Avokadon pitää myös olla kypsä. Kova ja raaka avokado on aivan järkyttävää.

Hei,
itse käytän avokadoa mm. siten, että laitan ruisleipäsiivun päälle porkkanaraastetta ja sen päälle muutaman siivun avokadoa. Lopuksi pirskautan päälle muutaman tipan sitruunamehua ja jonkun kierroksen mustapippuria myllystä.

Toisinaan laitan leivälle rahkaa levitteeksi ja sitten tuo edellä mainittu keko päälle - on mehukas ja hyvä "voi"leipä mielestäni.

Joskus syön avokadoa pikkulusikalla kovertaen, mutta ensin aina maustan jotenkin. Sitruunamehu on omaan makuuni sopiva avokadon perusraikastaja, ja sen päälle pippuria maun mukaan, joskus myös myllystä kierros suolaa, vaikka sitä ei suotta kannatakaan lisäillä noin yleensä.

Avokado on aika rasvaista, olen lukenut. Sitä ei muistaakseni mitenkään erityisesti suositella laihduttajalle, mutta kaipa se sentään hyvää rasvaa on..., kun ei ainakaan eläinperäistä ole

t.raita

Mä tykkään laittaa avocadoa sallaatteihin ja leivän päälle.
Kesällä on ihan parasta syödä paahdetta ruisleipää, oliviöljyä, kypsää avocadoa, kypsää tomaattia, voimakasta juustoa ja tuoretta basilikaa.
Ihan nousi vesi kielelle pelkästä ajatuksesta... voi tulisipa kesä ja hyvät kotimaiset kasvikset pian!!! Kyseistä herkkua on aivan turha yrittää puoliraasta lentotomaatista.

tiistaina, 23. maaliskuuta 2010 klo 10:06 raitahelpi kirjoitti::


Avokado on aika rasvaista, olen lukenut. Sitä ei muistaakseni mitenkään erityisesti suositella laihduttajalle, mutta kaipa se sentään hyvää rasvaa on..., kun ei ainakaan eläinperäistä ole

t.raita

Päivittäisestä energiasta pitäisi painoa pudottaessakin tulla vähintään 25 prosenttia rasvasta, se on myös vihreän energiapallon edellytys. Siksi avokadoa, pähkinöitä ym. pehmeää rasvaa sisältäviä ruoka-aineita ei kannata vältellä, vaan päinvastoin suosia. Jos valitsee kaikesta mahdollisimman vähärasvaisia vaihtoehtoja, kokonaisrasvan määrä jää erittäin helposti liian pieneksi ja lisäksi siitä vähästä rasvasta suuri osa on silloin todennäköisesti tyydyttynyttä.

Tuo "ei suositella laihduttajalle" -ajatus on mukana monissa laihdutusohjelmissa, joissa ensin pudotetaan painoa ja vasta sitten opetellaan pysyviä elämäntapoja. Kun tarkoituksena on pysyvien elämäntapojen opettelu jo painonpudotusaikana, vain laihduttamiseen tähtääviä muutoksia (kuten rasvan vähentäminen minimiin) ei tarvitse eikä ole hyvä tehdä. Niistä tulee harvoin pysyviä.

Heips!

Jos tykkää syödä aamulla (tai vaikka päivälläkin) puuroa, kannattaa ostaa Nalle kuntokauraa (kuitua 18g/100g), siitä saa mukavan kuitustartin päivään. Ja on hyvää Monesti syön tuon kanssa vielä porkkanaa tai Reilu-ruisleipää (11g/100g) salaatilla ja saan aamusta jo kolmasosan päivän kuiduntarpeesta. Vain muutamana päivänä on jäänyt kuit alle 25gramman yleensä on 30 ja enemmänkin.

Vehnälese on kuningas! Puuroon, jogurttiin, smoothien sekaan, ja kuitu vihertää.

Kauralese, Ryvita Dark näkkärit, hapankorput..

Saan yleensä kuidut vihreäksi, kun erilaisia ruisleipiä syön. Mutta jos välillä haluaa sen sämpylän syödä, niin johan pompsahtaa kuitupallo keltaiseksi, ja siihen saaki sitte syödä reilusti ruisleipää päälle, että se takaisin vihreäksi muuttuis (Grammamääräisesti kuituja on silti tarpeeksi, mutta se prosenttimäärä saa pallon keltaiseksi). Tokihan yks keltanen pallo sillon tällön ei pahitteeksi oo, mutta onko tähän mitään vihretävää vinkkiä? Onneksi nykyään alkaa olla jopa sämpylät hyvästi kuituisia (nyt tuli nämä taikaruis sämpylät ja paahtoleivät..) mutta silti.. Saman hommanhan tekee pullapalanen tai joku kakkusiivu. Vääränlaisia jauhoja.. Pitääkö siis vaan tyytyä keltaiseen pallukkaan välillä?

Toiseksi ihmettelen noita Soyavalmiste, mansikanmakuinen, Alpro ja Soyavalmiste, persikanmakuinen, Alpro -tuotteita. Satuin kerran maistamaan ja hyviähän ne oli, ja niitä tulee nyt syötyä silloin tällöin. Ei ole mitään estettä syödä maitoa, en ole muuten soijan käyttäjä, nuo vaan ovat hyviä Mutta mikä ero noissa kahdessa on, kun mansikanmakuinen laittaa kuidut keltaiselle, mutta persikanmakuinen ei sitä tee..? Käsittääkseni kuitenkin samoista purkeista on kyse, eri mausta vaan.

perjantaina, 4. kesäkuuta 2010 klo 10:30 Meebo kirjoitti::
Saan yleensä kuidut vihreäksi, kun erilaisia ruisleipiä syön. Mutta jos välillä haluaa sen sämpylän syödä, niin johan pompsahtaa kuitupallo keltaiseksi, ja siihen saaki sitte syödä reilusti ruisleipää päälle, että se takaisin vihreäksi muuttuis (Grammamääräisesti kuituja on silti tarpeeksi, mutta se prosenttimäärä saa pallon keltaiseksi). Tokihan yks keltanen pallo sillon tällön ei pahitteeksi oo, mutta onko tähän mitään vihretävää vinkkiä? Onneksi nykyään alkaa olla jopa sämpylät hyvästi kuituisia (nyt tuli nämä taikaruis sämpylät ja paahtoleivät..) mutta silti.. Saman hommanhan tekee pullapalanen tai joku kakkusiivu. Vääränlaisia jauhoja.. Pitääkö siis vaan tyytyä keltaiseen pallukkaan välillä?

Kyllä se vaan niin on että pitää. Siis jos haluaa sitä vaaleampaa leipää/sämpylää tai kakkua, pullaa jne syödä joskus niin silloin kuitupallo ei ole vihreä. Mutta eihän se haittaa, muutama keltainen (joskus joku punainenkin) pallo on ihan ok, kunhan ne on yleensä vihreät eikä aina sama pallo herjaa. Olen tätä ennenkin kommentoinut että mun ärsyyntymisen tuohon keltaisuuteen kun kuituja kuitenkin oli kokonaisuudessaan tarpeeksi lopetti seuraava ajatus: Kuitupallo on keltainen kun on syönyt vaaleita, vähäkuituisia tuotteita, jotta muistaisi ettei niitä pidä syödä joka päivä. Koska niistähän ei juuri saa noita hyödyllisiä puolia (paitsi mielihyvän) niin ne ei sovi jatkuvasti syötäviksi ja siitä se kuitupallo muistuttelee Sitten on vaan itse tiedostettava se, että elämään kuuluu myös päiviä jolloin kaikki ei mene kaikin puolin ihanteiden mukaisesti, ja silloin on hyväksyttävä että yksi hyvä juttu menee toisen edelle. Siis vaikkapa että se sämpylän tuoma mielihyvä menee vihreän kuitupallon tuoman mielihyvän edelle. Seuraavana päivänä sitten taas toisin päin. Vaihtelu virkistää

Hyvin sanottu Kansis