Olette olleet ihanan aktiivisia. Meikäläinen menee taas syvällä. Olen tullut siihen tulokseen, että en pysty tähän pidemmän päälle yksin eli tarttisin puolisoni mulaaan. Yksin en pysty. Pari päivää ehkä viikko menee hyvin ja sitten lösähtää ja paino vaan nousee.

Onko teillä kaveri tai puoliso mukana projektissa?

Onnea teille pudotuksista!

Mamma2003, ei oo kaveria, ihan yksin puurran, ainoat laihdutuskumppanit löytyvät täältä Kiloklubilta. Pidän matalaa profiilia eli laihdutan vaivihkaa. Olen jättänyt välipalat pois ja laitan semmoista ruokaa, joka sopii kaikille. Otan vaan pienempiä annoksia kuin aikaisemmin. Ei koskaan toista lautasellista!

Säästän kanssaihmisiä enkä paasaa laihduttamisesta tai kaloreista, enkä tosiaankaan halua, että mun olemukseeni kiinnitetään huomiota ja kysellään että miten on mennyt ja paljonkos nyt ja kai sää nyt yhden munkin voit ottaa. Toistaiseksi on sujunut hyvin just näin. Ei tarvinnut selitellä jumituskautta kenellekään. Te kaikkihan täällä olette sitä varten, että tukea saa kun tarvii.

Kyllä minä valitsen nimimerkit vähän harhaanjohtavasti, esim. etunimeni ei ole Keijo, vaikka aloitin viestiketjun Keijon kalorikulutuskuppila, ei se ole Reijokaan, vaikka joskus käytin nimimerkkiä Reijo T.

Jos mulla olisi puoliso, se ainakin ensimmäisenä saisi tietää missä se purkaa sydäntään, ja retustelisi, mitä puhutaan siitä.

Vähän samaa kaikessa muissa asioissa, mutta biografia pätee, päiväkirjoihin ei ole kiva mainita, että tulee teholta, jos on vain hakenut päänsärkyyn asperiinia apteekista.

Tänään otti hermoon ohjelma unettomuudesta ja sen vaaroista. Tiedetään, tiedetään, mutta ohjelma ei niin puuttunut siihen, miksi muuten kuin huvikseen valvotaan. Koliikkinen lapsi sattaa valvottaa, itse äsken sain pari shokkia aavesärkyjä, kun jätin Panagodin pois. Unettomuudesta ei huvikseen kärsitä.

Onhan se aina vähän riskialtista kirjoittaa tällaiselle sivulle, jos ei missään nimessä halua että tunnistetaan. Päikkyihin tosiaan pitää kirjautua, eli siis joutuvat ainakin hetken aikaa käyttämään, jotta kirjautuivat. Mä en ainakaan ole omalla nimelläni täällä, toisaalta sähköposti johtaisi tietty mun luo. Mutta siis, ei mun maailma kaatuisi, jos joku näitä lukisi (tuttu siis). Mutta en toisaalta haluakaan. Olen kuin Hopeapeili, että hissukseen ja salassa teen tätä. Toki yhdelle kaverille kerroin, kun se huomasi muutoksen. Tai siis en siitä, että kirjoitan täällä vaan ihan sen painonpudotusjutun.

Mä olen tällainen yksinäinen hiihtäjä, että teen parhaat jutut aina yksin. Täytyy kyllä myöntää, että täällä kirjoittelu ja lukeminen on paljon auttanut, varsinkin silloin, kun on jotenkin "ahdistunut" tästä. Eli mun kielellä se tarkoittaa sitä, että kaikki heti tänne ja nyt tai koko projekti on epäonnistunut. Ehkä tavoite on kuitenkin sitten jossain ajassa "vierottautua" täältä ja alkaa vain elää omaa elämää. Eli sitä kevyempää... Mutta just taas peilistä itseäni katsoin, niin on tässä kuulkaa urakkaa. Ja tosiaan sinne noin 72 cm vyötäröön on aika paljon vielä matkaa. Mutta tuon makkaran puristelu on kyllä sinäsä lohdullista, että alamakkara ei ole niin rasvatäyteläinen, kun se joskus on ollut. Hitaasti ja varmasti kohti pieniä lukuja.

Periaatteessa tämä ryhmä multa jäi taakse, koska en tavoittele sataa kiloa. Se 15 kg tippui aika nopeasti, eli ollaan alle sadassa jo. Mutta henkisellä puolella varmaan painoa on vielä ainakin se sata. Eli täällä pyöritään (ellette mua pois ihan potki)

Eilinen oli kyllä haasteellinen päivä. Kun olin pari edellistä päivää hunningolla, niin nyt tiukkana oleminen oli vaikeaa. Vielä kun mies oli iltapäivävuorossa, niin olin yksin kotona useamman tunnin ja voi että teki mieli käydä Hesellä tai ABC:llä tai lähigrillillä tai vaan laittaa vähän ranskalaisia uuniin. Mutta pysyin tiukkana. Toistelin iltapäivän itselleni, että illalla teen meille hyvän illallisen, joten nyt pitää vaan odottaa muutamia tunteja. Ja niin minä odotin

Budgie, kun mietit, kuka pääsee lukemaan mitäkin sivua joko kirjautuneena tai ilman, niin kannattaa myös kokeilla googlettaa sivuja. Etsin yhtenä päivänä bataattilohkojen ja -ranskalaisten ohjeita ja päädyin Kiloklubin reseptiketjuun. Olen kuullut jopa sellaisesta, että jonkun organisaation omilla tunnuksilla tapahtuvien kirjautumisten takana olevat sivut on saatu googlettamalla näkyviin. Eli jos menet sivun linkin kautta, niin sivu vaatii kyllä kirjautumisen, mutta jos satut googlettamaan oikeilla avainsanoilla, niin päädytkin näkemään sivuja, joiden pitäisi olla kirjautumisen takana.

Vaatekauppojen sovituskopit. Minulle tulee hiki jo pelkästään niiden ajattelemisesta. Joskus 20-vuotiaana ja koossa 40 tykkäsin shoppailla vaatteita, mutta sen jälkeen ja isommissa koissa vaatteiden sovittelu on aina ollut yhtä tuskaa. Olen muuten huomannut, että ainakin Lindexiltä hankin vaatteet mieluummin verkkokaupan kautta. En tahdo heidän liikkeistään enää löytää muuten mitään. (Heillä oli muistaakseni viime vuoteen asti oma isojen tyttöjen mallistonsa ja sen löysin liikkeestä aina helposti ja välillä siitä sopivia vaatteitakin, mutta kun muuttivat tuota niin, että osassa vaatteita koot menevät 54:ään asti, niin sen jälkeen en ole enää jaksanut palloilla pitkin liikettä ja kirota, kun tästäkään vaatteesta ei ole sopivaa kokoa.) Ja H&M:llä minä en enää suostu edes menemään. Olin katsonut heidän verkkokaupastaan, että olipa kivoja vaatteita ja sitten etsin läpi ison liikkeen ja vihdoin kysyin kassaltakin, että missä nämä isojen tyttöjen vaatteet ovat ja ne oli kaikki ahdettu kahdelle todella pienelle tangolle. Juu ei kiitos, kyllä isojenkin tyttöjen vaatteet voitaisiin laittaa nätisti näkyviin.

Ai niin, siitä puolison tai kaverin tuesta. Ehdottomasti tärkeä juttu! Mies oli jossain kohtaa alkuvuotta kovasti huolissaan, että minä häviän kohta, kunnes tajusi, että ei tämä paino putoa niin nopeasti. Hän ei osallistu projektiini, mutta ei toisaalta lyttääkään sitä. Sen verran kyllä kontrolloi, että jos yhtäkkiä vedän levyllisen suklaata, niin hän huomautta siitä, mutta muuten minä saan syödä, mitä haluan (kevyemmin) ja hän syö sitten enemmän. Tosin sen hän kyllä totesi, että ehkä meillä voitaisiin tehdä perunaa vähemmän, kun minä otan nykyisin pienen määrän ja hän joutuu sitten syömään loput Hän myös hyväksyy sen, että välillä etsitään vähän pidempään lounaspaikkaa, jos haluan sinä päivänä salaattilounasta ja sitten hän on aina valmis lähtemään kanssani lenkille. Ja kun ostin maauimalaan 10 kerran kortin, niin hän muistuttaa, että nyt minun pitää käydä uimassa. Saa nyt sitten nähdä, mitä hän tykkää, kun ajattelin jatkaa tuota uimista myös talvella.

Tsemppiä kaikille!

Olemme kaikki erilaisia, eläköön me! Jokainen löytää itselleen sopivimman tavan päästä tuloksiin. Kukin taaplaa tyylillään, kuten sanotaan.

Kaneli74, olet huikea. Jos mulla olisi semmoinen hetki, että haluan syödä ja syön koko suklaalevyn, voi sitä raukkaa, joka siitä uskaltaisi tulla mulle huomauttamaan!

Onnittelut Löysäsägskille satasen alituksesta! Olet tosiaan laihtunut paljon. Älä hyppää täältä pois! Jää kannustamaan meitä muita!

Sarpedon, olen huomannut että telkkarissa on muitakin asiantuntijaohjelmia, joissa käsitellään asioita just yhdeltä kantilta, ikään kuin kaikilla ihmisillä olisi itsellään mahdollisuus valita, saako unta vai ei, tai käveleekö 10000 askelta vai ei, istuuko vai ei. Tekisi mieli nousta barrikadeille, mutta kun ei millään jaksa lipun kanssa kavuta sinne! Joku mua neuvoi jättämään semmoiset ohjelmat omaan arvoonsa, ja niin teenkin. Se oli hyvä neuvo.

Luin kaikkien viestit, mutten jaksa vastata. Anteeksi.. Mutta ihanan vilkasta keskustelua täällä! Hienoa!

Nyt on painon pudotus koetuksella. Sorrunko vanhaan tapaan eli lohtusyömiseen, ja liikunta loppuu kokonaan vai miten käy. Parisuhde tuli tänään päätökseen. 1,5 vuode työ on valunut hukkaan

Chanda, tsemiä nyt vaan! Aloitat uuden elämänvaiheen ja teet itsestäsi vieläkin komeamman naisen!

Hopeapeili, olen kyllä koko elämäni kuulunut neuvolassa punnittaviin (alle 100 kg) mutta jotenkin nyt onnistuin panemaan nokkani tähänkin ryhmään.

Aika hurjaa Kaneli, mitä sanoit sivujen näkymisestä.
Taidan perustaa oman päikyn heti kun ehdin. En halua laittaa kaikkia tapahtumisia ja intiimejäkin tuumailuja tähän osioon, jonka kaikki halutessaan näkevät. Jos se päikkypuoli näkyisi vain kirjautuneille, näin voisi toivoa.

Sorry Budgie, minä jotenkin aina sekoitan sut ja Löysälägskin. Olette molemmat niin reippaita ja positiivisia tyyppejä! Tarkoitin tuossa Löysistä, ja korjasinkin sen äsken. Mummolla mummon muisti.

Tsemppiä Chanda. Eihän mikään työ valunut hukkaan. Mieti mitä kaikkea olet itse siinä 1,5 vuodessa saavuttanut.. Ja että kannattaako sitten todella pilata hyvin alkanut urakka. Ihminen kasvaa ja muuttuu koko ajan. Se on tarkoituskin. Jatka sä vaan enemmän muuttumista siihen suuntaan, että todella tykkäät itsestäsi. Liiku sen verran kun jaksat, mutta älä tukahduta tunteita syömällä. Se ei auta..