Joo, täällä ollaan samoissa tunnelmissa muutaman kanssa. Kuukausi mennyt ihan ketuille. Nyt kahteen viikkoon en merkkaillu ruokia, kun oli se pikkupoitsu hoidossa. Nyt kuitenkin vanhemmat pääsi eilen kotosuomeen ja tää mummeli vois taas keskittyä itsensä hoitamiseen. Viikonlopun syömisissä ei ollut järjenhiventäkään. Painokin eilisestä kilon plussalla. Nestettä vai mitä, mutta plussalla joka tapauksessa.
Tänään alkaa uusi spurtti. Pitää muutama kilo kesäksi saada pudotettua.

Tsemppiä meille kaikille, otetaanpas taas itseämme niskasta kiinni

Ei oikein kulje. Pari viikkoa on mennyt ihan läskiksi. Kirjaimellisesti. Vaa'assa en aio edes tällä viikolla käydä. Mur. :angry:

Mutta sitten lukaisin teidän viestejä ja sain taas intoa ryhdistäytyä. Kiitoskiitos :) :) :)

Nyt ns. korjausliikkeessä yritän ottaa viime viikoista opiksi seuraavia asioita:
* syömisten merkkaaminen ja erityisesti liikunnasta kiinni pitäminen on mulle tärkeitä keinoja pysyä suht' ruodussa. Ei liikuntaa -> syömisten suhteen alan lipsua samantein.
* vettä en muistanut juoda juuri lainkaan, nyt hetkeksi sellainen juttu päälle että joka kerta keittiössä käydessä vähintään lasillinen vettä.
* jouduin viime viikolla valvomaan läpi yhden yön ns. veneväijyssä (venekerhon vahtina). Herkuillahan se perinteisesti hoituu Paitsi että mulla oli tarpeeksi tekemistä ja herkut jäi yöllä syömättä. Kaapissa niitä ei kuitenkaan voi säilyttää, ahdoin ne itseeni seuraavina päivinä mm. jälkiruokina. Siis vaikka ateriat oli ok ja olo kylläinen. Eli vielä tässä vaiheessa minä ja herkut emme mahdu samaan talouteen vaikka mikä olisi.
* kirjasin myös itselle ylös syitä, miksi haluan pudottaa painoa. Tähän asti en ollut vielä sitä tehnyt, mutta lista auttaanee tekemään jatkossa järkevämpiä valintoja. Epäterveelliset mätöt ja liikkumattomuus on vain minulta pois, ei muilta.

Tsemppiä kaikille ysivitosta kohti kulkeville!

Täällä kanssa vähän motivaatio-ongelmia. Tuli purettua tunnelmia enemmän tuolla päikyn puolella. Mietin, että pitäiskö heittää tuo vaaka mäkeen viikoksi ja palata asiaan joskus vapun jälkeen.

Moikka teille kaikille! Tosi kivaa huomata, että joku muukin tavoittelee tuota 95 kilon rajaa. Olen 40 -kymppinen 20- ja 2- vuotiaiden poikien äiti ja nuoremman odotuksen yhteydessä sairastuin raskausajan diabetekseen. Nyt riski saada kakkostyypin diaabetes huolestuttaa tosissaan. Olen aika tuurisyöjä, en syö niin kamalan paljoa, mutta aivan väärin ja painoa tuppaa tulemaan aina pari kiloa enemmän kuin sitä ennen sain sitä tiputettua.

Olen taas parin viikon ajan kirjannut syömiseni ja yllättävän hyvin pallurat on pysyneet vihreinä. Ongelmia tuottaa kuidut, ja himo karkkiin. Aloitin viikko sitten Zumban ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, siellä ei paljoa vyötärömakkarat vaivaa. Shake it baby huutaa vaan ohjaajat ja mehän laitetaan heilumaan.

Terkuin, 97 kg

Moi!

Loma on takana ja huomenna töihin..

Tämä loma meni kyllä totaalisesti reissatessa - tarttis toisen viikon vielä että jaksais töihin. Tänään tuli siskon pikkupoikaa katsomasta - musta tulee kummitäti!! Kuukauden päästä on ristiäiset - ihan hirvittää..

Huomenna heti ekana esimiehen kanssa kehityskeskustelu, kolmesivuinen nivaska pitäis täyttää sitä ennen - ihan pian..

Syömiset ja liikkumiset on mennyt ihan päin prinkkalaa, toista liian vähän ja toista liikaa

Mutta huomen aamulla puntarille ja siitä se taas lähtee!

Terkuin Mosselo

Tervetuloa Sararo!

Uusi rento tapa suhtautua asioihin on ainakin itsellä helpottanut oloa kummasti. En kyttää jokaista kaloria, mistä vielä voisin nipistää, vaan mietin mielessäni, että kaikki tarvittava tulee joka aterialla saatua ja siinä se. Kaikki pallot on helppo saada vihreäksi kun kaatelee reilulla kädellä oliivi- ja rypsiöljyä vähän sinne tänne ja syö pähkinöitä. Kasvikset tulee syötyä automaattisesti vihreäksi kun pitää huoli, että joka aterialla kasviksia on vähintään kahta lajia. Herkut minulla pysyy kurissa ihan muutenkin ja kuitupompulaa varten olen syönyt ruuan kanssa ruisleipää. Kalorivajeelle näyttää näin jäävän ihan itsestään...

Ruuanlaittokin on ihan kivaa pitkästä aikaa kun tulee pohdittua uudella tavalla syömisiään. Ettei vaan rutiinilla kokkaa sitä makaronia ja jauhelihakastiketta niin kuin aina ennenkin. Saapa nähdä alkaako mies laihtumaan tässä ohessa kun kotiruoka on muuttunut terveellisemmäksi.

Lenkillekin sain itseni raahattua taas kerran. Ensimmäiset 20 minuuttia tuntui vaan tylsälle ja teki mieli palata kotiin. Seuraavat 10 minuuttia meni periaatteella -kun on näin pitkälle tultu, ei kehtaa enää kääntyä ja viimeiset puoli tuntia meni ihan flow tilassa. Jalat vaan kulki itsestään ja kevyesti. Eli minulle näemmä puolen tunnin lenkki ei ole tarpeeksi pitkä siihen, että osaisin alkaa nauttimaan.

Tervetuloa Sararo!
Ja Taiqalle tsemppiä. Joskun vaa'an unohtaminen viikoksi voi vaan tehdä ihan hyvää, varsinkin jos jo tietää etukäteen ettei hommasta tule kuitenkaan mitään, syystä tai toisesta johtuen.

Mä olen lähdössä ensi viikolla duunimatkalle ja mietityttää jo kuinka pärjään kun a) en pääse merkkailemaan syömisiä kun ehkä päivän päätteeksi b) en pääse välttämättä valitsemaan syömisiäni c) en edes tiedä mitä tullaan tarjoamaan, joten en oiken pysty jemmaamaan kaloreitakaan.

Mulla kyllä menee ihan kuppi nurin jos homma karkaa tuolloin lapasesta

Ei millään pahalla mutta jättäisin jo mielelläni seuranne ja siirtyisin tuohon seuraavaan ketjuun. Mutta... paino jymähti kilon päähän 96een eikä meinaa tulla alaspäin. Huomenna on virallinen punnituspäivä ja taidan edelleenkin hengailla täällä seurananne, murrr.

Hyvää päivänalkua kuitenkin kaikille

Tervetuloa Sararo ja tsemppiä kaikille klubilaisille! Mikä lie vaikuttaa, mutta kuulostaa monella olevan menossa haastava vaihe tällä hetkellä. Älkää antako periksi, vaan lukaiskaa vaikka motivaatio-ketjuja täältä palstalta, niissä on paljon ajattelemisen aihetta ja kun aivot saa käännettyä oikeaan asentoon, niin on taas helppo jatkaa. Mie oon vaan paraskin puhuja, ite noin 200 kertaa laihduttanut, välillä päivän ja välillä vuoden, mutta aina se urakka on kuitenkin kesken jäänyt... Mutta nyt ei jää.

Eilinen punnitus ei aiheuttanut riemunkiljahduksia, viime viikon kokonaissaldoksi jäi -200 g. Tänään sitten kurkkasin vielä aamupainon, ja nyt oli vähän enemmän muutosta tapahtunut, mutta päätin, että merkkaan keskiviikon lukeman aina ylös ja koetan olla punnitsematta mahdollisimman monena päivänä siinä välillä. Hyvä suunnittelma, vai mitä?

Töihin paluu oli eilen loman jälkeen, ja kyllä se eka päivä jo imi kaikki mehut. Harmittaa, miten kuormittavaksi oma ja jossain vaiheessa rakas ja palkitsevakin työ on muuttunut. Nyt tuntuu, että mennään kriisistä kriisiin ja koetetaan estää pahimpia katastrofeja tapahtumasta. Aloitin työt nykyisessä työpaikassani melkein 4 vuotta sitten, ja siinä ajassa on kyllä tapahtunut suurta muutosta niin työssä kuin itsessänikin. Olen esimerkiksi lihonut 22 kiloa. Muillakin vuorotyöläisillä tuntuu olevan samaa ongelmaa, kai se epäsäännöllinen elämänrytmi vaikuttaa paljon. Tähän asiaan täytyy nyt löytää joku ratkaisu, eilenkin karkasin kesken työtehtävän syömään välipalaa, kun tiesin, että muuten nälkä menee "yli". Kai sitä täytyy itseäänkin ajatella välillä, vaikka työnantaja palkan maksaakin?

Tänään ois ohjelmassa joogaa ennen iltavuoroa, täytyy lähteä valmistautumaan. Harmi, kun aurinkoa ei näy!

nerv Keskikokoinen omena painaa sellaisen 200 grammaa. Mieti miten iso möykky 200 grammaa rasvaa oikeastaan on! Puoli pakettia margariinia... Se on melkoinen pallo kun se häviää viikon aikana. Lisäksi painonpudotus on melkein pelkkää rasvaa, ei lihasta kun se on maltilla pudotettu. Eli onnittelut hienosta painonpudotuksesta! Kaikki mikä on poissa on voitto!

Huomasin itsessäni pettymyksen tunteen kun viikkopudotus oli vain 300 grammaa. Mutta jos ajattelee miten iso möykky läskiä se oikeasti on kun sen vaa'alle mätkäisisi pelkältään, muuttuu tulos oikeastaan aika upeaksi! Eli jokainen kadotettu gramma on juhlansa ansainnut!

Huomenia!

Tänään ollaan vielä 300gr plussalla tickerin lukemasta.
Kyllä se siitä näköjään putoaa. harmittavinta, että kuukausi meni taas niin, ettei merkkaillut, eikä näin ollen tiennyt paljonko niitä kaloreita on syöty. Tietysti tässä on sairasteltu ja hoidettu sairasta lasta, joten sisällä oleilua tuli aika paljon.
Siis sadankin gramman pudotus on tosi hyvä saavutus, iloitkaa kaikki siitäkin. Pääasiahan se on että alaspäin ollaan menossa.

Tsemppiä kaikille tosi paljon