Kiva kun tullut monta uutta jälkeeni, tervetuloa ketjuun mukaan, ollaan vertaisina toisillemme tukemassa ja kannustamassa loppu elämän mittaiseen terveempään taipaleeseen.

Minun pipon väljnentäminen tuotti tulosta, puoli kiloa miinusta näyttää vanha vaaka...kunhan saan tavoitteen vanhalla va`alla, pudotan sitten uuden vaakankin ylimääräiset kilot...

Minulla nyt ei tule leipää mussutettua, olen keliaakikkko ja teen täältä lukemani näkkärin ohjeella sitä, eikä joka päivä tule palaakaan, aamuisin en saa päivää alkamaan muulla kuin hyvällä syömisellä ja kahvilla, siihen kuuluu semperin kuituinen kaurapuuro karviais.boysenmarja kiisselillä, toki aamupalojakin vaihtelen mutta jaksonsa kutakin...

Joulusta ei onneksi ole mulla hätää, en pidä suklaasta enkä niin kinkustakaan. Riisipuuro ja hedelmäkeitto riittää sekä karjalanpaisti lanttulaatikolla. Kahvileipää en tee itselleni, vuohelan riisipiirakka toimii...

Mulla on nyt käyttöä väljemmälle syömispipolle, kun lähden isänpäiväviikonlopun kunniaksi vanhempieni luokse. Odotettavissa on kyllä jokseenkin yhtä terveellistä kotiruokaa kuin itsekin teen, mutta ruokarytmi ei ole omissa käsissäni eikä mikään suuhunpantava todellakaan kulje puntarin kautta. Ja onhan se vaikeaa olla kurinalainen ja kohtuullinen, kun on jääkaappi täynnä kaikkea hyvää, toisin kuin omassa kodissa... ja jotain juhlaherkkujakin saattaa olla tiedossa Äitini on onneksi mestari tekemään herkkuja ilman sokeria

Jonnekin humahti puoli kiloa, tänä aamuna vaaka näytti 69,9 kg Liekö rennompi asenne auttanut, ehkä ne grammat oli pään sisällä. Saisi nyt pysyä tuolla kymmenellä, alan kyllästyä sahaamaan edestakaisin

Kiitos tsempeistä kaikille! Mukavaa kuulla ja nähdä, että täällä on todellakin ihmisiä jotka on onnistunut painoaan tiputtamaan.

Odotan innolla sitä pian edessä olevaa päivää, kun paino alkaa numerolla seitsemän.

Hei tyypit! Nyt on niin että minun pitää vissiin oikeasti vaihtaa ryhmää! Rentoilu kannatti parin tiukkisviikon jälkeen, paino humahti alaspäin ja oli tänään aamulla 68,9! Vaikealta tuntuu tämä ryhmä jättää, joten käyn varmaan vielä välillä lukemassa… lienee psykologinen vaikeus: kun mieltää itsensä noin 70-kiloisena, on hankala ajatella tavoittelevansa oikeasti 65:ttä (mikä olisi mulle turvallisesti normaalipainon puolella, mutta ylärajalla). Mieluummin jäisin tänne ja tavoittelisin 70 kilon alapuolella pysymistä. Ehkä ymmärrätte ongelman. Mutta yritän siirtyä eteenpäin. Pitäkää peukkuja etten tule viikon, parin päästä takaisin...! Minä ainakin pidän teille että seuraatte mua pian (jos lopullinen tavoitteenne on alempana)!

Onneks olkoon Jokonen, mikäpä onkaan motivoivampaa kuin nähdä että saavuttaa tavoitteen. Minäkin olen ottanut 70 ensimmäiseksi tavoitteeksi ja vasta sitten lopullisen tavoitepainon. Olemme varmaan aikas lailla saman kokoisia, myös minulla tavoite 65, jossa painossa tunnen oloni hyväksi, vaikka silloinkin vielä hieman ylipainoa. On siis kokemusta,tää kun ei ole ensimmäinen kerta, kun kohti tavoitetta matkalla. Kiloklubi lupaa seitsemänkympin rajan saavuttavani kymmenen viikon kuluttua, olishan se hieno juttu, mutta ei varmaan toteudu. Edessä haasteelliset viikot, olen lähdössä pitkälle matkalle enkä taida viitsiä vaakaa pakata mukaan, on toi laukun enimmäispaino lennoilla sellainen, ei ole huomioitu, että pitäis saada sekin mahtumaan mukaan Toivon kuitenkin, että pystyn pitäytymään pienissä annoksissa ja kevyissä vaihtoehdoissa, vaikka en pääse itse ruokaani valmistamaan.
Neljä viikkoa takana ja paino laskenut joka viikko, iloisena tänäkin aamuna, kun viikon saldo -0,7 kg.
Tsemppiä kaikille ryhmäläisille tällekkin viikolle!

Hyvin etenee, Poudatar! Ja sanna89:n leppäkerttukin näyttäisi tikkerissä siirtyneen oikeaan suuntaan

Onnea matkaan, Jokonen! Toivottavasti pääsen pian seuraamaan perästä. Tänä aamuna vaaka näytti viikonlopusta huolimatta samaa kuin perjantaina, eli 69,9 kg. Jos se pysyy kutosella alkavana koko viikon, niin vaihtanen ryhmää.

Niin, tuo viikonloppu... Ainoa asia, mikä meni mtenkään järkevästi, oli kalorien määrä. Hedelmä- ja kasvispuoli oli täysin lapsipuolen asemassa. Ruoka-ajat olivat ihan hukassa, lauantainakin lounasta alkuiltapäivästä, myöhemmin iltapäivällä pullakaffet, ns. päivällisaikaan vaan voileipäkeksejä (oltiin kyläilemässä) ja sitten sysiyöllä hirveään nälkään hampurilainen Hesestä. Ruokapäivän "kruunasi" ravintolaruoka, jossa sittenkin oli maustetta jolle olen allerginen, vaikka sanoivat ettei ole. Ei kuitenkaan jaksettu tehdä asiasta isompaa numeroa, siskon kanssa vaan vaihdettiin annokset parin suupalan jälkeen päikseen. Hups oho ja lounaan jälkeen apteekkiin, kun oli allergialääkkeetkin toisessa käsilaukussa

Sunnuntaina sitten lounaalla täysimittainen pitopöytä, monilta piirteiltään joulupöytää vastaava. Eipä koko loppupäivänä tullutkaan syötyä muuta kuin yksi mandariini. Että näiltä ruokarytmin savuavilta raunioilta sitten ponnistetaan uuteen viikkoon

Upeaa Jokonen, me yritetään seurata sinua, älä mene liian kovaa ettet väsy ja tuu takapakkia, pidetään mielessämme sinulle peukkuja.

Pieni karhu, varmaan monella meni senssit sekaisin eilen, mutta siitä arki koittaa ja palataan ruotuun. Hyvinhän sulla on menny.Sellasta se on juhla, onneksi aina ei ole samaa arkea...

Itselläni tuli liikuntakaloreita mahtavasti kun puuhasin talkoissa keittiöllä -la ja -su n.viisi tuntia päivä hiki hatussa, la oli ihan ok ruokailut, mutta eilen karmakakku maistui yllättävän hyvältä ja söinkin hyvällä omalla tunnolla.
Liikunnasta la-su tulleet kalorit jäi käyttämättä

Ei se enää tällä iällä (5 pala vanha läski sillätavalla vaikka kuinka liikkusi

74.7 kg . Se oli asia joka piristi nyt ja paljon...! Olen painanut saman verran joskus 20v sitten...yläasteella! Huh huh...mutta MIKSI koen itseni yhä lihavaksi tai siis olenhan mä vielä ylipainoinen, olen 172 pitkä. Osasyynä on varmasti ihmissuhde jossa joka päivä sain kuulla olevani lihava ja että pitäisi laihtua. Niistä luvuista on tultu alas tickerin määrä, mutta kehonkuva ei ole muuttunut. Vaatteista sen toki huomaa, mutta pään sisällä ei!
Jokatapauksessa. Enää 4.7kg tavoitteeseen.

Minusta tulee pieni.

Kattinen, ootpa jo tosi lähellä normaalipainoa. Et varmasti oo enää lihava. Vaikka kroppakaan ei salamana kiloistaan luovu, niin mieli on ehkä vielä hitaampi. Sama työ mikä on tehty syömällä ja liikkumalla pitää jotenkin tehdä viä pään sisälläkin. Mulla on siinä auttanut, että oon saanut muutoksesta paljon positiivista palautetta kavereilta ja mieheltä.

Ymmärtääköhän ne puolisoitaan/tyttö-tai poikaystäviään lihaviksi haukkuvat, miten paljon niillä sanoilla on vaikutusta? Tuli mieleen exäni noin vuosikymmenen takaa, joka itse on aina ollut langanlaiha. Ollessani 160cm/64 kg sain tuon tuostakin kuulla olevani aika lihava. Kun puolustauduin, että oon ihan virallisesti normaalipainoinen, vastaus oli "No ei uskois." Sitten kun myöhemmin kiloja alkoi kertyä lisääkin, se ei tuntunut oikeastaan miltään, kun ajatteli jo olevansa aika läski

Noh, synkistä muisteloista positiiviseen nykyisyyteen. Viikko käynnistyi lupaavasti vihreällä pallerosuoralla. Lisäksi mittailin viikottaiset ympärysmitat, ja pienentymistä oli niin lantiolla, reisissä kuin käsivarressakin!

Taas jäi puoli kiloa taakse ja syönyt olen ruhtinaallisesti...totta tää on
Olin jo hiukan ihmeissäni kun ei viikkotolkulla liikahda paino alakanttiin vaan jyrää ja jyrää samoja lukuja mutta nyt se lähti liikkeelle..jee!
Aikansa vie kaikki mutta kannattaa.

Liikunta maistuu mutta lepopäiviäkin osaan pitää väliin..tänään heprealaisen tanssin vuoro, se on tosi kivaa yhdessä.

Ja varmaan auttaa kun mieli on tasapainossa eikä tarvii pingottaa, pallot tulee vihreiksi ihan itsestään normaalia koti ruokaa syömällä.

sanna89 voin vakuuttaa että kunhan alkuun pääset niin tuntuu mukavalle kun numerot vaakalla näyttää aina vaan vähemmän ja vähemmän...no, naisilla se heittelee joskus ylöspäinkin mutta ei kannata lannistua, jatkaa vaan ohjeiden mukaan mutta ei totta vie pingottaa.

Takapakkia tulee varmaan kaikille mutta niin se elämä vain menee