Täällä on aika monella jo samoja kuin mullakin (tarkottaakohan se sitä että ne tavat onkin ihan normaaleja..).
Eli, jalat pitää tosiaan olla peiton sisällä ettei sängyn alla asuva tyyppi tartu niihin kiinni. Tämä pätee mulla kyllä koko yön, olen siitä tarkka.

Mulla on pakkomielle vieraassa paikassa kurkata vessan kaappiin. En siis koske mihinkään tai mitään, mutta katsottava on ainakin kerran

Puhun myös itsekseni, mutta englanniksi..

Istun aina kiemuralla, esim. kotona syödessäni toinen jalka on penkillä niin että polvi tulee tohon leuan korkeudelle..

Minulla on huono hajuaisti, onneksi, sillä saan monista hajuista migreenin.

Minulla ei ole kirjahyllyä, eikä siis juuri kirjojakaan, mutta luen paljon. Olen ahkera kirjaston käyttäjä, sillä en näe tarpeelliseksi omistaa itse kirjoja. Keräävät turhaan pölyä ja vievät tilaa kaapeissa.

Minullakin on erittäin taipuistat varpaat. Mutta myös erittäin rumat. Pöydän ääressä istuessani taivutan varpaat päkiän alle. Silloin asento tuntuu kaikkein rennoimmalta.

Melkein joka yö kun menen nukkumaan(asutaan vielä mökillä, jossa vähän kylmä)Niin vaatteita on päällä, paitsi joskus saunan jälkeen. Mutta viileimpinä päivinä joskus myös villapaita ja villasukat tietty. Tätä on tapahtunut jo vuosia, että kun aamulla herään, niin ei yhtään vaatetta päällä. Kysyin kerran mieheltä riisuuko hän minut joka yö. Sanoi että en todellakaan.
Itse en muista kertaakaan riisuutuneeni. Kysyin mieheltä onko hän nähnyt joskus kun riisuuden, kielti, mutta sanoi että yks yö kuului kauhea ähinä.

Kerrankin kotona jäi vaatteet päälle kun lueskelin. ja aamulla oli pusero hukassa, löytyi toiselta puolen huonetta jonkun peiton alta. Siis kävelen vielä unissanikin. Sen jälkeen mökin parvi on saanut olla rauhassa. Olis pitkä pudotus.

Riisuuko kukaan muu itteäs öisin tietämättään?

^^ Mä en itse riisuudu (tai no pari kertaa oon heittäny paidan pois), mutta yksi kaveri kylläkin. Kuulemma aika useinkin

Katson myös vieraillessa kirjahyllyn tai levyhyllyn sisällön.

Ruokaillessa en halua että eri lautasella ruoat menevät sekaisin. Varon ettei kastiketta osu salaattiin tms.

Autoa tankatessa haluan saada tasaluvun joko euro- tai litramäärään.

Pyrin ajamaan niin ettei tarvitse painaa jarrua ajon aikana kovinkaan montaa kertaa. Se on jonkinlainen peli, selviänkö tietyn matkan ilman jarruvalon vilkahdusta.

Lenkillä otan jonkin kohdan, esim valotolpan tavoitteeksi johon täytyy ennättää ennen kuin kukaan tulee vastaan tai jotain.

Usein arvuuttelen kuka on seuraava vastaantuleva; auto, pyöräilijä, mies, nainen, sauvakävelijä, koiran taluttaja...

Laulujen sanat jäävät heti mieleeni. Tosin usein olen kuullut ne väärin.

Tosi hauska ketju! Kummaa porukkaa...

En tiedä mitään kovin kummallista itsestäni (tai kukaan ei ole ääneen ihmetellyt..) mutta sellainen tapahtuu ulkomailla matkaillessa lähes aina ensimmäisen lomapäivän jälkeen että alan nähdä unet englanniksi. Ajattelu englanniksi alkaa vasta useamman viikon jälkeen. Onko muilla tuollaista?

Calamity; mulla on kanssa tuo että valotolppien ohi pitää ehtiä ennenkuin tulee esim. seuraava auto vastaan. Ja se on muuten ärsyttävää kun se jää päälle!

Minusta on kunnia-asia ajaa mutkaisella kylätiellä mahdollisimman paljon omalla(eikä vastaantulijoiden)kaistalla.Tietysti myös paljon turvallisempaa,joskus vastaantulijat on pelästyttäneet ajamalla kovaa mutkissa ja puoliautoa minun kaistalla.
Ei minussa mitään omituista ominaisuutta ole.Eihän?
Mies valittelee,jos kyläpaikassa on likainen vessanpönttö.

Omituisuudesta en tiedä mutta minulla erityisen hyvä kuulo- ja hajuaisti! Joskus ihan ärsyttävyyteen asti kuulemma.....ainakin ton kuulon osalta.

Onhan niitä "päähänpinttymiä" jokunen....laitan radion päälle aina ensimmäiseksi kun herään (en saa myöskään nukuttua jos ei ole musiikkia...).

Sipsitär ja muut tarkkanenäiset ja -korvaiset! Täällä kanssa yksi sellainen. Olen kyllä alkanut epäillä, että sellaiset ominaisuudet saattaa tulla synnytyspolilta lähdettäessä. Kun ne ei kerran asenna sitä kolmatta kättä siellä, niin on edes jotain apukeinoja jälkikasvun vahtimisessa. Joka tapauksessa olen kehittänyt kykyä niin pitkälle, että minulla on nykyään myös röntgenkatse. Tai ainakin meidän lapset uskovat ihan vilpittömästi, että äiti näkee seinän läpi ja nurkan taakse.

Hajuaistiin muuten luotan niin vahvasti, että kerran lähdin vahingossa seuraamaan ihan ventovierasta miestä kaupungilla, kun se käytti samaa partavettä kuin omani. Enkä sitten tullut katsoneeksi tarkemmin, kun tuoksu oli kerran tuttu. Ukkokulta vähän ihmetteli, että helpostipa se lähti toisen matkaan.

Omituisia harrastuksia ja pakkomielteitä minulla on vaikka muille jakaa, mutta yhtenä voisin mainita rekisterinumeroiden vahtaamisen. Minä sekä keräilen niitä (yritän nähdä numerot järjestyksessä 1-999) että vahtaan ihan muuten vaan. Tunnistan yleensä tutut autoilijat rekisterinumerosta, koska osaan ne ulkoa.