Täällä on ollut hieno päivä. Käytiin avustajan kanssa kävelyllä potkurin kanssa. Oltiin ulkona 45 minuttia. Sovittiin, että jos sunnuntaina on kaunis ilma, hän voisi avantouintimatkalla tulla tänne ja ulkoiluttaa minua tunnin verran. Hänen pitää tulla hakemaan nimi työvuorolistaan palkanmaksua varten.

Tultiin kotio ja metsällä oli satanut oikein kunnolla. Ihan lumiset tie kuin talvella konsanaan.

Kävin erään yhdistyksen kevätkokouksessa. Aika moni oli viime viikolla sairastanut koronan. Ihan kunnossa jo, mutta outoa että näin yhtäaikaa.  
Söin teen kanssa pullan joka ei ollut edes hyvä. Eikä se kyllä ollut tämän viikon ainoa pulla, nolio. 

Nukkukaahan hyvin.

Merelle, harmi kyllä menen niin aikaisin nukkumaan että harvoin näen reposia. Ja tuonne pohjoisen taivasta katsomaan pitäisi ihan mennä ulos. Mutta jospa ensi viikolla Lapissa.

Voihan jotakin, unohdin koko revontulet ja riisuin päivävaatteet, mutta nyt jotain kaapua päälle ja tarkistamaan tilanne. Olisihan ne kiva taas nähdä.  Täälläkin on usein pilvistä, kun on revontulipäivä.

Pitää ihan vielä Merellelle sanoa, että minä olen lukenut Laura Kolben uutta kirjaa "Keho".  Siinä on luku kertyneistä tavaroista, niistä eroon pääsemisestä ja tavaroiden siirtymisestä sukupolvelta toiselle.  Ihan kuin Merellen tekstiä olisi lukenut, kun sukupolvelta toiseen kulkeneet aarteet risteilevät suvussa ja viimein kohtaavat minimalistisen nykyajan sisustustyylin,eikä uutta sijoituspaikkaa tunnu löytyvän. Meillä on tavaroiden karsinta vielä edessä, ei uskalla edes ajatella koko aihepiiriä. Muutenkin iha kiva kirja, sivuja ei olekuin pari sataa, mutta luen luku kerrallaan ja jään istumaan ja ihmettelemään tekstiä vielä pitkäksi aikaa.

Hyvää yötä, toivottavasti kaikille löytyy Nukku-Matti kaveriksi.

Pikkutytöt eivät saa kiroilla, kuten ei varmaan monet pienet lapset. Eilen tyttö patisti ukkia lääkäriin. Ukki suuttui ja kirosi, että aina häntä patistellaan. Pienet oli säikähtänyt, onko ukki nyt vihainen heille kaikille. Siitä oli virinnyt keskustelu kirosanoista. Äiti oli antanut tämän kerran tyttöjen luetella kaikki tuntemansa kirosanat. Minä sitten nyt illalla sanoin, että antaisiko äiti tytöille luvan luetella kirosanat mummolle. Äiti antoi. On kyllä mahtava sanavarsto tuossakin suhteessa. Minä kysyin, mistä tytöt ovat nuo sanat oppineet. Syyttävä sormi osoitti äitiä. Olin luullut, että äidillä on vaan muutama kirosana käytössä. Toinen tyttö sitten sanoi, että kyllä ukkikn joskus suuttuessaan kiroaa. Ja mökillä rakennushommissa kuulemma kuuluu välillä kirosanoja. Mummo ei kiroa. Mummo ei yleensä ikinä suutu. Totesin, että kyllä minä joskus suutun ukille ja sanona: "V...u, s...na." 

Sitten vielä kerroin, että minun kotonani ei saanut kiroilla. Kerran ehkä alle kouluikäisenä suutuin kovasti ja kirosin. Minua alkoin nolottamaan niin paljon, että painuin lasten vaatekaappiin mekkojen taakse häpeämään. Isä oli ehkä niin hämmästynyt, ettei puuttunut asiaan.

Huomenta.

Pakkasta -15 ja täysin sumuinen ilma.  Ikkunasta näkyy vain valkoista.

Lähden hiihtelemään jahka vähän valostuu.  Sitten loppupäivä penkkiurheilua ja puuhommia.

Hyvää viikonlopun aloitusta!

Huomenta
Täällä lauha, pilvisempi päivä.
Täytyy hoitaa yhdistyksen laskut ennen töiden aloittamista, siispä koneelle.
Mukavaa päivää kaikille.

Tulin kipeäksi viime viikon lopulla. Alku viikon olin toipilaana, nyt alkaa olo tuntua normaalilta.

Täällä on ilmeisesti aika moni sairaana tai juuri sairastanut. Toipumisia kaikille.

Hyvin alkanut kevät on pysähtynyt. En ole ottanut pyörää esille, täällä eivät olosuhteet ole edelleenkään riittävän turvalliset.

Tässä muutama perjantaijuttu, toivottavasti eivät kaikki ole ennestään tuttuja:
 Pikku-Kallelta kysyttiin pyhäkoulussa, luettiinko heidän perheessään ruokarukous ennen jokaista ateriaa. Pikku-Kalle vastasi ylpeänä:

– Ei meidän tarvitse, meidän äiti on aika hyvä kokki.

Mitä Quasimodo oli mieltä, kun Notre Damen kirkko paloi?
Hän tykkäsi tietenkin kyttyrää.

Mikä on kärsivällisyyden huippu?
– Poimia mustikoita nyrkkeilyhanskat kädessä.

Ruotsalainen sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan.
– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.

Mielisairaalassa vieraillessani kysyin johtavalta psykiatrilta, miten voidaan päättää onko potilas sijoitettava laitoshoitoon vai ei.
- Helposti, vastasi johtava, täytämme kylpyammeen vedellä. Annamme sen jälkeen potilaalle teelusikan, kahvikupin ja ämpärin. Potilasta pyydetään tyhjentämään amme.
- Ymmärrän, sanoin minä, normaali ihminen käyttäisi ämpäriä, koska se on suurempi kuin teelusikka tai kahvikuppi!
- Ei, vastasi johtaja, normaali ihminen vetäisi ammeen tulpan irti - haluatko ikkunapaikalla olevan sängyn?

Mitä tapahtuu kun norsu istuu dekkarin päälle?
– Jännitys tiivistyy

- Kuinka kutsutaan rekisterikilpiä varastelevaa henkilöä?
- Kilpikonna.

-Kyllä tämä vanheneminen on kummallista. Muistan aivan hyvin 20 vuotta vanhoja asioita, mutten viime viikkoisia.
- Älä sure, muistat viime viikkoiset sitten 20 vuoden kuluttua.

-Kun sinulla näyttää aina käyvän noin hyvä tuuri pokerissa, niin mikset koskaan pelaa Totoa?
- Miten muka voisin piilottaa hevosen hihaani?

Kiitos taas, Asam. Tuoreita vitsejä
Kiroilusta: ystävä, joka on uskonnollisesta, yli 10 lapsen perheestä kertoi: kiroilu oli tietysti muuten kielletty, mutta kun isä otti marjaan kaikki kävelemään oppineet, vaikeakulkuisten rämeiden läpi, silloin he saivat kiroilla. Ja hyttysiä tietysti riitti.