Just tuossa äsken puhuttiin miehen kanssa painoindeksistä, vyötärön ja lantion suhteesta yms. Satuin siinä jotain sanomaan omasta kropastani vähän negatiiviseen sävyyn, niin mies heti: "No sulla ainakin on lantiota niin kuin naisella kuuluukin!"

Tuntuuhan se hyvältä kun toinen kehuu. Mutta silti itkin aamulla kun tuntui niin epätoivoiselta (note to self: älä kokeile vanhoja housuja kun painoa on tippunut vasta 1,5 kg).

On mielenkiintoista lukea näinkin erilaisia näkökulmia aiheesta - olen sen verran nuori, että "naimisissa 7 vuotta" -tilanne on vielä kaukana tulevaisuudessa.

Itse en painoindeksiltäni ole ylipainoinen, vaan siinä normaalipainon keskikohdilla, mutta hieman epäsopusuhtainen. Minulla on suhteellisen kapea vyötärö ja pienehköt rinnat, mutta reiteni ja käsivarteni ovat niin paksut, että haittaa väkisinkin asennetta petipuuhien suhteen. Painoindeksi on normaali, mutta painoa on liikaa joissain paikoissa verrattuna toisiin.

Ex-kumppanillani oli (on edelleen) anoreksia, ja sekin väkisin vaikutti, huonolla tavalla. Hän oli minua hiukan painavampi, mutta ei mitenkään huomattavasti, ehkä yhden koon suurempia vaatteita käytti. Korkeintaan kolme-neljä kiloa painoeroa. Kuitenkin, hänen jatkuva oman vartalonsa mollaus vaikutti minuunkin - etenkin, kun olemme molemmat naisia, on niin kovin helppo verrata itseään toiseen. Häntä hävetti näyttäytyä ilman vaatteita, hän on samankokoinen kuin minä, minustakin alkoi tuntua että minua kuuluisi hävettää. Lopulta suhde oli muutenkin siinä pisteessä, että ei auttanut muu kuin pistää poikki, ehkä itsetuntoni joskus vielä palaa täysin.

Onkohan täällä muita, jotka ovat kokeneet samanlaisia ongelmia? Painoon liittyvät paineet homoseksuaalisessa suhteessa, tai seurustelu syömishäiriöisen kanssa? Miten se teidän seksielämäänne vaikutti?

tiistaina, 3. elokuuta 2010 klo 17:43 Pinja82 kirjoitti::

Hmm, asenne kasvatusta siis. Eli kyllähän se on että kukas sen kissan hännän nostaa jollei kissa itse. Että ensi viikonlopun lomareissua ajatellen pitänee pistää töpinäksi että keksii jotain kivaa...

Iso, lämmin rutistus täältä ja paljon paljon iloa ja voimia!! Se on hyvä, kun puhutaan asioista. Tää on niinku akkaan saunailta

Nyt sitten vaan mielikuvitusta kehiin. Ajattele myös itseäsi, ei pelkästään miestä. (ja ihan totta, kannattaa varovasti kurkata vähän netissä noita seksikaupan sivuja, sielläkin voi olla jotain söpöä ja rivoa mukaan matkalle pakattavaksi )
Ja paljon itsevarmuutta ja saavillinen iloa.

tiistaina, 3. elokuuta 2010 klo 19:22 AndyW kirjoitti::
Kuitenkin, hänen jatkuva oman vartalonsa mollaus vaikutti minuunkin - etenkin, kun olemme molemmat naisia, on niin kovin helppo verrata itseään toiseen. Häntä hävetti näyttäytyä ilman vaatteita, hän on samankokoinen kuin minä, minustakin alkoi tuntua että minua kuuluisi hävettää.

Mulla oli muinoin ihan tismalleen sama tilanne, kun seurustelin tytön kanssa. Tosin kyseinen tyttö oli vielä pienempi kuin minä, mikä vaan vaikeutti mun fiiliksiä entisestään.

Oltiin molemmat loppujen lopuksi siihen aikaan niin ongelmaisia (henkisesti), että tupattiin vaan kaatamaan kaikki paska toistemme niskaan. Nyt ollaan otettu etäisyyttä ja ollaan hyviä ystäviä. Mutta paino on edelleen molemmille ongelma.

En ole kyllä koskaan pysähtynyt miettimään, mitenköhän toinen osapuoli näkee minut alasti. Eipä sieltä sängystä ole koskaan kukaan kesken kaiken pois lähtenyt

Oman miehen painoindeksi 22,9 siinä missä omani on vaatimattomat 40.4... Eipä se rakkaus ja seksi kiloja katso

Tässä esim. yksi kiva nettikauppa, josta saa vetimiä parisuhteen piristämiseksi

https://www.ladyshop.net/index.php

No mulla kyllä vaikuttaa kilot myös tähän puoleen. Mulle näin 160 senttisenä on täysin eri asia painaa 60 tai 50 kiloa. Mä en kestä, jos mua hivellään ja silitellään ja läskit siinä liikkuu. Saati jos innostuu vaikka puristelemaan ja sinne jää liikaa väliin Ja mun on aina saatava olla huomattavasti pienempi kuin mies ja koska pidän vain hoikahkoista miehistä, on itsekin oltava hoikka.

keskiviikkona, 4. elokuuta 2010 klo 14:43 -Halinalle- kirjoitti::
Taitaa olla aika poikkeuksellista tuo dissolven kyky olla miettimättä omaa vartaloa sängyssä. Kunpa itse pystyisi samaan

Saattaa vaikuttaa sekin että mulla on kunnon läskisokeus menossa - en näe itseäni isompana kuin 85-90-kiloisena Siksi oma peilikuva alasti ei ällötä, vaan näyttää ihan hyvältä Itsellä syyt laihduttaa ovat lähinnä terveydelliset ja mukavuudenhaluiset, ei niinkään ulkonäölliset, koska mies jo löytyy eli kyse on vain itsestäni

En minäkään mieti vartaloani sängyssä, muuten kyllä sitten senkin edestä. Mies on tässä reilun kuuden vuoden aikana ihan varmasti nähnyt jokaisen sentin minusta (myös silloin kun olin vähän pienempi) ja ihan tyhmältä tuntuisi yhtäkkiä ruveta peittelemään makkaroita ja raskausarpia. Painoani en edes tiedä, mutta jossain 75 ja 85 kilon välillä se luultavasti huitelee, mutta huidelkoot, mies rakastaa minua tämmöisenä möhömahanakin ja minäkin rakastan häntä (mies on suhteen aikana lihonut yli 20 kiloa, hoikasta ylipainoiseksi) eikä kumpikaan mitään läskejä sängyssä tai muuallakaan arvostele. Seksiä on ihan turha pilata häpeilyllä ja peittelyllä.

Tähän tietysti varmaan vaikuttaa osin myös se oma suhtautuminen niihin omiin tai toisen läskeihin. Mä kun en tykkää toisella ylimääräisestä, niin oletan helposti, että kaikki pienikin ylimääräinen häiritsee toista. Sama jos olisin itse tyytyväinen itseeni 23-24 BMI:ssä, en ehkä ajattelisi sen häiritsevän toista.

Ei mulle kukaan koskaan ylimääräisistä ole koskaan mitään maininnut, joten suurimmaksi osaksi tää taitaa olla omien korvien välissä.