialla, mutta kaiken kaikkiaan se oli aika outo juttu. Pesuvati on yhä portaalla odottamassa, josko omistaja muistaisi hakea sen pois.

Japena, hienoa, että sait maksusitoumuksen polvileikkaukseen. Ainahan se ei ole niin itsestäänselvää. Uskon sinun odottavan leikkausta innokkaasti, sillä kyllähän se parantaa elämänlaatua huomattavasti, kun pääset liikkumaan ilman kipuja.

Minä hieman hymyilin (hyväntahtoisesti!!) IL:n katelautasille 🤭  Tiedänhän, että kattaus on sinulle tärkeä osa juhlaa ja niinhän sen pitääkin olla. Meillä tunnetaan kyllä käsite "katelautanen", mutta sen enempää lapsuudenkodissani kuin nykyäänkään emme sellaisia ole harrastaneet. Ainoa pieni poikkeus on joulupöydässä, kun syömme aluksi mätileipiä. Niitähän ei voi tietenkään syödä samalta lautaselta kuin muita jouluruokia, joten laitan varsinaisen ruokalautasen alle ja sen päälle samaa sarjaa olevan pienemmän lautasen. Väliin laitan kauniin virkatun liinan, jotta lautaset eivät kalise vastakkain ja mätileipiä varten on tietenkin myös omat ruokailuvälineet. Näin olen aina tehnyt riippumatta siitä, olemmeko meirämmiähen kanssa kaksin vai onko serkkuni kylässä. Kysehän ei sinänsä ole oikeasta katelautasesta, mutta idea on kuitenkin vähän sinne päin 😏

Meirämmiäs kävi tyhjentämässä vesimittarin ja eilisen aikana oli satanut 28 milliä. Kaikkiaan parin viikon aikana on vettä tullut toistasataa milliä, joten ainakaan täällä ei enää voida puhua kuivuudesta! Nythän sitten maanviljelijät ovat näreissään, kun pellot ovat litimärkiä eivätkä kestä koneiden painoa, joten se vanha sanonta siasta, joka ei voi tonkia, kun maa on jäässä tai kärsä kipeä, pitää hyvin paikkanssa!

Okein mukavaa viikonloppua teille kaikille 🙂 

Heips!

Olen kyllä lukenut viestejänne, mutta taas niin vaikeaa, etten ole jaksanut itse kirjoitella.
Mökillä ollaan edelleen, kun sateiden takia ei puutarhan laitto talvikuntoon tunnu edistyvän.
Urheiluakin piti tietty taas katsoa, mutta vettä tullut koko päivän. Ihan hyvä päivä urheiluun.

Veli menehtyi eilen aamulla pitkän sairastelun jälkeen tyttärensä syliin. 
Viimeyönä en sitten saanut nukuttua kovinkaan paljoa.
Veli oli huonossa kunnossa muutaman vuoden, mutta jaksoi itse käydä kaupassa.
Kävipä minuakin katsomassa tässä kesällä pari kertaa täällä mökillä.
Veljen vaimo sanoi eilen että oli hyvästijättö mulle!

Veli on aina ollut mun elämässäni kun tässä lähekkäin asuttu. 
Mutta kyllä tuntuu pahalta ajatus ettei häntä enään ole!

Näissä tunnelmissa nyt tällä kertaa.

Hyvää syksyä kaikille!

Lämmin osanotto Karmale <3 

Lämmin osanotto sinulle ja läheisillesi, Karmale! “Tosin päättyvät kerran askeleet vaeltajilta, kukin vuorollaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso, kaikki he kuitenkin mukana ovat, nekin, joiden tomu on väsynyt vaeltamaan.” (Uuno Kailas)

Toisessa postauksessa toinen asia: jos joukot haluavat, niin tavataan sitten joulukuussa. Pikkujoululounashan tuo voisi olla. Ja Helsingissä, ehkä mieluiten jossakin keskustassa/lähellä keskustaa jotta julkisilla pääsisi?

Paikkaakin voipi ehdotella. Voin toki hoitaa varauksen jos se käy etänä - palaan Espanjasta vasta 29.11. (ja lähtö siis lokakuun alussa). Mutta jos joku muu järjestelijä ilmaantuu, niin kiitän ja kumarran. Syvään.

Itse en keksi ainakaan tällä hetkellä muuta paikkaa kuin sen Kluuvikadun Belgen. Sieltähän sai sellaisen vähän erillään varsinaisesta ravintolasalista olevan pitkän pöydän, jonka ääreen mahtui monta. Stadin kabinetit on mulle vieraita, kun nykymaailmassa kaikki kokoukset ym. ovat joko Teamsissa tai Zoomissa. 

Päiväkin kai pitäisi päättää? Juu/ei -ehdotuksia vain sitten tulemaan, Mennalta tullut jo ei-päivien lista eli 2.12., 7.12. ja 9.12.

Ajankohta? Keskipäivä/iltapäivä/ilta?

Nyt hyvää viikonlopun jatkoa ja hyvää uutta syksyistä viikkoa. Joulun suolasienet juuri hankittu. Hakaniemen torilta.

Nyt kärvistelen tunnontuskissa, kun en ole ilmoittautunut ravintola-vastaavaksi. Asia on niin, että koko ravintolamaailma on minulle vieras. Satunnaisia kokoontumisia (luokkakokous, Iloklubi) ja arkilounaita lukuunottamatta en ole koskaan elämäni aikana ravintoloissa istuskellut, koska ennen niissä oli kauhea tupakansavu, eikä alkoholi ole minulle maistunut, vaikken ihan absolutisti olekaan. En siis ole ikinä pöytää varannut.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kabinetista joutuu maksamaan, ja kun ei nyt tarkkaan tiedä, montako meitä tulisi, niin se Belgen pitkä pöytä olisi mielestäni oikein sopiva. Ehkä lounasaika olisi hyvä, että pitkämatkalaiset ehtivät mukaan. Toki minä voinen pöydän varata, vai onko siinä jotain huomioon otettavaa, mitä en tiedä? Miten aikaisin se pitäisi tehdä?

Pahus, kurkku, tai paremminkin nenänielu on taas ollut pari viikkoa kipeä. Juuri kun juhannukseksi sain sen lääkärin määräämillä allergia- ja kosteussuihkeilla kuntoon. Nyt ilmeisesti limakalvot ovat kuivuneet pitkällisen lääkityksen vuoksi. Perjantai oli jo hyvä päivä, ja lähdin rauhalliselle lenkille, jolla kuitenkin hikosin. Lauantaina kurkku vaivasi taas. Koivu-, heinä- ja pujokausi ovat jo takana, joten nyt on kai kyseessä jokin home tms. Selkä alkaa vaivata, jos en pääse liikkumaan säännöllisesti.

Jotenkin tuntuu jo niin syksyiseltä, mutta onneksi on melko lämmintä.
Hyvää alkavaa viikkoa!

Mulle sopisi parhaiten tapaaminen heti itsenäisyyspäivän jälkeen ja se seuraava viikko, paitsi ma ja ke, jolloin on vesijumppa. Niistäkin voin tarvittaessa joustaa. Belge on ainakin aikaisemmin osoittautunut joustavaksi paikaksi.

Nyt on Justuksen juhlat juhlittu ja hauskoja muistoja pää tulvillaan. Perjantaina kokoonnuimme Justuksen tyttären kotiin järjestelemään, tehtiin lisäpöydistä pitkän pitkä pöytä, jonka ääreen mahtuivat kaikki 14 aikuista ja pienempi pöytä viisikolle. Minä olin ommellut risasta pellavalakanasta kaitaliinan ja servietit (eikö ole hienoa uusiokäyttöä) ja koristelin kukkalaittein, muratinoksin, tuikkuketjuin ja Justuksen elämäntyöstä kertovin Lapponia-koruin ja esinein. Lisäksi yksi pojanpoika taiteili origamijoutsenia symboloimaan Justuksen rakasta saarta.

Keittiömestari ja vaimonsa huolehtivat ruokailun ja jättivät keittiön putipuhtaaksi lähtiessään. Ihanaa! Tunnelma oli vapautunut ja iloinen ja naurunpyrskähdykset seurasivat toinen toistaan. Yläkerran tv-huoneeseen mahduttiin kaikki 19 seuraamaan Justuksen pojan valmistamaa kuvakavalkadia isänsä elämästä, Justus oli aivan innoissaan ja meitä nauratti varsinkin hänen viiksikuvansa.

Eilen yritin meikata edes vähän sinne päin, mitä ammatti-ihminen suti naamalleni lauantaiaamuna. Mutta ei sellaista silmämeikkiä pysty tekemään, kun en näe hyvin enää edes suurentavien peilien avulla. Mentiin Kirkkonummelle juhlimaan veljentyttäreni yo-juhlia. Hän suoritti kansainvälisen yo-tutkinnon upeasti ja lähtee viikon päästä opiskelemaan Dublinin yliopistoon. Ehti jo osallistua orientoitumispäiville Helsingin yliopistossa, vaan sitten tuli tieto tuosta Dublinista. Tyttö puhuu kuutta kieltä täysin sujuvasti, lisänä vielä viittomakieltä. Oli niin ihana katsella nuorta, jolla on elämä edessään ja voi opiskella sitä, mitä todella haluaa.

Nyt paluu arkeen, kohta kuntosalille ja sen jälkeen vesijumppaan. Sitten on mentävä keräilemään juhlapaikalta meidän tavaroita, astioita ja koristeita. Justus joutui eilen pukemaan hienon pukunsa kanssa "väärät" kengät, kun oli lauantaiyönä vaihtanut nappaskenkänsä toisiin ja ne juhlakengät jäivät tyttären luo. No en minäkään voi kaikkea huomata ja hoitaa.

Nyt kun vielä rutistan tällä viikolla valmiiksi ne Juniorin lauantaiset rippijuhlat, sitten voin hetkisen hengähtää! Ei vaineskaan, mähän rakastan juhlien tekemistä yhdessä toisten kanssa. Kaikki on suunniteltava ihan valmiiksi, koska sitten kun talo on rakkaita ihmisiä täynnä, en muista enää käytännön asioita ja haluan vaan rupatella kaikkien kanssa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!