Moi, Mangorunner, siirryin 95 kg tavoittelijoihin. Paino oli perjantaina 99,3. 95 kg tavoittelijoiden ryhmässä on vain kovin hiljaista, joten seuraan myös edelleen tätä listaa.

Käypäs siellä kurkkaamassa viimeisintä kirjoitustani. Kysymys minäkuvasta ja laihdutuksesta.

Onnittelut Muksuliina !! perässä tullaan kunhan lupa heltiää. Huomaat sitten kyllä kun siihen ryhmään putkahda

Tänään on tullut käveltyä yli 25000 askelta ja 20 km kännykkäni mukaan (joka ei ainakaan kovin leväperäisesti askelia laske, mitä olen joskus verrannut esim askelmittariin, eli pitänee aika hyvin paikkansa). Oli ehkä turhan pitkä lenkki, mutta hionoissa maisemissa. Nyt artroosin runtelemaa lonkkaa ja polvea särkee. Pitää varmaan ottaa särkylääke yöksi.

Päivälliseksi grillattua naudanfileetä, uusia perunoita, halloumi-juustoa ja salaattia.

Olen aina ihmetellyt sitä, että mitä enemmän liikun sitä vähemmän syön. Grillasin kaksi 100 g pihviä/nuppi, mutta en jaksanut kuin yhden syödä.

Olen muuten ylpeä siitä, että lopetin syömisen kun olin sopivan täynnä. Minulle on nimittäin niin tyypillistä, että syön itseäni ähkyyn. Ikään kuin "varalle", kun ei koskaan tiedä milloin seuraavan kerran saa ruokaa. Joskus mietin paljonko vaikuttaa se, että nuoruudessani tyypillisesti sai viikonloppuisin vain yhden lämpimän aterian päivässä. Koska meitä oli monta lasta niin lautaselle piti lastata kaiken sen ruoan mitä halusi syödä. Santsaamiseen ei ollut mahdollisuutta, koska ruoka loppui aina ekan kierroksen jälkeen.

Että tällaista tänään pohdituttaa.

Onpas täällä hiljaista. Miten sulla menee, Mangorunner?

100kg mennään edelleen. Ei hellitä ny.

Töissä enemmän tehtävää kun on aikaa, joten päivät venyy. Liikunnan ja ruoat kuitenkin OK. Ostin eilen kivoja paitoja (uniqlo-Marimekko-mallistoa ja pellavapaitoja) ja yhdet housut. Pellavapaidoissa päädyin siihen kokoon joka ihan kohta näyttää vielä paremmalle, enkä ottanut kokoa isompaa, joka kohta näyttäisi teltalta. Mutta jo nyt näyttävät ihan OK.

tiistaina, 16. kesäkuuta 2020 klo 04:42 Mangorunner kirjoitti::
Ostin eilen kivoja paitoja (uniqlo-Marimekko-mallistoa ja pellavapaitoja) ja yhdet housut. Pellavapaidoissa päädyin siihen kokoon joka ihan kohta näyttää vielä paremmalle, enkä ottanut kokoa isompaa, joka kohta näyttäisi teltalta. Mutta jo nyt näyttävät ihan OK.

Tuo vaatteiden hankinta taitaa olla ikuinen ongelma. Jos hankkii liian ison numeron, niin eihän siinä sitten ole virikkeitä laihtua. Jos ostaa liian pienen, niin jää käyttämättä jos laihdutus tyssää.

Vaikka en yleisesti ottaen tykkää käydä shoppailemassa (ainakaan vaatteita), niin odotan sitä päivää, että mahdun normikokoihin (44 tai pienempi). Ehkä vaateostokset muuttuvat piirun verran mielekkäämmiksi silloin.

Löytyykö teiltä päin suomalaisia vaatteita paikallisesta kivijalkakaupasta vai oletko tilannut verkosta?

Hmmmm kivijalkakauppojen vaatevalikoimat ovat yleensä minun silmääni kokoa XS, S tai lähelle sitä. Mutta isommista kaupoista ja kauppakeskuksista löytyy sitten myös isompia kokoja. Täällä on ketjuja kuten Uniqlo, Mark&Spencer, H&M jne. joilla on monenlaista kokoa, mutta toisinaan niissäkin ne isoimmat koot ovat vain nettikaupasta tilattavissa tai muissa maissa myynnissä olevat ISOIMMAT koot eivät ole ollenkaan tarjolla tässä maassa.

Mutta "suomalaisia" vaatteita täältä löytyy vain Marimekon liikkeistä, joita on tässä kaupungissa muutama.

Sitten joskus löytää jonkun kojun jossa on isompia kokoja myynnissä.

Harvemmin mun tulee netistä vaatteita tilattua, mutta sitäkin aion nyt kokeilla. Juurikin tuollaista tuotetta, josta kaupassa on tarjolla kokoon L asti (jota kokeilin ja oli tissien kohdalta todellinen nakinkuori) ja nettikaupassa tarjolla koko XL. Saa nähdä olisiko se sopiva. Tai sitten menee suoraan palautukseen.

Usein tulee ostettua vaatteita Suomen vierailuilla, ja sitten ei tarviikaan täältä yrittää löytää.

Edellinen viikko meni ihan hyvin, herkut edelleen minimissä. Hieman vähemmän liikuntaa kuin aiemmin, mutta kalorimäärä jäi alle kiloklubin suosituksen. Tästä huolimatta eilen +400 g. Ketutti aika lailla. Ja kun eilen oli vielä juhannusaatto niin sain hyvän (teko)syyn mässäillä. Päätin kuitenkin kirjata ruoat totuudemukaisesti, eikä kilorimäärät mennyt niin järkyttävästi yli kulutuksen.

Tänään olen sitten koittanut palata kuriin. Viiniä join ruoan kanssa, mutta kohtuudella. Ja vaikka mies makasi illalla vieressäni mussuttamassa karkkeja, niin onnistuin jättämään väliin. Tunnustan, että olin raivoa täynnä. Hän tietää ihan hyvin, että koitan laihduttaa eikä tarvitsisi härnätä syömällä karkkeja suoraan nenäni edessä. No, en räjähtänyt (koska onhan ihan totta, että minä koitan laihduttaa, ei hän), vaan menin ulos kävelemään. Nyt illalla pystyy liikkumaankin, kun ei ole niin kuumaa. Tuli ihan hyvä fiilis, että kykenin kääntämään ikävän tilanteen voitoksi. Tosin haittapuolena se, että nyt on jo aika myöhä ja tulin vasta lenkiltä.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävin vaa'alla, ja lukema oli 99,2. Eli viikon tasaisissa lukemissa ollaan, eikä mässäily näy vaa'assa. Koitan jatkaa tästä, jo hieman paremmin mielin. Edelleen minua ärsyttää miehen karkinsyönti läheisyydessäni. Mutta vielä olen kyennyt pysymään tiukkana. Karkinsyönti on heikko kohtani ja merkittävä syy ylipainoon.

Mie tuun taas pitkästä aikaa tänne roikkumaan, jos saisin taas lisää motivaatiota painonpudotukseen. Vaa’alla en oo käyny hetkeen mutta pitää siitäkin ottaa selvää vaikka heti aamulla.

Kesän oon töissä leipomossa, joten herkkuja on kyllä tarjolla mielinmäärin. Onneksi niitä ei kuitenkaa oo tullu syötyä ihan älyttömästi, mut vois kuitenki jättää ne vähäisetkin syömättä. Tuntuu ettei päivästä jää jäljelle mitään kun töistä menen hakemaan lapsen kotiin ja melkein heti lähdetään rannalle pulikoimaan. Täytyy nauttia tästä lämmöstä ja auringosta nyt kun sitä riittää!

Kotona ”ei kerkeä” tehdä mitään kotitöitäkään saati sitten miettiä treenaamista. Syömisetkin on hankalia kun ei oikein tee mieli mitään. Vettä menee kyllä paljon päivässä.