Hei siskot pitkästä aikaa.

Hyvin teillä sujuu ja onnea Adalmiina kituviikoista huolimatta et ole näköjään "repsahtanut". Huono sana;sattuuhan niitä repsahduksia ja sitten vaan jatketaan. En tiedä mistä itse saisin puustin päälle. Ruokarytmi on kohdillaan ja lautasmallikin,mutta jälkiruuat ja jatkuvat välipalat kakut ja pullat ovat tulleet jokapäiväisiksi.
Syyn tiedän olen edelleen lohtusyöjä en vain ole oppinut keinoja tai vaihtoehtoja jos liikunta jää pois. Kohdallani mielihyvää tuo liikunta tai ruoka ja nyt tuo kokkaaminen näköjään korvaa liikunnan. Eilen kävin sauvoilla konkkaamassa tässä lähistöllä ja sain selän niin kpeäksi,ettei nukkumisesta tullut mitää, eikä tämä istuminen ole yhtään helpompaa.

Yritän taas kerran koota itseni,miten se voi olla näin hankalaa tuolla korvienvälissä. Kiloja,kun on vuosien varrella pudottanut on ollut varma,ettei yksikään tule takaisin,mutta tässä sitä taas ollaan.Kai se ruoka ja herkut on keino selvitä, vaikka tietääkin sen vievän ojasta allikkoon.

Olen toisaalta sellaisessa elämäntilanteessa,että huolta riittää, vaikka yritän olla reipasta. Miehelläni ei kaikki ole kohdallaan. Olen pitkään yrittänyt puhua,että apua tarvitaan. Kyseessä voi olla paha masennus,muistisairaus tai nuorena kolarissa tulleen aivorungonmurtamasta johtuva posttraumaattinen tila. Nyt on valoa näkyvissä olemme hakeutuneet tutkimuksiin. Diagnoosia ei vielä ole,mutta seuraavksi muistitestiin jne.

Tiedän,että turha tälläisessä elämäntilanteessa miettiä painoaa,mutta se terveellinen elämäntapa antaa niin paljon hyvää tähän arkeen ja jaksamiseen.
Jälleen on aurinkoinen maanantai tästähän on hyvä hypätä taas "ohjelmaan". Puntarilla en ole oikein kunnolla pystynyt olemaan,mutta jos huomenna punnitsisi jollain konstilla. Toisaalta kyllähän sen vaatteissa huomaa.
Katsoin viikolla OLET MITÄ SYÖT Riitta Väisänen oli lauteilla vähän ärsytti,kun hänhän oli hiljattain siinä suurin pudottaja. Yllätys oli, vaikka paino oli pudonnut vain 2 kg niin vyötäröltä oli lähtenyt 9cm,jos oikein muistan.
Tulipas pitkä sepustus kukaan ei jaksa lukea,mutta sainhan kevennettyä. En ole läheisillekkään kertonut,kun ei jakseta niitä neuvoja ja ohjeit hyvää tarkoittavilta ihmisiltä. Lapsia ei halua kuormittaa ennenkuin on selvinnyt missä mennään.

Hyvää viikkoa Reducio ja Adalmiina kiva,kun ootte olemassa.

Sorjaksi, todella ikävä kuulla miehesi tilanteesta <3 Toivottavasti oikea diagnoosi löytyy.

Olen itse kamppaillut parikymmentä vuotta henkisesti huonosti voivan puolison voinnin ja 15 vuotta erityislapsen kanssa. Ainoa, mitä osaan sanoa on, että se on rankkaa, mutta että omasta hyvinvoinnista ja sen osana painosta on syytä huolehtia, jotta itse jaksaa <3

Kiitos Adalmiina. Upeaa,että olet hoksannut ja onnistunut ajoissa laittamaan oman hyvinvoinnin kuntoon. Varmasti haasteellista. Sain jo rytmistä kiinni.Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.

En ole varma siitä, että sainko omasta hyvinvoinnistani kiinni ajoissa, vasen jalka ehti jo mennä niin vinoon, ettei leikkaus sitä täysin korjannut, mutta ehkä jossain määrin ajoissa kuitenkin - mummini on 99-vuotias, joten saatan keikkua täällä vielä 54 vuotta Eli yli puolet jäljellä.

Hienoa, että rytmi taas löytyi <3 Kyllä se niin vain on, että ensin happinaamari omille kasvoille ja vasta sitten muita pelastamaan.

Adalmiina koskaan ei ole liian myöhäistä.
Luin eilen kannattaako ikäihmisen laihduttaa. Ymmärykseni mukaan kannattaa,mutta tälläinen yli 70:nen saattaa mennä ojasta allikkoon.
No en varsinaisesti ole laihduttanutkaan vaan pikkuhiljaa hivutellut alaspäin mikä on toiminutkin hyvin tähänasti.Tammikuusta alkoi sitten suunta ylöspäin edellä kerrotuista syistä johtuen.
Nyt aion todella pudottaa sinne 71-72 missä olin ennen olkapään leikkausta.
Luulen parhaiten onnistuvani,jos en jätä ruokapäiväkirjaa ja foorumia väliin. Vielä kerran kiitos tsempistä.

Unohdin aamulla kompuroida vaakalle,mutta jospa huomenna onhan se tärkeä mittari,että tietää missä mennään.

Hyvää päivän jatkoa voikaa hyvin

Tänään 75,6 kiloa. Jännää on matka kohti normaalipainoa, nyt jäljellä 800 g. En enää odota tuskaisen malttamattomana, vaan enemmänkin iloisena ihmetellen: näinkö viimein 18 vuoden jälkeen hiivin pikku hiljaa normaalipainoisten kerhoon

Voi,että olen todella iloinen puolestasi Adalmiina.Tippa silmässä muistan näitä omia ponnisteluja vuosien ja vuosikymmenien varrella.
Kaikki tuki ja tsemppi meikäläiseltä tuleviin. Onneksi on sinullakin kokemusta ja tiedät uudet haasteet miten pysyä saavutetussa. Itselläni on ainakin ollut virhe,kun olen hyljännyt nämä sivut aina välillä. Luin siitä jonkun artikkelinkin.
Eilen tuli painavaa tietoa ja tutkimustuloksia radiossa. Olikohan se tiede1 tai jotain tiede. Kannattaa kuunella eiköhän se areenasta löydy.

Katsoin noita lukujasi Adalmiina. Olet mitoiltasi todella upea nainen.
Kaikkea hyvää kaikille

Olen ihan super,super kiitollinen. Olin eilen lääkärillä jai "kipsi" otettiin pois. Arveltiin luutumisen sen verran hyvin alkaneen. Tämä siksi,ettei jalkaterä ja nilkka kokonaan jäykistyisi.Lääkäri sanoi,että tullee olemaan tosi kipeä lopun elämää. No kipua on ollut ja paljon etten olisi yhtään tarvinnut lisää. Vähän tulee taas syyllinen olo tästä ylipainosta. Samassa nilkassa nivelrikko. Adalmiina mitä siihen nilkkaasi operoitiin. Mietin,että itse olen astunut koko ikäni kyseisen jalan sisäänpäin lintalleen. Tukipohjallisilla koitettu korjata,mutta usein tuloksetta.Ehkä siinä osasyy nivelrikkoon painon lisäksi. No näillä mennään ja yritetään pärjätä.
Vaakassa aamulla ei muutosta eli suunnilleen sama kuin ennen kipsiä
eli 76,1. Tästä on nyt hyvä jatkaa ja aloittaa liikunnat,mikäli nyt vielä voi salille ja uimahalliin mennä.
Kesäistä viikonloppua ja tsemppiä.

Sorjaksi, hienoa, että pääsit eroon kipsistä

Kirjoitin pitkän pätkän, mutta teksti katosi

Nyt on jo kiiru, palaan asiaan myöhemmin. Selonteko löytyy sekä omasta päikystäni että TindeK:n päikystä, joka kysyi samaa ja jolle selostin homman

Lyhesti: kantaluu katkaistiin ja oikaistiin, nivelsiteet kurottiin kasaan, säären sisäpuolen lihas pidennettiin.

Apua siis iso operaatio ja kivulias Adalmiina. Ainavain korkeammalle nostan hattua. Onneksi nykyään tehdään ihmeitä ja varaosia löytyy. Toivottavasti pitkässä juoksussa kannatti. Varmasti kannattikin. Eihän leikkauksia tehdä,jollei ole positiiviseen lopputulokseen uskomista. Tuon kropan lihakset,kun ketjuuntuu ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kiitos tiedosta käympä lukasemassa päiväkirjaasi.
ps. täytyy noita suukkoja lähetellä,kun täältä ei löydy halaajalle mitään.