Meillä tyttö on nyt 4kk ja lähes kolme kuukautta meni niin, etten laihtunut grammaakaan, vaikka tein kaiken ns. oikein. Synnytyksen jälkeen siis ensimmäisen kolmen viikon aikana lähti reilut 10kg ja loput reilut 8kg jäivät roikkumaan, ei lähtenyt mitään. Nyt tyttö nukkuu paremmin = minä nukun paremmin, ja painokin on alkanut pikkuhiljaa pudota. Vielä olisi 7,2kg raskauskiloja jäljellä.

Vauva-aikana voi laihtua, vaikka unet jäisikin katkonaisiksi. Itse aloitin laihduttamisen kun lapsi oli n.6kk ja tiputin -20kg. Huonot oli unet ja huonot ne on edelleen, sillä kärsin pahoista univaikeuksista lähes jatkuvasti, lisäksi teen 3-vuorotyötä.

Jos on ollut huono unikausi niin se näkyy kyllä syömisessä, eikä silloin tosiaankaan laihdu, mutta sitten kun voimavaroja on taas enemmän niin mennään vauhdilla eteenpäin. Itse koen nuo unihäiriöt pahempana estäjänä laihtumiselle kuin lapsen herättelyt. Unihäiriöistä jää kokonaisvaltainen väsymys koko päiväksi

No kyllä minulla aika kokonaisvaltainen väsymys on nytkin, kun viime yönä en päässyt nukkumaan ennen viittä vauvan kitinöiden takia, syöttämään piti nousta 6.30 ja sen jälkeen nukuin kolmessa pätkässä 10.30 asti (eli siihen asti että vauvalla ns. loppui yö). Ja niin, ensimmäisten kuukausien aikana synnytyksen jälkeen en nukkunut kuin muutaman tunnin yössä, eikä se painokaan pudonnut. Nyt unta tulee enemmän, vaikkakin näitä helvetillisiä öitä on nyt parin viikon aikana ollut ihan liikaa, ja painokin on alkanut pudota.

Törmäsin tänään Iltasanomissa aihetta sivuavaan artikkeliin Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Minulla huono/ hyvä nukkuminen vaikuttaa ihan kaikkeean. Jos en ole nukkunu kunnollla ni sen huomaa kyllä painossakin hyvin pian. Nyt ku olen taas saanu nukkua kunnolla ni paino on alkanu laskemaan.

Minun mottoni onki ''et levänneenä kestää melkein mitä vaan''

lauantaina, 2. helmikuuta 2013 klo 12:15 Naamis kirjoitti::
No kyllä minulla aika kokonaisvaltainen väsymys on nytkin, kun viime yönä en päässyt nukkumaan ennen viittä vauvan kitinöiden takia, syöttämään piti nousta 6.30 ja sen jälkeen nukuin kolmessa pätkässä 10.30 asti (eli siihen asti että vauvalla ns. loppui yö). Ja niin, ensimmäisten kuukausien aikana synnytyksen jälkeen en nukkunut kuin muutaman tunnin yössä, eikä se painokaan pudonnut. Nyt unta tulee enemmän, vaikkakin näitä helvetillisiä öitä on nyt parin viikon aikana ollut ihan liikaa, ja painokin on alkanut pudota.

Lämmin virtuaali halaus. Tuli niin elävästi omian lasten vauva-ajat mieleen. Meillä ei ole kuudesta lapsesta nukkunu kunnolla öitä kuin yksi... Kovasti voimia arkeen.

Kiitos Lintta pari yötä on nyt mennyt ihan mukavasti taas, jospa se tästä!

Itselläni vaikuttaa uni suoraan painoon. Jännä huomio kyllä. Jos olen nukkunut hyvin on yleensä vaakalle meno kivempaa ja tulos positiivisempi. Ja päinvastoin, kun olen nukkunut huonosti. Pitkät univelat taas kostautuvat nälän tunteella ja napostelulla.

Kannattaa myös lukea tämä: https://www.is.fi/taloussanomat/?rss=4

Kappas, tämmöinenkin ketju löytyi. Mä olen kroonisesti uneton, tällä hetkellä toinen aktigrafia menossa kun ensimmäinen ei onnistunut. Nukun semmosta 5-6 tuntia yössä, mutta tarve olis vähintään 8. Aktigrafian jälkeen pitäis varata aikaa neurologille, jonka kanssa noita tuloksia sitten pitäis käydä läpi.

Kolme viikoa mennyt komella tunnilla. Ensin isän keuhkokuume, kuolinvuoteella olo pari päivää, ja sen jälkeiset tuntemukset saaneet aikaan nukahtamisen keskiyön jälkeen, ja heräämisen ennen neljää. En erikoisesti kuitenkaan ole tuntenut väsymystä, kun hälytyshormooneja on veressä sen verran, että väsymystä ei tunne. Nyt hautaustoimistossa käynnin jälkeen tuntuu helpommalta, ja järjestelyt on järjestelty. Ihminen nukkuu kun on nukkumisen aika, ja valvoo kun on valvomisen aika, se on luonnonjärjestyksen mukaista. Yleensä nukun kohtalaisesti, en kuitenkaan kuutta tuntia. Odotan, että tämä täsä normalisoituu, ja jos ei, en kuitenkaan aio stressata sillä itseäni. Pahinta on, jos unesta tulee suoritus, joka pitää onnistua.