ja tykkäykset rasvareijallekin.

Ihanaa vertaistukea taas täällä!!!

Tickeritkin niin kauniita!!

Liikunnasta: mulle sanoi aikoinaan työfysioterapeutti, että yli bmi 30 oleville hän ei suosittelekaan aluksi kuin kävelyä, pyöräilyä, uintia ja ehkä kuntosalia (jos oikeasti haluaa mennä ihmisten ilmoille). Juurikin siksi että rajulla liikunnan aloituksella saa helposti enemmän haittaa kuin hyötyä aikaiseksi. Itse olen lähinnä syksyn ajan kävellyt (mulla on n. tunnin hyvä reitti) jota kyllä ennen polvivammaani pidin "lyhyenä hölkkälenkkinä" no ehkä sitten joskus taas... Olen sekä kävellyt että sauvakävellyt sitä, oon myös miksannut sopivaa musaa (kävelyyn vähän nopeampaa ja sauvomiseen hitaampaa) lenkki menee huomaamatta kun kuuntelee mukaansatempaavia biisejä. Mulle liikunta on selkeästi "oma juttu", en kaipaa lenkkiseuraa tms. Aamu-uinnin yritän jaksaa 2 aamuna... Ja sit pumppiin uskaltaudun huomenna ekaa kertaa!! Se on mun ehdoton suosikki jumpista. Eli jos en perjantaina ole päivittämässä tickeriä, olen saanut puntista päähän...

Herkkupee
Mä oon kovin antiliikunnallinen ja mulla on jo aika jyrkkä ja negatiivinen fiilis kaikkia lajeja kohtaan. Mut nyt ku mainitsit musiikin ni muistan omistaneeni ihanan soittolistan, minkä kanssa jakso treenata. Voi olla että se ois liian menevä, mutta oon alkanu hautoo ajatusta päässä että pitäiskö lähteä lenkille. Voi olla että tä on ohimenevä hulluus kohtaus

pikkumanaatilla on kyllä pointti. Mun motivaatio ja halu katois heti jos joku pakottais salille tai sanois että pakkopakkopakko harrastaa liikuntaa 3-5krt/vko. Mä mielummin söisin karkkii ja painaisin 150kg. Onneksi voi laihtua myös ilman liikuntaa! Mut kuten ylempänä totesin, ehkä minäkin voisin vähän harkit liikkuvani, ees joskus.

Tervetuloa uusille

mirriäinen upea saavutus kyllä sinulla jo

vänlä Miulla oli aloitettaessa housun koko 48 ja nyt on koko 44 42:kin meni sillon kun paino oli alle 80

Täällä kanssa pyritään pitkäntähtäimen ruokatottumuksiin. Helppo näihin oli palata repeämisen jälkeen. Ja kun en kiellä itseltäni mitään. Syön vähemmän kuin kulutan niin mukavaahan tämä näin on.

Herkkupee Suosittelen tuota omanhyvinvoinnin lisäämistä

tupu73 Paranemisia!!

pikkumanaatti Tämäkin painaisi tykkäysnappia jos semmoinen täällä olisi

Täällä liikunnasta huolehtii koirat ja pieni (kohta2v.) poitsu. Koirien kanssa liikuntana TOKO(vanhemman kanssa) ja agility (nuoremman kanssa aloteltiin viime viikolla). Molempien kanssa sitten arkitottelevaisuutta myös. Näin kylmempänä vuoden aikana pyrin kävellä jonkun verran. Kesällä polkupyörä oli hyvä työ -ja kauppareissuille. Tuossa repussa odottelee 5 kerran lahjakortti Lady Linelle. Kunhan vaan jostain löytäisi aikaa niin menisin. Kortti pitää kuitenkin käyttää tammikuun loppuun mennessä

Tervetuloa uusille!
Tuosta liikunnasta. Minulla oli kans silloin kun olin 27kg lihavempi kuin nyt etten voi mennä ryhmäliikuntatunneille. Aloiin pikkuhiljaa kävelyllä. Pakotin ensin itseni ryhmäliikuntatunneille että tulis monipuolisemmin tehtyä. ajattelin että jos joku tuijottaa,antaa tuijottaa. Nyt sain jopa liikuntakärpäsen pureman,kun kävin lokakuulla kuntoremontissa. Silloin vatsalihaksia en saanu juuri yhtään tehtyä,tänään jo 8,huraa. Kunto ohjelman mukaan edetään huhtikuulle,jollon kontrolli vkonloppu ja pitäs jatkaa omin nuvoin.

Hei vaan!

Minunkin on ihan pakko osallistua tähän liikuntakeskusteluun! Minulta lääkäri kielsi ryhmäliikuntatunnit (lähinnä vissiin ne missä mennään jotain askelsarjoja, mutta myös sellaset, missä pitää rytmissä rutistaa jotain ) jo silloin kun painoin 15 kg vähemmän. Syynä oli, että stressaan niissä niin paljon ! Hänen mielestään hyviä lajeja minulle olivat kaikki rauhalliset, hidastempoiset, omaan tahtiin mentävät kävelyt, uinnit, kuntosalilla käynnit ym. Niillä mennään edelleen.

Pikkumanaatti: puhut asiaa!!!

Liikuntakärpäsen puremaa odotellessa (ja illan pumppia kauhunsekaisella mielenkiinnolla odottaen )

lisäisin vielä sen, että erilaisia liikuntamuotoja on niin paljon, että jokainen varmasti löytää omat suosikkinsa. Eri asia on, niinkuin joku täällä hienosti toikin esiin, että jos ei periaatteessa pidä liikunnasta, itse ymmärsin asian niin ettei ole kiva hikoilla ja hengästyä ja rasittua ja hyllyä jne. niin tietenkään ei ole pakko muuta kuin syödä (vähemmän) ja maata. Itselleni kuitenkin silloin muinoin normaalipainoisena ennen polvivammaa, mielialan laskua, yt-sotkuja yms. ikävyyksiä liikunta oli ihan huomaamatta luonnollinen osa elämää. En ole tajunnutkaan, miten iso osa silloisesta hyvinvoinnistani liittyi liikunnan tuomaan hyvään oloon. Oli helppo lähteä heittämään 5km kevyt hölkkälenkki kun v*tutti tai oikein odotti illan jumppaa ja sen tuomaa raukeaa, rentoa oloa lihaksissa. Nyt tiedän, että jo kävelylenkin jälkeen on tutiseva olo, punainen naama ja hiestä litumärät vaatteet... Mutta olen siis pikkiriikkisen poistunut sieltä mukavuusalueelta...

Samalla tavalla kun aloitin tän kiloklubin syyskuussa ajatuksella "älä keskity ajattelemaan kaikkia niitä herkkuja joista joudut luopumaan vaan mieti mitä kaikkea hyvää ja terveellistä saat syödä" olen etsinyt ne liikuntalajit joista todella pidän tai siis vielä tärkeämpää pohtinut miksi niistä pidän = kävely, ulkoilu, pyöräily (saan olla yksin), uinti (edelleen yksinolo, mutta mukana ripaus luksusta, höyrysauna + hetki porealtaassa) ja jumpat (siellä tiedän tekeväni liikkeet kunnolla, kuntosalilla sluibaan aina).

Joku toinen saisi samat kiksit vaikka zumbasta, lentopallosta ja suunnistuksesta. Inhoan tanssillisia jumppia, joukkuelajeja, enkä ole koskaan oppinut käyttämään kompassia

Ja söin muuten äsken sairaan hyvää intialaista kasviscurryä (porkkanaa, lanttua, sipulia, kukkakaalia ja kikherneitä, mausteet ja kookos-jugurtti-kastike) ja täysjyväriisiä, salaattia, omenan ja kivennäisvettä lounaaksi. Nyt vielä maitokahvia.

Ja kaikkien noitten juuresten jälkeen pannan haisemaan tänään pumpissa

Herkkupee ite kun olen saanut hieman liikuntakärpästä, olen huomannut myös tuon, että jos vit**taa niin lähtee lenkille, tulee sen jälkeen parempi olo. Huomasin kyllä aiemmin ettei liikunnasta tykännyt, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen suurin syy oli etten jaksanut liikkua merkittävän ylipainon takia (olin silloin bmi 47-48 eli sairaalloisen lihava), vaikken ole laiha nytkään, tykkään liikkua.
mulla tänään jumppa, alkaa joulutauon jälkeen, kivaa! Ens viikolla alkaa myös ohjattu kahvakuula

Vielä tuosta liikunnasta:

Se on ihan totta eikä mikään tekosyy, että jos on paljon ylipainoa ja huono kunto ja kremppoja, ei liikkuminen millään voi tuntua yhtä mukavalta kuin miltä se hoikasta ja hyväkuntoisesta tuntuu. Jos säännöllinen liikunta ei ole ikinä kuulunut tapoihin, sekin on oma haasteensa. Eiköhän useimmille myös ole jo iso harppaus pois mukavuusalueelta ylipäätään myöntää itselleen että paino on Ongelma johon pitää tarttua nyt eikä ensi maanantaina. Siksi juuri minusta olisi tärkeää olla itselleen lempeä ja kärsivällinen uusien tottumusten opettelussa. Ei liikunta ole mikään rangaistus jonka avulla läski kuritetaan ihmisestä ulos vaan asia josta saa lisää virtaa ja hyvinvointia. Jotta se tuntuisi edes vähän siltä jo alkuvaiheessa, on tärkeää aloittaa rauhallisesti ja asettaa tavoitteet tarpeeksi matalalle. Jos ei ole liikkunut yhtään ja ajatuskin ylimääräisestä itsensä rasittamisesta inhottaa, on ISO edistysaskel jättää auto kotiin ja alkaa kävelemään kymmenen minuutin matka kauppaan tai nousemaan kaksi kerrosta rappusia. Jollekulle toiselle ne voivat olla pikkujuttuja, mutta jos tarkoitus on kehittää itseään, on kai johdonmukaista sitten verrata edistysaskeleita omaan alkutilanteeseen.

Minä pidän lajeista joita voin harrastaa itsekseni silloin kun on sopiva hetki. Oikeastaan ainoa liikuntamuoto josta todella tykkään on hyötyliikunta, kuten raskaat puutarhatyöt ja lumenluonti. Paremman puutteessa sauvakävelylenkki täyttää ulkoilun tarvetta. Lisäksi jumppaan monipuolisesti kotosalla. En tiedä, olenko sellainen ihminen joka nauttii hirveästi liikkumisesta, mutta suhtaudun viikon liikuntatavoitteisiini vähän samalla lailla kuin imuroimiseen: se on niitä juttuja jotka vaan kannattaa tehdä oman elämänlaatuni eteen. Ihan kiva jos löydän jonain päivänä lajin josta innostun valtavasti, mutta jos en sellaista löydä, perusjumpatkin kelpaavat kunhan liikuntaa on määrällisesti ja laadullisesti sen verran että se auttaa minua voimaan hyvin.

Kun syyskuussa aloitin liikkumisen, kuntoni oli todella surkea. Verensokerissani oli vähän vikaa, ja siitä seurasi luonnoton väsymys. Aloitin siis kunnonkohotukseni pienillä kävelylenkeillä. En olisi jaksanut mitään muuta. Kun ne alkoivat sujua, pidensin matkaa. Sitten otin sauvat mukaan, sitten pyyhin pölyt crosstrainerista ja uskaltauduin siihen vartiksi... Kunnossani on yhä paljon parantamisen varaa, mutta reilussa neljässä kuukaudessa edistyminen on ollut aivan upeaa. Jaksamiseni on parantanut, tappoväsymys on kadonnut kokonaan ja minulla on paljon parempi olla. Tämä kaikki huolimatta siitä ettei painoa ole pudonnut paljon.

Liikunta maistuu välillä hyvin ja välillä huonommin. Joka viikko olen kuitenkin jaksanut liikkua terveysliikkujan pallot vihreiksi vain pitämällä mielessä, miten hyvää liikkumiseen panostaminen on minulle tehnyt.

Oma tilanne: Olen nukkunut tällä viikolla huonosti, ja huomaavinani että väsymys lisää nälkää (tai heikentää harkintakykyä). Viikko on kuitenkin kulkenut kohtalaisesti, ja tällä hetkellä vaaka lupailee oikein kivaa pudotusta- tietysti sillä edellytyksellä että suurien puheitteni päätteeksi onnistun kiltisti liikkumaan viikon kiintiön täyteen ja pitämään syömiset jotakuinkin fiksuina.

Onnellista loppuviikkoa teille kaikille!