Ei. Ei kerta kaikkiaan ei rakastava ihminen mollaa toista. Vaikka olis takana joku ajatus että se toiminta olis jotenkin toisen parhaaksi, jotta toinen laihtuisi niin ei sittenkään, tai sitten pitää sanoa että hei, noi puheet satuttaa mua. Tää on vaan mun mielipiteeni mutta siltä musta tuntuu.

Mulla taas on se ongelma, että mua vaan itsellä haluttaisi seksi useammin kuin miehelläni. En pidä ylikiloistani, mutta ne ei häiritse meitä kumpaakaan kun on kyse rakastelusta. Mutta niinkuin sitä aina kuvittelee että miehet haluaa enemmän niin ei ole kyllä pitänyt paikkaansa kummassakaan avioliitossani. En tajua enkä tule ikinä tajuamaan.

Taidanpa avata tätä keskustelua uudelleen..

Lueskelin tuossa noita vanhoja viestejänne todella myötätuntoisesti. Omalla kohdalla vain tilanne on juuri päinvastainen. Viime keväänä painaessani 91 kiloa parisuhteemme toimi sänkyhommien osalta ihan hyvin. Tottakai kärsin hieman huonosta itsetunnosta, mutta ei se silti suhdetta häirinny.

Nyt painan 80 kiloa ja kiinteytymistä on tapahtunut todella paljon. Makkarin puolella vain on ollut hiljaista jo kuukausia. Muuten parisuhde toimii oikein hyvin. Huomaan, että sellainen kumppanuus on meän suhteessa lisääntynyt. Seksi vain harmittaa. Masentaa ja kyllästyttää. Ja jos joskus vielä erehdyn jonkinlaisen aloitteen tekemiseen, niin sen jälkeen vasta masentaaki. On hirveää "saada pakit" omalta mieheltä. En tajua. Ollaan kyllä puhuttu tästä, ja syynä on kuulema milloin stressi ja milloin vitutus. itestäni vain alkaa jo tuntua epäuskottavalta. En ole tottunu tällaseen.

Tuli minullakin lueskeltua noita aiempia viestejä ja siellä pisti silmään muutama kommentti siitä, etteivät miehet pidä lihavaa haluttavana. Tää on taas niitä meidän naisten omia keksintöjä. Oma mieheni nimittäin sanoo, että naisen pitää olla pehmoinen, koska muuten luut kolisee rakastellessa vastakkain ja käy kipeää ja se jos mikä on epäeroottista sängyssä! Toiset pitävät lihavasta, toiset laihasta ja toiset jostain siltä väliltä. Onneksi! Toivon vaan, että kaikki löytäisivät sen, mikä itselle passaa.

ite oon nyt 2 vuotta seurustellu ton avomieheni kanssa. ku tavattii painoin 55kg. lääkkeitten takia lihoin 90-kiloseks. alkuu oltii melkee koko aja pedin puolella, mut se vaa väheni ku lihoin. oon aina kysyny et johtuuks se siitä et oon niin läski mut mies vaa sanoo ettei jaksa/huvita/innosta, et ei se oo miun painost kiinni. mite se sit sillo jakso koko aja ku olin laiha?!

nyt oon laihtunu 12kg, mut eipä vieläkää kiinnosta muu ku se et mie otan hänelt suihi samal ku hää kattoo pornoo. et onpas hienoa. ei tunnu kovin kivalt ku en riitä vaa pitää kattoo jotai hemmetin laihoja pornoeukkoja.

siit tosin saan lisää motivaatioo laihuttaa, aion olla yhtä hyvännäköne ku ne akat niis pornofilmeissä. viel paremmanki näköne!

Kyllähän parisuhteissa tapahtuu seksimäärän hiljentymistä ilman muutoksia painossakin. Ei kaikilla mutta hyvin monilla. Mutta näin ihan omaan korvaan tuo ongelmatapauksen seksielämä ei kuulosta kovinkaan vastavuoroiselta. Mitä sinä saat siitä? Kannataisiko sinun puhua miehellesi, että homma ei toimi jos molemmat ei saa seksistä jotain. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö aina välillä voisi vain tehdä toiselle mieliksi, mutta sen täytyisi toimia molempiin suuntiin. Täytyy myöntää, että itse olen sen verran ilkeä luonteeltani, että jos minä en saa niin sitten ei saa toinenkaan (ja edelleen ei puhuta yksittäisistä kerroista vaan pidempään jatkuvasta jutusta).

Mutta kannattaa ongelmatapus vielä yrittää puhua miehellesi ja kertoa, ettet ole tyytyväinen tilanteeseen. Mitä kaueman ongelmat jatkuvat sitä vaikeampi niitä on korjata ja voi olla, että pelkkä laihduttaminen ei siinä kohtaa enää tilannetta pelasta.

Tämä on kyllä tärkeä ketju.

Kuulkaahan kohtalotoverit, täällä 110 kilon kaunotar kaipaa kipeästi käytännön neuvoja hyvistä ja toimivista rakasteluasennoista. Toivottavasti viestini ei ole liian suorasukainen. Höllyvät läskini inhottavat minua valtavasti, kumppania ne eivät näytä ihmeemmin vaivaavan, tiedä sitten. En missään nimessä halua kääntää tätä keskustelua ollenkaan pornahtavaksi. Haluaisin vain kuulla asiallisia kommentteja ja neuvoja.

Olipa tylysti sanottu Sipetar.

Itse olen normaalipainoinen ja siltikin mieheni ei aina joka kuussa halua seksiä. Se on niin ihmisestä kiinni että miten haluaa seksiä pitkässä parisuhteessa. Me ollaan oltu yhessä 6v. Mielestäni seksiä parempi on jokapäiväiset hellyyden osoitukset.

Joku kyseli asento vinkkejä. Mieleen tuli ratsastaminen selkä miehen kasvoja päin. Taikka sitten voisi kokeilla laittaa miehen silmät huivilla tms. piiloon. Silloin aistit toimii hieman herkemmin ja mielikuvitus pääsee valloilleen. Jos seksielämä tuntuu tylsältä nyt se ei tarkoita että se olis sitä jatkossakin.

Paljon tsemppiä teille painon pudotukseen. Kyllä se mieskin joskus huomaa laihtumisen mutta luultavasti ensin mies huomaa iloisemman ja energisemmän naisen. Hyvä itsetunto on osa seksikkyyttä. Ostakaa kauniita alusvaatteita ja ajatelkaa itsestänne hyvää. Jokainen ihminen on kaunis

Sipetar, yritähän olla vähän rakentavampi. Ollaan kiloklubin sivulla, eli lähtöoletuksena voinee pitää että kaikilla täällä on jonkinlaista painonhallintaan liittyvää ongelmaa jos ei nyt niin ainakin menneisyydessä.

Meillä seksiongelma on toisinpäin, minua ei haluta niin paljon kuin ennen... Tähän voisi löytyä syitä paitsi lapsen syntymästä joka kyllä oli aika mullistus ja vie paljon aivoenergiaa, myös omasta (lievästä) lihomisestani. Mietin liikaa niitä makkaroitani enkä oikein pysty rentoutumaan. Miestä en usko lisäkilojen vaivaavan.

torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 22:30 Johna kirjoitti::
Tämä on jännä juttu. Minun haluni toista kohtaan on aina sijainnut korvien välissä, se lähtee hellyydestä ja rakkaudesta toista kohtaan. Siinä eivät ulkoiset seikat niin kovin merkitse. Ymmärrän tietysti, että hyvää vartaloa on kivampi katsoa kuin lösähtänyttä vartaloa, mutta silti minusta tuntuu tosi oudolta, että halu loppuu ulkoisiin seikkoihin.

Itse painan yli 120 kiloa enkä ole koskaan hävennyt sängyssä. No, yhden illan juttuihin en pystyisi, mutta kun on se oma kumppani, jonka tietää hyväksyvän...

Olen Johnan kanssa samaa mieltä. Paino ei ole ollut se seikka, joka olisi vaikuttanut makuuhuoneen puolelle, vaan jokin ihan muu asia. Ehkä se voi olla, että miehelle vaikuttaa enemmän, en tiedä, mutta tuntuu ainakin siltä, kun hän lähti kuntosalille ja uimaan, kun minulla on pudonnut painoa jo reilut - 30 kg. Kertaakaan ei ole moittinut liikakiloistani ja sanookin, että hän näkee minut juuri sellaisena, kun olin silloin,kun aloitimme seurustelun ja sittä on taas aikaa vierähtänyt ja kiloja kertynyt. Ymmärrän kyllä tuon Gillianin tunteen, sillä monelle naiselle syntyy juuri raskauden aikaan ja synnytyksen jälkeen, että he ovat rumia ja lihavia ja siinä ei vakuuttelut auta puolisonkaan puolelta, kuten Gillianinkin kirjoitti. Synnytyksien jälkeen olisi hyvä, että kaikki kävisivät perheterapiassa niin moni asia olisi paljon helpompaa.

torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 22:30 Johna kirjoitti::
Tämä on jännä juttu. Minun haluni toista kohtaan on aina sijainnut korvien välissä, se lähtee hellyydestä ja rakkaudesta toista kohtaan. Siinä eivät ulkoiset seikat niin kovin merkitse. Ymmärrän tietysti, että hyvää vartaloa on kivampi katsoa kuin lösähtänyttä vartaloa, mutta silti minusta tuntuu tosi oudolta, että halu loppuu ulkoisiin seikkoihin.

Itse painan yli 120 kiloa enkä ole koskaan hävennyt sängyssä. No, yhden illan juttuihin en pystyisi, mutta kun on se oma kumppani, jonka tietää hyväksyvän...

tuo on kyllä totta sama täällä ollaan miehen kanssa oltu yli 5vuotta yhdessä ja silti asiat on kun vasta tavatessa vaikka ollaan lihottu ja laihduttu tasaseen tahtiin (mutta korvien välin on tosiaankin oltava sen verran kunnossa) että osaa arvostaa ainankin ensiksi nyt itseensä että voi toistakin arvostaa piittaamatta ulkosista seikoista