koko ajan pakko tehdä jotain, heiluttaa jalkaa / kättä, nyplätä finnejä tai muita näppylöitä jne....

unissani kuulemma nousen joka yö istumaan, pälyilen ympärilleni ja tömähdän takaisin pää tyynyyn. jutustelu ja kävely on kans ihan normaalia.. lisäksi kuulemma nauran unissani aika usein.

mua ällöttää jos joku muu kun mä itse avaan verhot. se ääni
vihaan styroksin ääntä!!!! hyi kamala.. tekee pahaa..

itsekseen puhuminen juu ja töissä jos oon yksin, niin laulan ja tanssin.. se on kiva ku sen huoneen ulkopuolel kuuluu aika hyvin kaikki äänet ja mä hoilaan siellä

bussissa kuuntelen musaa mp3 soittimesta ja yritän keksiä, miten tanssisisin siihen biisiin tangolla (harrastan siis tankotanssia)..

mulla on aina puhelin äänettömällä ja sit kaikki valittaa ku en vastaa.
jos lähetän jollekkin viestin ja en oo varma, miten kyseinen henkilö reagoi, en välillä uskalla lukea sitä viestiä heti vaan "preppaan" itseäni, et mitä siinä saattaa lukea.

mun vaatetyyli voi vaihdella päivittäin.. maanantaina rento, tiistaina business jne...

opinnäytetyön tai minkä vaan kirjottaminen sujuu paremmin jos on musaa taustalla.. lukemisessa taas pitää olla hiirenhiljaista..

mitähän vielä...

Kotoa lähtiessä on tarkistettava vähintään kolme kertaa, että hella ja kahvinkeitin on pois päältä. Joskus on pitänyt ulkoa palata vielä kerran varmistamaan että katsoinhan nyt oikein. Hellan nappulat pitää tietysti myös hiplata kertaalleen läpi, että ne varmasti näyttää nollaa. Myös töpselit pitää irrottaa seinästä. Ulko-oven nuppia rämplään pitkään, että onhan se varmasti mennyt lukkoon. Pari kertaa on kahva jäänyt käteen. Myös laukun tai repun vetoketjut pitää käydä moneen kertaan läpi, että onhan ne nyt varmasti kiinni, ja jos taskussa on avaimet, niin niitä pitää hiplata vähän väliä että onhan ne tallella.

Oih, tää on kiva!
Nukkumaan mennessä on pakko olla varpaat peittoon käärittynä. Itse en tätä yleensä tee, vaan poikaystäväni käärii ne silloin kun hän tulee "peittelemään" minut. Ja tämä tapahtuu melkeinpä joka ilta, jos hän on kotona silloin kun menen nukkumaan.
Yleensä kun kävelen paikasta A, paikkaan B, niin kuuntelen musiikkia ja laulan itsekseni äänettömästi siinä samalla. Moni on katsonut kummastelevasti kun huulet liikkuvat mutta ääntä ei kuulu.

Ulko-oven nuppia rämplään pitkään, että onhan se varmasti mennyt lukkoon. Pari kertaa on kahva jäänyt käteen.

Ja tuossa tilanteessa, kun muistaa, että kahvinkeitin on päällä!

Mä teen myös päänsisäisiä keskusteluja, suu liikkuu ja ääntäkin tulee käydessä läpi omaa dialogia

Niin ja se haistelu. Haistelen tarkasti vaatteet pesun jälkeen enkä todellakaan käytä, jos haju on jotakin erilaista.
Haistelen kyllä ihan kaikkea, ja kuulun joukkoon, jossa hajuaisti on verrattavissa huumekoiraan.

Kaiken pitää olla ns. tarkasti omassa asennossaan tai sitten ne on ihan levällään. Järjestys tai lähtevä laiva.

Tämä on hauska ! En olekaan ainut omituinen .

Lapsena nukkumaan mennessä menin peiton alle niin, että olin päätä lukuunottamatta peiton alla. Peiton asettelin siististi, leikin, että ilkeä täti laittoi minut nukkumaan. Kun täti meni huoneesta pois, "sotkin" peiton ruttuun ja pian täti tulikin takaisin komentamaan ja siistimään peittoni suoraksi . Tätä mielikuvitusleikkiä saatoin leikkiä monta kertaa.

Valot sammutettuani, juoksin lapsena hirveetä kyytiä sänkyyn ja etenkin sängyn laidan kohdalla hyppäsin nopeasti sänkyyn, ettei kukaan ota minua jaloista kiinni sängyn alta. Tätä teen vielä nyt aikuisenakin...

Lapsena myös inhosin pitkää yöpaitaa. Se piti aina suoristaa alle, ärsytti jos oli mytyssä selän alla.

Lapsuudenkodissani oli huoneessani patteri, jossa oli punainen valo. Valo syttyi ja sammui milloin mitenkin. Minä väitin äidilleni, että valo syttyy tai sammuu silloin kun katson sitä . Äiti yritti selittää, että valo sammuu kun se on saavuttanut siihen asetetun lämpötilan ja syttyy kun "etsii" lämpötilaa. Nykyäänkin esim. mökillä palovaroitin ja häkävaroitin ovat niitä mitä jään yöllä seuraamaan. Vilkkuvatko ne, miten ne vilkkuvat jne.

Illalla laitan toisen tyynyn jalkopäätyyn sänkyyn suoraan ja pystyyn. Mieheni kiusaa minua ja siirtää sen vinoon ja minä aina suoristan sen. Tyyny on siellä siksi, että jos tarttee vaihtaa yöllä tyynyä ( kipujen takia ).

Inhoan ylikaiken kynän naputtamista ! Voi hitto, että mua rassaa esim. myyjät, jotka naputtaa kynää ! Miksi sitä pitää naputtaa ?

Inhoan myös ihmisiä, jotka mässyttävät ruokaa. Miksi ne eivät voi syödä kauniisti? Inhoan omenan, porkkanan rouskutusta, jos sen tekee joku muu kuin minä. Mulla menee siinä hermot ! Samoin karkkien rouskutus käy hermoilleni. Aaaaaargh ! En siis tykkää yhtään istua ruokapöydässä monen ihmisen kanssa, etenkin jos vieressä istuu mässyttäjä. Mieheni veli on ihan hirveä mässyttäjä !

Hermot menee myös kun mies kaivaa nenää. Se vaan ärsyttää. Samoin kynsien pureskelu. Miehen veli myös ärsyttää kun se kaivelee millon mitäkin paikkaa. Ensin kaivaa nenää, kohta varpaidenväliä, kohta puree kynsiä, kohta varpaiden kynsissä on jotain mitä pitää repiä. Rasittavaa !

Inhoan kun ihmiset tekee sellaisia maiskuttavia ääniä syönnin jälkeen. Jotkut tekee sitä niin pitkään vielä. Mun mielestä se on jopa tosi noloakin, miksi niin pitää tehdä ?

Mieheni laittaa minut joka ilta nukkumaan .

Hajuaistini on joskus outo. Haistan ihan vääriä asioita väärissä paikoissa. Tänään kinkkusarvet haisivat minusta navetalle.

Tarkastan miljoona kertaa samat asiat, esim. onko lompako repussa. Vaikka tiedän, että juuri katsoin ja se siellä oli.

Puhun itsekseni. Käyn läpi jotain tulevaa tapahtumaa ääneen, siis keskustelen jo sen henkilön kanssa itsekseni. Esim. työhaastattelua voin "harjoitella" ääneen.

Otan joskus taloyhtiön roskiksesta jotain mielestäni vielä käyttökelpoista tavaraa itselleni. Tai pahvia pahvinkeräyslaatikosta askarteluun...biojätteet jätän kyllä rauhaan .

Onhan näitä...

Vielä lisää...

Värillisiä pyykkipoikia käyttäessä miehen vaatteet pitää laittaa joko vihreillä tai sinisillä pyykkipojilla kiinni ja omat taas vaa.punaisilla tai punaisilla. Keltaiset käyvät sitten molempien vaatteisiin.

Revin päänahkaani, joskus siellä on ikävät ruvet ja aina ne vaan pitää repiä auki. Samoin kaikki näppylät pitää aina repiä ja ruvet...

Keikistelen peilille yksinollessani ja mietin miten hyvin osaisin olla valokuvamallina...juu ihan varmaan .

Reissuun lähtiessä kämppä voi olla muuten sikinsokin, mutta jokin pikkujuttu alkaa häiritä. Esim. eteisessä olevat kengät on vinossa, ne täytyy suoristaa.

Joskus töissä piirakoita voidellessa hoin itselleni, että jotain pahaa tapahtuu jos en voitele kunnolla niitä eli jos jää kuiva kohta piirakkaan. Joskus olin jo siirtämässä peltiä pois, mutta otin takaisin ja voitelin uudelleen.

Töissä wettex-liinat piti laittaa kuivumaan niin, että raidat olivat suorassa. Hitto kun otti päähän kun muut työntekijät toi rätit kuivumaan sinne ja laittoivat ihan sikinsokin ja tekstitkin oli väärinpäin !

Mikään tavara tai laatikko ei saa olla väärinpäin eli päälaellaan. Käännän kaikki, kaupassakin.

Kun katson telkkarista elokuvia/ohjelmia, täytyy aina välillä sanoa ääneen kauniisti ääntämällä ohjelmassa mainittuja nimiä..(isältä peritty ) Aina ei tarvii olla edes mikään nimi vaan ihan joku sana vaan mikä on juuri mainittu
Miestä ärsyttää kun teen tätä myös kesken elokuvan..en kylläkään elokuvateatterissa..(ainakaan ääneen )

jotain asioita(esim. oven kokeileminen, hellan tarkistaminen..) täytyy tehdä kaksi tai neljä kertaa..mitä kamalaa voisikaan tapahtua jos tekisin sen vaan kerran tai kolme

Lasten pehmolelut täytyy laittaa lelukoppaan niin ettei päät ole alaspäin. Muuten niillä menee veripäähän

Jalkojen täytyy aina olla peiton alla..koskaan ei tiedä jos joku tulee ja ottaa jalasta kiinni.

näitä on varmaan jo tullutkin..

wc-paperin täytyy ollla telineessä niin, että paperi tulee siitä päältä - ei sieltä seinän puolelta!! vaihdan rullan jopa kyläillessäni usein jos se on väärinpäin.

minua ärsyttää jos ihmiset repivät pullojen etikettejä (nyrsivät niitä ja pipertävät pieneksi muruksi pöydälle - enkä ole siivousintoilija!) tai naksauttavat tölkistä sen avauslenksun irti..

jos olen lenkkeilemässä jonkun kanssa, en voi vaihtaa kesken kaiken puolta vaan jos kaveri on oikealla puolellani, hänen pitää olla oikealla koko lenkin ajan.

puhun itsekseni. ihanaa että moni muukin tekee niin. jos pieni lapsi puhuu itsekseen, se on suloista. jos aikuinen puhuu, se on hullu. missä menee raja jolloin itsepuhelun pitää loppua?!?

jogurttipurkin kannen täytyy irrota yhdellä kertaa tai se vaikuttaa jotenkin päivääni. tai jos se repeää niin voin juuri ja juuri "korjata" tilanteen irrottamalla sen varovasti. kunhan koko kansi lähtee eikä sitä jää reunaan..

hui..näitä on varmaan lisääkin..

Oon kuullu, että ihmiset, jotka repivät pullojen etikettejä, ovat puutteessa.

Mun on pakko käydä nyppäsemässä harhailevat kulmakarvat heti pois, kun ne alkaa sormilla tuntua. Muutoin raavin niitä niin, että kulma kipeytyy.

Puhun itsekseni paljon. Onneksi voin nykyään sanoa juttelevani koiralle, mutta itsellenihän mä tosiasiassa juttelen.

Käyn päässäni päivittäin läpi mahdottomia mahdollisia skenaarioita, ja luon niihin käyttäytymiskaavoja. Käyn myös keskustelut etukäteen päässäni, näin en pääse yllättymään tilanteissa. Mietin nopeasti etukäteen mitä sanon, etten päästele sammakoita. Outoja lauseita tulee vain silloin, kun ajatusprosessi käy englanniksi, ja puhe pitäisi tulla suomeksi. Olen kuitenkin äidinkieleltäni suomalainen, mutta ajattelen melko usein englanniksi. Joskus yritän muillakin kielillä, kuten ranskalla tai hollannilla, vaikken osaakaan niitä kummoisesti.