Juu mäkin kokeilin tota 5:2 dieettiä mutta johonkin se kaatu. Varmaan siihen että en vaan jaksanu kituuttaa ku olin fyysisissä töissä ja oisin pyörtyny sinne töihin Ja ei siitä oikeen mitään tulostakaan tullu. Nyt vois tietty toimia paremmin kun on ees mahdollisuus keventämiseen ja tuloksiin kilpparilääkkeen myötä

Eihän kaikki metodit tietenkään kaikille sovi. Itse olin siihen aikaan opiskelija ja luennoilla istuminen ei kovin fyysistä ollut, joten paastoaminen siinä tilanteessa oli varmasti aivan eri juttu kuin fyysistä työtä tekevälle. Nyt elämäntilanteeni on fyysisesti hieman kuluttavampi ja joudun myös syömään enemmän seurassa, enkä halua silloin kituutella, joten saa nähdä, toimiiko tämä tässä tilanteessa. Aloitin silloin n. kuutisen viikkoa sitten, kun takaisin liityin, ihan vain kaloreiden laskemisella ja jokapäiväisillä vajeilla, mutta nyt olen noudattanut tätä 6:1 pari viikkoa ja katson, kuinka etenee.

Tavallaan ajatuksen tasolla tämä on ainakin minulle helpompaa, että “kituuttelen” yhden päivän ja muina päivinä opettelen sitä normaalia syömistä. Jokapäiväisillä vajeilla tuntuu, että joudun kituuttelemaan joka päivä yhden sijaan. Vaikka vajeet olisivat hyvin pieniä, joutuisin joka päivä miettimään syömisiäni huomattavasti tarkemmin. Vaikka Kiloklubin ohjeisiin nimenomaan kuuluu, ettei överipäiviä kompensoitaisi, ajattelen, että sitten jos ja kun olen tavoitepainossa, niin pakkohan niitä on kompensoida. Kun on paljon pudotettavaa, ei varmasti tarvitsekaan, kunhan suunta on pitkällä tähtäimellä alaspäin. Mutta jos on tavoitepainossa eikä halua, että paino nousee, pakkohan yli kulutuksen menneet päivät on jotenkin huomioida, joko keventämällä tai lisäämällä liikuntaa hetkellisesti, koska muuten pitkällä tähtäimellä on paino taas ylöspäin, vaikkakin hitaasti.

Elämässä kuitenkin aina tulee olemaan kaikenmaailman kissanristiäisiä enkä halua joutua juhlissa kituuttelemaan, koska minulle se ei ole loppuelämän kestävää, rentoa painonhallintaa. En halua jokaisissa juhlissa miettiä, mitä saan syödä ja kuinka paljon, vaan syön sitä mitä haluan ja nautin juhlista. Mutta jos joka päivä syö muuten juuri kulutuksensa verran ja sitten vaikka kerran kuussa käy ravintolassa tai on juhlat tai haluaa leipoa tai ihan mitä tahansa, niin kyllähän siinä on pitkällä tähtäimellä plussakaloreilla, jos ei kompensoi. Juhlat kerran kuussa ei nopeasti tietenkään kerrytä painoa, mutta kyllä se vuosien saatossa sillä tavalla taas hiipii ylös päin, kunnes asialle taas tekee jotain. Siksi mietin, että tämä 6:1-systeemi voisi itse asiassa hyvinkin olla loppuelämän tapa, jota olisi helppo noudattaa. Se ei tee kuin sen -1200kcal/vko eli laskennallisesti (tiedostan kyllä, että laihduttaminen ja elintoiminnot ylipäätään ei ole mitään tarkkaa matikkaa, mutta antaa kuitenkin suuntaa) se olisi kuitenkin reilu puoli kiloa miinusta kuukaudessa ja kun kuukaudessa sitten tulisi ne yhdet juhlat tai pizzailta perheen kesken ei tarvitsisi ottaa siitä stressiä ja paino pysyisi varmaankin suht samoissa lukemissa. Ja jos tuolla tavalla paino oikeasti laskisi tavoitepainon saavutettua, niin sittenhän vain pitäisi lepsumpia paastopäiviä tai harvemmin kuin kerran viikossa.

Minulle ainakin ajatuksen tasolla olisi siis rennompaa ja koko elämän kestävää tapaa se, että ei tarvitsisi stressata, jos joskus haluaa herkutella, joten yhden päivän kituuttelut silloin tällöin, olisi sellainen, jota pystyisin noudattamaan. Vielä en tietenkään ole tavoitepainossani ja olen nyt vasta kaksi viikkoa tätä metodia noudattanut, joten en tiedä, miten lopulta sitten etenen. Mutta yritän nyt ainakin tässä matkan varrella miettiä, millainen systeemi toimisi parhaiten sitten, kun olen siellä tavoitteessa ja yritän ylläpitää sitä, etten taas lähtisi jojoilemaan

Juu kyllähän se pitää löytää semmonen systeemi millä voi sitten koko loppuelämänsä hallita painoa Tässä sitä opetellaan ja mietitään mikä se vois olla.

sunnuntaina, 19. heinäkuuta 2020 klo 12:01 NeitiJ kirjoitti::
Juu kyllähän se pitää löytää semmonen systeemi millä voi sitten koko loppuelämänsä hallita painoa Tässä sitä opetellaan ja mietitään mikä se vois olla.

Komppaan! Ihan samaa mieltä täälläkin!

Onkohan täällä vielä muita tämän viestiketjun otsikon mukaiseen joukkoon kuuluvia? Olisi mukavaa saada itselle sopiva vertaisryhmä taas aktiiviseksi.

Minä vasta liityin Keventäjiin. Sain viime keväänä jo kohtuullisen elämäntapamuutoksen vireille, minkä myötä liikun edelleen edes melko säännöllisesti ja kasviksia on ruokavaliossani enemmän kuin ennen. Vuosittainen työrytmini on kuitenkin sellainen, että valtaosa vuoden töistä kasaantuu syyslukukaudelle, ja tänäkin syksynä terveellisissä elämäntavoissa pysyminen otti sen vuoksi takapakkia. Pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä on vain kerta kaikkiaan liian helppoa retkahtaa, pysähtyä kaupassa paistopisteelle ja huomata illalla jälleen kerran, että kello on jo niin paljon, että pitää mennä nukkumaan: se siitä lenkistä tai jumpasta.

Tänä keväänä tavoite on siis saada elämänmuutos niin hyvälle mallille, että syksyllä olen entistä paremmassa kunnossa, jolloin todennäköisesti (toivottavasti) jaksan huolehtia terveellisten elämäntapojen noudattamisesta paremmin myös väsyneenä. On turhauttavaa, kun tietää aivan hyvin ja on kokemuksen kautta oppinut, että kun liikkuu säännöllisesti ja syö hyvin, myös työnteko on mukavampaa ja sujuu jouhevammin, kun keskittymiskyky on parempi. Siitä huolimatta kiireiden kasautuessa ei saa pakotettua itseään lähtemään lenkille tai estettyä itseään mättämästä pasteijoita.

Voisin tulla tänne takaisin, jos nyt saisi suunnan taas käännettyä. Olen ikuisuusjojoilija, enkä oikein osaa katkaista kierrettä. Havahdun, kun olen lievän ylipainon puolella. Mulle se raja on ollut 60 kg. Siinä kohdassa rupeaa ahdistaa ja aloitan laihdutuksen. Sitten saan 5-7 kg pois ja alan olla tyytyväinen, enkä enää ajattele painoa ja pikku hiljaa kaikki tulee taas takaisin. Pieniähän nämä luvut on ja koko ajan olen liikkunut normaalipainon ja lievän ylipainon rajoilla, mutta on sitä tässä elämän aikana ehtinyt jo silti pudottaa ainakin 80 kg tässä jojoillessa.

Aloitin taas viime huhtikuussa sieltä 60 kilosta, sain 5 kg pois marraskuuhun mennessä, mutta nyt viimeiset 2 kuukautta paino on taas ollut noususuunnassa. Täytän ruokapäiväkirjaa ja joka päivä on plussakalorit, mutta en silti saa itseäni kiinnostumaan asiasta. Korona vei ohjatut harjoitukset, joissa kävin kerran viikossa. Melkein vuoteen en ole siis harrastanut oikein mitään liikuntaa. Eilen sain aikaiseksi tehtyä itselleni treeniohjelman, jossa on nyt 2 krt / vko tunnin treenit. Siitä yritän nyt pitää kiinni ihan tosissani ja syömisiä katson pikku hiljaa järkevämmäksi.

Koska olen nyt normaalipainoinen, ehkä tavoitteenani pitäisi olla enemmänkin liikunnan saaminen osaksi elämää, koska tällä hetkellä en liiku ollenkaan. Syömiseni ovat myös aika epäterveellisiä. Eli sitä uutta elämäntapaa pitäisi jotenkin saada luotua pelkän laihdutuksen sijaan, mutta motivaatio vaan tuntuu puuttuvan. Jospa se nyt tästä tämän ryhmän ja treeniohjelman myötä…

Hei, Arianne, pitkästä aikaa! Hyvää alkanutta vuotta! Olen liian vanha tänne - nyyh! - mutta vieraile joskus päiväkirjassani.

sunnuntaina, 17. tammikuuta 2021 klo 18:02 TindeK kirjoitti::
Hei, Arianne, pitkästä aikaa! Hyvää alkanutta vuotta! Olen liian vanha tänne - nyyh! - mutta vieraile joskus päiväkirjassani.

Kiitos! Hyvää alkanutta vuotta sinullekin Täytyy käydä vierailulla Olen viime aikoina käynyt todella huonosti täällä kiloklubissa, vain kirjaamassa viikottain painon ylös, mutta muuta en ole kirjoitellut tai lukenut. Josko sitä nyt tästä taas aktivoituisi.

Mä oon täällä edelleen Aina välillä käyn ilmottamassa päikkyyn että elossa ollaan