Huomenta

Paino 67,5.

Näin kauheita unia. Mies ajoi auton pihaan ja lähetti lapsensa tienaamaan prostituutiolla. Ihan pienestä alkaen. Yritin puuttua siihen.

Toinen uni oli, että entinen työkaveri sai infarktin ja ambulansin tulo viipyi ja viipyi.

Paino seilaa hieman, tänään 67,8.

Lainaus Kaijikselta: "Pörriksen lapsista se rääpälein on reipastunut. ❤️" Onnittelut suloisuuden reipastumisesta. Kyllä tähänkin perheeseen koiranpentu olisi todella, todella toivottu 🥰 👍 (uusille palstalaisille: kumppanin allergia estää).

Mies odottaa tuossa selän takana maalle lähtöön, mutta oli niin kiva gallup, joten vastaan pikaisesti siihen vielä. 

MERELLEn G: Mitä kaipaan lapsuudestani? Molempia mummoja kaipaan. Taidankin viedä kynttilät heidän muistolleen samalla, kun vien isäni haudalle isänpäiväkynttilän. Kaipaan riihi-, talli-, sauna- ym. tonttuja. Uskoin niihin lapsena, kuten keijuihinkin ja mm. menninkäisiin. Kaipaan puimakoneen ääntä. Se oli ihana ääni koulusta tullessa. Pysähdyin läheiselle vaaralle kuulostelemaan, kuuluuko ääni. Siitä mm. tiesi, että nyt on maatöistä vapaa iltapäivä ja ilta. Sai keskittyä esim. lukemiseen tai muihin vastaaviin. Lapsia ei otettu puimiseen mukaan. Kaipaan myös sitä viljan tuoksua, mikä tuli mm. kuivista tai kuivumassa olevista jyvistä. Kaipaan uimaretkiä naapurin tytön / hyvän kaverini kanssa. Läksimme uimaan polkupyörillä lähimmälle hiekkarannalle noin 4 km:n päähän. Usein oli jo viileää, olihan yleensä jo ilta. Maatyöpäivämme päättyi keskimäärin klo 17 - 18, riippuen työtilanteesta. Vasta sen jälkeen pääsi uimaan.

Nyt tielle. 

Hyvää isänpäivän viikonloppua kaikille!

Lapsuusg: ensin ajattelin, että en kaipaa mitään. Mutta kyllä sittenkin toista mummoa ja kaukana mummolassa viettämääni aikaa. Sitä kesti 6-vuotiaaksi. Sitten olinkin tarpeeksi iso lapsenvahti ja työläinen. 
Minäkin pääsin uimaan vasta iltalypsyn jälkeen. Ja meillä mentiin aina nukkumaan 20.30 joten ei sitä vapaa-aikaa paljon jäänyt. Aamulla seisemän maissa piti herätä viemään lehmiä laitumille, jotka olivat aika kaukana. Voi sitä sääskien määrää.

Torstaita!

Taas oli vähän levottomampi yö, mutta paikkasin aamusta parilla tunnilla. Viimeinen aamu-uinti on suoritettu. Sää on pilvinen ja tuulee.

Antti tyhjää tänään allasta ja kantaa pumpun varastoon. Sitten voi enää pulahtaa matalassa vedessä. Olen ylpea siitä, että huhtikuun ensimmäisestä uinnista alkaen olen vetäissyt vähintään altaan ympäryksen näihin asti, riippumatta siitä, mikä on veden lämpötila. Aloittaessa oli vesi laskettu suoraan vesijohdosta ja ehkä se silloin oli vähän lämpimämpää kuin tämän päiväinen 1 aste. Kummasti tuohon tottuu. Aikaisempina kesinä on jo 8 astetta ollut sellainen lämpötila, jossa olen uskaltanut vain pulahtaa. Nyt harmittaa, kuinka monta vuotta on mennyt tämän hannauksen vuoksi tämänlaatuista nautintoa hukkaan. Huhtikuuta odotellessa! Ehkä käyn talvella lumihangessa.😉

Tänään vietän aikaa vielä sipoolaisten seurassa. En tiedä, voiko mitään niin tylsän yllätyksetöntä ja tasaista ollakaan. Sikäläiset yli-ikäiset eivät ole liiemmälti irrotelleet. Äitini isä on siitä perheestä ensimmäinen, joka on muuttanut jopa naapurikuntaan.

Tänään syödään lounaaksi eilisen uunilohen lopuista tehtyä keittoa. Illalla teen possunlihasta ja kasviksista jonkinlaisen uunivirityksen.

LapsuusG: Muuta en lapsuudestani ikävöi, kuin äitiäni ja hänen kanssaan vietettyjä lämpimiä hetkiä.

Hienoa päivää ja alkavaa viikonloppua kaikille!😊

Moi.

Tästä tulikin löpsöpäivä.  Ihan sama tällä kelillä ja näillä polvilla. 
Keittelin possupurkista lihasoppaa.  Sekaan savuluu, kaikki mausteet ja vihanneksia. Kylläpä tuli hyyvvää! 😋

GALLUP:  Lapsuudesta kaipaan sisarusparvea, isää ja äitiäkin sekä omaa koiraa.  Yleensä sitä elämää maalla pohjolan korvessa pienessä kylässä.

Tjaah, otin jo yhet päiväunet, vieläköhän pitäis vetäistä toiset.😴

Nyt on isomman pikkutytön koulussa korona-altistuminen kolmannella luokalla. Kolmannen luokan oppilaat ovat Liljan kanssa et-tunnilla ja kokkikerhossa ja yhtä aikaa syömässä. Mulla alkaa kyllä keittää nämä rokottamattomat aikuiset, joiden lapset sairastuvat koronaan ja altistavat sitten toisten lapset koronalle koulussa ja päiväkodissa.

Tyttö ajatteli, että eivät voi tulla tänne, mutta selvitteli, ettei altistuneita lapsia ole nyt ollut et-tunnilla eikä kokkikerhossa.

Käytiin avustajan kanssa sauvistelemassa pitkä lenkki. Loppupuolella alkoi vasemman käden kämmen ja sormet kramppaan, mutta kun lepuutin kättä, niin meni ohi.

Lapsuudesta kaipaan sukulaisia, mummoa, tätiä, tädin perhettä, mummon sisaruksia ja heidän lapsiaan ja tietysti äitiä ja isää ja siskoa ja veljeä. Lisäksi kaipaan rautatieläisten talojen lapsia ja sitä yhtiesöä. 

Heippa kamut.

LapsuusG: kaipaan perhettäni, kodin tunnelmaa viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Kaipaan myös vanhempieni luomaa turvallisuuden tunnetta ja kodin lämpöä. Myös yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin oli elämää rikastuttavaa. Lapsuudekodissani ei ollut paljon rahaa eikä ollut hienoa mutta se oli turvallinen ja lämmin. Toivon että edes jotain siitä olisi välittynyt omassa kodissani lapsillemme.

Nenäpäivä: ❤

Creta, kauniisti sanottu lapsuuden perheesyäsi, olet saanut hyvät eväät.

LapsuusG: kaipaan lapsuuden huolettomuutta ja yksinkertaisuutta. 
Meillä oli tiivis perhe johon kuului isäni vanhemmat. Kun meitä oli kaksi lasta niin me vanhempien ja isovanhempien kanssa reissattiin kesäisin Suomen maata. Miten kuusi ihmistä  mahtui rabanttiin ja oli vielä telttavarusteetkin mukana. Välillä telttailtiin Kaunissaaressa. 
Toinen mummoni asui Kyröskoskella kahden sukupolven talossa. Siellä leikittiin piilosta, vanhemmatkin osallistuivat. 
Muistan kun tiesin isäni olevan koirankopissa piilossa mutta kun pelkäsin koiraa niin en uskaltanut hakea. 
Heinäpellolla oli kivaa kaupunkilaislapsille. Niin ja lehmät, possut ja hevonen.  
Myöhemmmin kun meitä oli kolme lasta niin tipparellulla matkustettiin oman perheen kesken. 
Elämä muuttui kun vanhempani erosivat ollessani 11 v ja lapsuus oli ohi. 

Ehkä perheen tärkeyden, lapsuuden huolettomuuden ja yhteisöllisyyden tunteen takia olen halunnut tarjota noita asioita lapsille joilla ei muuten olisi siihen mahdollisuutta. 
Se että saa kokea olevansa tärkeä, ainutlaatuinen ja osa kokonaisuutta.