Isäni sanoi vuosia sitten jotakin rumaa vartalostani siihen tyyliin että olen nyt ihmisen näköinen kun olen laihtunut oli pudonnut paino noin 50kg ja mieheni puhui saman tyylistä isäni kanssa; tällainen mielikuva minulle on jäänyt siitä ajasta eli en oikein ilmeisesti miellyttävän näköinen ollut painavillammina ja kas sitten lihoin takaisin. Seksiä mies on yleensä halunnut aina enemmän kuin minä jos ei ihan alkuaikoja oteta mukaan eli kiloni ei ole hänen halujaan vähentäneet. Mutta oli nuo sanat loukkaavia ja pitäisi aiheesta puhua ja sanoa ukolle että ajattelee näistä asioista mitä tahansa kun olen lihava niin pitäköön mölyt mahassaan. Olen kyllä itsekin heittänyt jotakin hänen mahastaan mutta en niin pahasti; koska on hänkin lihonut niistä ajoista mitä alettiin olla yhdessä.....no ehkäpä tämä asiaa pitää kaivaaa esille jotta mies osaa pitää turpansa tukossa moitteiden siaan. Mutta vaikea on asiaa ottaa esille. Helpompaa ois olla hiljaa.
.
.
.

Kun meikätäti oli hyvin nuori, olin porukassa jossa pojat tapasi nimitellä tyttöjä huoriksi. En ajatellut siitä mitään, koska se ei tarkoittanut mitään. Sitä ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi, se oli vain eräänlainen välisana, jotakuinkin samoin kuin nuorten veellä alkava lempisanakin.

Sitten useampi minua vähän vanhempi tyttö ja nainen ihmetteli minulle, miksi annan huoritella itseäni. Olin hyvin hämmästynyt, mutta kokeilin kumminkin mitä tapahtuu jos pistän hanttiin, ettei minulle puhuta noin. Niinhän siinä kävi että huorittelu loppui nopeasti ja sävyisästi.

Tuo oli minulle iso opetus, että ensinnäkin voin itsekin vaikuttaa asioihin ja toisekseen minun on itse ensin kunnioitettava itseäni ja kolmannekseen, jos muut eivät kunnioita minua niin sitten sitä kunnioitusta on vaadittava. Jokaisella on siihen oikeus.

Kukaan ei puhuisi minun läskeistäni loukkaavasti yhtä kertaa enemmän, eikä varsinkaan kenenkään kolmannen kanssa niin että minä kuulen (enkä kyllä varsinaisesti arvosta takanapäin puhujiakaan). Varsinkaan näin ei puhuisi puolisoni, se ihminen jonka pitäisi olla minulle kaikista läheisin ja rakkain.

Täytyy sanoa, että on itsevarmempi ja halukkaampi olo huomattavasti nyt kuin aiemmin (-19 kiloa).

Taitaa olla tämä ketju jo kuollut. Mutta, tuli vaan mieleeni, että kyllä paino vaikuttaa jollain tavalla seksiin. Tai sanotaanko, että itsevarmuuteen ja toisenkin osapuolen haluihin.
Meillä on aina ollut seksiä, enemmän ja vähemmän. Nyt on taas tilanne vilkastunut kun on kiloja lähtenyt ja olen liikunnassa aktiivinen. Olen itsevarmempi. Mieheni on puolestaan hyvinkin innostunut peppua näkyy tarkkailevan ja tykkää puristella ohi mennen
Meillä on pieniä lapsia ja se on kyllä se suurin hidaste ollut näissä hommissa, mutta aina ollaan tilanteen mukaan menty. Liikunnan myötä on energiaa ihan eri tavalla muuhunkin peuhaamiseen ja siihen jaksaa nähdä vaivaakin, että järjestää niitä pieniä hetkiä
Yhdessä ollaan oltu 10v.
Parasta on tyytyväisyys omaan olotilaan, oli kiloja tai ei.
Itse olen ollut kova vitsailemaan ylipainostani, mieheni ei ole koskaan sanoillaan loukannut minua, vaikka joskus kiloista vitsailee
Painonpudotuksen teen pääasiassa itseni takia, mutta myös siksi, että mieheni olisi tyytyväinen ulkomuotooni. Olin alkuaikoina noin 70kg ja nyt 90kg!! Todellakin se jo näkyy
Tästä on selvä suunta parempaan!

Todellakin tiedän tunteen.

Meillä on nyt seksiä erittäin harvoin, jos koskaan. Synnytin esikoisen vuosi sitten. Syy tähän seksittömyyteen on se, että painan entisen 68-70kg painon sijaan n. 100kg. Monesti ahdistaa ja välillä koittaa olla vain ajattelematta koko asiaa. Laihdutan.

Meillä ei ole ollut seksiä ensimmäisten -20 kilon jälkeen.

Tässä suhteessa sitä ei tosin ole koskaan ollut omasta mielestäni riittävästi. Historiallisesti läskini eivät koskaan ole ollut este kumppanin löytymiselle tai seksin määrälle vakisuhteissa. On tuntunut riittävän, että olen itse tyytyväinen.

Voihan se nyt olla kiinni täsmälleen samasta asiasta. Vartaloni hävettää enemmän kuin koskaan ennen ja pakkohan sen on välittyä miehellekin. Täytyy toivoa, että ongelma on näin päin ja saisin ehkä työstettyä korvien väliäni eikä niin, että roikkuva kroppani ällöttää miestäni juuri niin paljon kuin pelkään sen tekevän. Toisaalta olisiko se jokin ihme? Häpyhuulenikin roikkuvat rinnoista puhumattakaan (pudotettuja kiloja on isoimmiltaan 78 ).

Joskus aiemmin tässä ketjussa joku sanoi miettivänsä ylipainoisten parien kohdalla kaupungilla, etteivät ne ainakaan yhdyntää harrasta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että jos elopainoa on yhteensä alle 300 kg se onnistuu yleensä aivan vallan mainiosti. Sen yli alkaa riippua mittasuhteista ja siitä kuinka ne lomittuvat toistensa kanssa.

Valtavirrasta poiketen minä ottaisin mieluummin nallekarhuisen miehen, joskin päädyin naimisiin normaalikroppaisen kanssa.

Mielenkiintoinen keskusteluketju. Meni monta iltaa, osa kerrallaan lukiessa.

Melkoisen pitkälle seksi on itsetuntokysymys, ensin pitää arvostaa itseään, sen jälkeen hyväksyä toinen. Oli mielenkiintoista huomata, kuika oikeana pidettiin omaa mielipidettä makuasioissa. Onneksi jokaisella on oma makunsa, pääasia että kemiat toimii.

Jännää oli huomata myös se, että pinonpudotus tavoitteet vaihteli muutamista kiloista kymmeniin kiloihin. Mielestäni puolison huomautteleminen raskauskiloista oli todella epäasiallista. Kysymys on kuitenkin kahden ihmisen yhteisestä asiasta.

Hienoa oli todeta, että asioihin etsitään ratkaisuja. Kipeistäkin asioista pitää pystyä puhumaan. Ei voi olettaa, että toinen on ajtatustenlukija. Jossakin kirjoituksessa mainittiin, että vain nainen kertoo mitä tehdään. Tämä kuulostaa _niin_pyhältä_sodalta. Eikö parisuhteessa pitäisi edelleenkin keskustella puolin ja toisin?

Omasta miehisestä näkökulmasta: Kyllä se painon putoaminen vaikuttaa haluihin, itselläni on lähtenyt -27 kg ja kummasti se on piristänyt pikkuveitikkaa. Työ jatkuu elämäntaparemontin eteenpäinviemiseksi, sekä parisuhteen löytämiseksi.

Ceridalöljy on kanssa hyväksikoettu limakalvojen kuivuuteen.
meillä sekstataan miehen halujen mukaan, ku minä innostun hommiin vasta tositoimissa. Pärjäisin siis ilman seksiä pitkään. Miehen halut ei oo muuttunu kilojen myötä, paitsi enään ei olla kuin kanit niinkuin alkuaikoina. Naimisissa ollaan oltu 26vuotta, alkuaikoina painoin 65kg ja nyt 106.8kg. Painavimmillani olen ollut 125kg. Ja kyllä lihavatkin keinot keksii kuhan haluja on tarpeeksi

Eipä "läski" ole vaikuttanut vaakamamboiluun muuten, kun että meitsin on oltava alla, eikä päällä. Miesystäväni kun on hoikka henkilö.

Mä painan tänään 79,2kg, eikä seksiä ole vieläkään. Ei ole ollut 7,5 kuukauteen. Kumminkin ennen raskautta painaessani 85kg meillä oli seksiä viikottain Ehkä oon sitten jotenkin löysempi nyt Toisaalta puen nykyään aina mieheltä piilossa, sattuneesta syystä. Olin lihonut tupakoinnin lopetuksessa siis ennen raskautta 68kg:sta 85kg : oon. En sitten tiedä, mitä missikroppaa tässä vaaditaan