Edistyminen näyttää yhtä viikkoa 95:een. Muttei taida ihan riittää. Aamulla oli 96,1 kg.

Tsemppiä syksyyn kaikille!

Mä taidan alottaa laihdutuksen sijaan itseni lihottamisen.. Paino ei tipu eikä kroppa anna liikkua. Nyt on hajonneen olkapään ja jalan takia sairaslomaa, joten eipä siinä kauhean laajasti liikuntaa pysty harrastelemaan... Ja aivan sama, mitä syön vai syönkö mitään, niin paino seisoo samassa.... Kiukuttaa kaikki. Taidan poistaa itteni täältä kokonaan, kun ei nää keinot auta ja sit vaan masentaa lukea toisten edistymisistä, kun itellä ei tapahdu mitään.
Anteeks purkaus, mutta kaikki mättää nyt - eikä vähiten nää kipeät ruumiinosat!

Solchica: Mä oon käyttäny paljon täällä olo aikana tota lihottamishommaa. Mut josko nyt pikkuhiljaa alkais mennä toisee suuntaa ja pysyis viel ees jotenki järkiki mukana.

Tsemppiä sulle ja muilleki!

Solchica, aurinkotyttö (niin kuin aina nimimerkkisi näkiessä ajattelen) älähän nyt luovuta. Tässä samassa suossa meitä on muitakin. Ja välillä tämä on ihan *en nyt viitsi tähän mitään rumaa sanaa laittaa*. Tsemppaan kuitenkin jatkamaan, vaikka vaikeaa olisikin. Itse olen nimittäin huomannut, ettei ole oikein vaihtoehtoa. Vaikka välillä menisi kurjemmin, niin pakko vaan jatkaa. Vaikka sitten 100g kuussa vauhtia, välillä ehkei sitäkään. Koska luovuttamalla edistystä ei ole yhtään. Ainakin minun kohdalla sen sijaan plussaa tulee nopeasti. Urakka siis vaan suurenisi. Siis tsemppaan, vaikka ei tästä mitään tunnu tulevan. Tsemppaa sinäkin! Pikaista paranemista kintulle ja olkapäälle!

Kilojenkerääjä, kiitoksia. Mun nicki on peräisin vuodelta 1999, kun asuttiin Espanjassa ja piti kehittää joku erilainen sähköpostiosoite, kun kaikki muut mun kokeilemat nickversiot oli käytössä. Keksin sitten tuommoisen

Mulla on paino taas sama, kun tammikuussa 2008.. Paino nousee aina tähän samaan, mutta ei yhtään ylemmäs. Ja nyt kun on jalka ollut pidempään kipeänä, niin ei oo yhtään motivaatiota ollut liikuntaan. Eikä kyllä kamalasti aikaa tai jaksamistakaan. Niin paljon on töitä ja muita ollut ja kotona vähän henkisesti raskasta välillä, tai aika useinkin...

Syksy tuo sikäli uusia tuulia, että palaan taas parin vuoden tauon jälkeen koulunpenkille ja jatkan siinä sivussa töitä. Vähän luulisi arkirutiineiden viimeinkin tasaantuvan. Tähän saakka kun meidän päivä- ja viikkorytmit on olleet ihan mitä sattuu.

Koulussa tulee siis syötyä lämmin ruoka päivällä ja kotonakin tarvii vielä jotain syödä illan mittaan. Tarvis varmaan opetella viimein aamupalaakin syömään. Jos vaikka rupeis puuroa keittelemään aamusella, niin ei ainakaan tulis käytyä koulussa välkillä syömässä pullaa/sämpylää kahvin kera. Aamukahvia voin hyvillä mielin hörppiä koulullakin, mutta ei mitään herkkusia siihen kaveriks kaipais.

Tarvis viimein saada fillarikin kuntoon, et sillä pääsis ton ihan inhimillisen matkan kouluun ja sais neidin vietyä tarakalla hoitoon. Pyörähuollot vaan tuppaa olemaan aika hinnoissa, ainakin ihan liikkeessä tehtynä.

Mulla ois kyllä crosstrainer kotona, mutta en oo sitä oikeen koskaan käyttäny. Meillä kun tota rojua on järkyt määrät ja mä oon tässä taloudessa ainoa, joka niitä laittelee mihinkään suuntaan, niin tuntuu siltä, että kaikki vapaa-aika (siis se aika, kun ei nuku tai ole töissä) pitää käyttää siivoamiseen yms. Oikeesti ihan sairaan ahdistavaa. Nyt koitan tässä hissuksiin saada noita rojuja eteenpäin ja roskiin tän sairasloman aikana. Istun sohvalla ja käyn papereita yms läpi, viikkaan vaatteita ja lajittelen kirpparikamoja. Jäis sit viimein sitä vapaa-aikaa itelle, perheelle ja harrastuksiinkin. (Ollaan siis syyskuun jälkeen muutettu kolmesti... Että siks on voimat ollu aika loppu näiden urakoiden suhteen).

Niin ja mä tässä oon alkanu hiljaa mielessäni pohtimaan, että mahtaakohan mulla olla fibromyalgia... Tai masennusta. Tai jotain.

Nytpä painun viskaamaan tuon huutelevan neidin unille ja sit käperryn miehen viekkuun sohvalle leffaa kattomaan... Unosia itse kullekin säädylle!

Solchica tsempitykset kovasti *hali* josko sitä tulisi parempia ja antoisampia aikoja tässä laihdutuksessakin! vaikka kun elämä kuulostaa kyllä kiireiseltä ja stressaavalta joiltain osin! mutta aina löytyy niitä ihania nautinnon hetkiä mistä sitten kantaa sitä voimaa siihen arjen pusertamiseen tsempit!

Minä ääliö puhuin jumituksesta kun mitään jumitusta ole milloinkaan nähnytkään! *punastuu* Yhdessä viikossa ei paino tippunut niin tämä on heittämässä kintaat tiskiin aikasta säälittävää tämän viikon saldo, -1,1kg ja paino tällä hetkellä 96,8kg ... Miten sitä onnistuukaan aina murjottamaan kun ei tule kivoja lukuja viikko viikolta. Todennäköisesti mun kroppa on ottanut vähän alkuhörppyä sihen isoon liikuntamäärään mikä mulla alkoi kun kuntosalijäsenyyden otin. ja toisaalta myös ehkä valmistautunut tämän viikon isoon pudotukseen. Mutta miksi ihmeessä sitä pitää olla niiiiiiiin malttamaton!!

Solchica (tulikohan edes ihan oikein?), täällä kohtalotoveri joka kateellisena lukee muiden hienoja miinuksia.. Mä oon nyt lisänny liikuntaa ja paino vaan tuntuu nousevan - ei kannusta

Mutta mehän ei lannistuta Nyt kun syksy tulee, me aletaan pitämään itsestämme huolta. Nostan hattua kun opiskelet ja teet töitä perheenpyörityksen lisäksi Meidän huushollissa on kolme miestä mun lisäksi eli passattavia riittää Ja siivoaminen - sehän ei lopu koskaan

Se on hyvä kun saat koulussa päivällä lämpimän ruuan, sen lisäksi on helpompi suunnitella mitä illalla syö - meikäläinen kun tekee kolmivuorotyötä omien eväiden varassa - vaikka eihän sekään mikään puolustus ole

Päivä kerrallaan..

T. Mosselo

Solchica: Minäkin liityn tsempittäijien kuoroon! Ja myös vannon aamupalan nimeen, itseasiassa se yksi asia jonka oon aina laihduttaessani tehnyt väärin, on aamiaisen ja joskus lounaankin poisjättäminen. Nykyään pidän huolen siitä että aamulla ja aamupäivällä syön kunnolla, paljon ja usein. Illalla sitten kevennetään, eikä tee enää mielikään paljon mitään sitten. Varmasti turhauttavaa, ettei pääse liikkeelle! Tsemppiä kovasti! Mä olen pudottanut painoa vuoden alusta reilut 7 kiloa, eli alle kilon kuussa. Aina välillä on kiloja tullut takaisin, mutta sitten vaan on reipastuttava ja hypättävä takaisin ruotuun. Opiskelu, työ ja vielä kodinhoito siihen päälle on varmasti haastavaa. Koeta tosiaan löytää aikaa itsellesi ja harrastuksille!

Ritan: No niiin! Kannattaa uskoa omaa fiilistään siitä että paino on pudonnut, ei välttämättä vaaka kerro aina kaikkea. Onnea pudotuksesta!


Punnauspäivä täälläkin ja oikeaan suuntaan mennään: Tällä hetkellä 97,2 kg, joten -300g on viikon saldo! Vyötäröltäkin on taas lähtenyt senttejä mukavasti, se vyötäröviiva menee mulla paljon jyrkemmin alaspäin kuin painoviiva. Nyt vasta alan itsessäni huomaamaan painonpudotuksen, kun 7 kiloa on lähtenyt. Mulla on selvästi varsinkin jalat hoikistuneet, harmi etten tullut aikoinaan ottaneeksi mittoja vähän muualtakin kuin vyötäröltä. Ensimmäistä kertaa myös laihtumistani kommentoitiin viime viikolla, joten en ole ainoa joka sen huomaa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tsemppiä Solchica:Kyllä se siitä, paistaa se aurinko joskus risukasaakin

Nyt näyttää todella hyvältä melkeimpä aurinkoiselta kävin ottamassa painon tuohon jouluksi-10kg ketjuun vaaka antoi lukemaksi 94,7kg Kumpa se pysyisi sunnuntaihin asti jolloin on virallinen puntari-päiväni

Ohhoh, tuovinen! Mehän saadaan heittää sut kohta toiseen ryhmään!

Malttia ja tsemppiä kaikki ryhmäläiset! Otetaan aina yksi pikku askel kerrallaan ja jossain vaiheessa matka on edennyt melkoisesti....

Kävin buustaamassa omaa projektiani liittymällä mukaan 80 liikuntakerran haasteeseen - jos vaikka saisi liikuntavaihteen taas lomien jälkeen uudelleen päälle ennen kuin syksyn harmaus iskee todenteolla. Liikuntahaasteeseen tuntuu sen verran "turvallista" liittyä, että liikuntakertojen lisääntymiseen voi oikeasti vaikuttaa itse suoraan ja haaste on tässä vaiheessa kautta vielä ihan inhimillisissä mitoissa (eli linjassa liikuntaprofiilin tavoitteiden kanssa.) Aikataulutettuihin painonpudotustavoitteisiin en uskalla ryhtyä, kun sen verran hidasta on homma tähän asti ollut ja pelkään motivaation romuttuvan, jos tavoitteeseen ei yllä. Sisäistä kärsimätöntä täydellisyydentavoittelijaa täällä edelleen hiljentelen.

Tänään tuo tuovisen motto tuntuu osuvalta.