Tässä helppo ja halpa majoneesin ohje:
Laita ainekset kapeaan astiaan tässä järjestyksessä.
2,5 dl öljyä
n. 1 rkl sinappia
n.1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
1/2 tl etikkaa
1 muna
Sauvasekoitin astian pohjaan ja sitten käyntiin. Nosta hitaasti ylöspäin.
Ja majoneesi on valmis.

Luo resepti on otsikon OMA VIIKKO vieressä

ei ole sauvasekoitinta......DD

Muutaman kaupasta ostetun majoneesipurkin hinnalla säästää sauvasekoittimen verran. Mä itse ostin juuri kotoa opiskelija-asuntoon muuttaneelle nuorimmaiselleni sauvasekoittimen. Kannattaa kysellä vaikka vanhemmilta tms., jos vaikka heiltä irtoaisi sen verran avustusta.

Mutta itse kysymykseen. Paras majoneesi on sellainen, missä on vähiten valmistusaineita ja eniten rasvaa.

ostin lidlistä majoneesin. oli ihan hyvää 80 % rypsiöljyä vissiin

oon vaa niin laiska tekee ite en joteki tykkäää...olisin halunnu tehä sitä karppi manteli leipää mut enpä saa aikaan

Mua tökkii rasva rasvana. En käytä leivän kanssa margariinia tai voita, en pidä öljyisistä salaatinkastikkeista. Rasva ruuassa/ruoka-aineessa taas menettelee - syön mieluusti vaikka paistettua kalaa tai rasvaista juustoa, oliiveja, avokadoa, pähkinöitä.

Rasvapallo herjaa liian vähästä rasvasta muutamana päivänä viikossa, satunnaisesti vääränlaisesta (tämä niinä päivinä, joina olen syönyt juustoja). Pitäisikö väkisin akaa syödä margariinia tai lisätä öljyä? Maku tökkii.

Vinkkinä!
Juustoa on myös rypsiöljystä tehtyä esim. Juulia 10 %. Mutta makuasiat ovat aina erikseen on niin hyvää kuin tavallinen juusto. Mutta rasvat ovat ns hyviä rasvoja.

Rasvavinkkejä löytyy runsaasti tästä ketjusta.

Minulla toimii a) öljyn lorauttaminen marja- tai hedelmärahkan sekaan, b) pellavansiemenrouhe lisukkeena samoin esim. rahkassa.

keskiviikkona, 27. huhtikuuta 2011 klo 23:45 Bullakas kirjoitti::

Rasvapallo herjaa liian vähästä rasvasta muutamana päivänä viikossa, satunnaisesti vääränlaisesta (tämä niinä päivinä, joina olen syönyt juustoja). Pitäisikö väkisin akaa syödä margariinia tai lisätä öljyä? Maku tökkii.

Öljyn voit käyttää myös ruoanvalmistukseen, jossa sen maku ja koostumus eivät tunnu. Esimerkiksi wokkivihanneksiin saa helposti ujutettua ruokalusikallisen öljyä, ja niissä se vain parantaa makua. En minäkään syö salaatinkastiketta, en ole koskaan pitänyt siitä. Etikkaa ja mausteita saatan sellaisenaan laittaa salaattiin. Salaattiin voi lisätä myös esimerkiksi aurinkokuivattua tomaattia, ne on yleensä säilötty öljyyn ja rasvaa tulee hiukan mukana vaikka valuttaisikin ne.

torstaina, 28. huhtikuuta 2011 klo 00:16 R&R kirjoitti::
Ongelmana onkin lähinnä ainakin pähkinöiden kohdalla se, että myös kaloreita tulee runsaasti.

Pähkinöiden ja siementen kalorimäärää ei sitäkään tarvitse pelätä tai varoa. Kiloklubissa suosituskalorimäärät ovat sen verran suuret, että esimerkiksi muutama ruokalusikallinen pähkinöitä mahtuu hyvin mukaan joka päivä.

Moi,

EK:n ja linkitetyn keskusteluketjun vinkit antavat hyvää osviittaa rasvojen lisäämiseen. Voisi kuitenkin myös laajemmin pohtia tuota ns. tykkäämistä, mieltymystä eri ruoka-aineisiin. Valitettavan monelle rasvoista tuli inhokkeja sekä ideologisesti että makumieltymyksinä, kun vallitseva aate jossakin määrin aliarvioi rasvojen ravitsemuksellista roolia ruokavaliossa.

Pakko ei syömisessä toimi, mutta on hyvä muistaa, että esimerkiksi yksittäisen ruoka-aineen maun miellyttävyyden muutos vaatii useimmiten useita kymmeniä, jopa satoja maistamiskertoja. Ja tässä prosessissa tuo tietoinen ”pakottaminen” useimmiten heikentää tuloksia. Sen sijaan salliva ja kohtuullistava, positiivinen ruokasuhde usein nopeuttaa uusien makujen omaksumista.

Altistuminen asteittain, pienemmistä määristä kohti suurempia, auttaa usein myös. Seinä nousee useimmiten nopeasti vastaan jos yritämme nauttia epämiellyttävää ruoka-ainetta heti suurina annoksina.

Kannattaa siis antaa itselleen aikaa, kun tutkii uusia ruoka-aineita ja makumaailmoja. Positiivinen rohkaisu kannattaa aloittaa niistä rasvapitoisista ruoka-aineista, jotka jo nyt maistuvat.

Mitä syömisen säätelyyn laajemmin tulee, ei pakkottamiseen ole muutoinkaan syytä, vaan pikemminkin kannattaa pyrkiä luottamaan luontaiseen nälänhallintaan. Tarkoittaen uskoa siihen, että toisinaan epäsäännöllinen syöminen tasaantuu kyllä ajan kanssa luontaisen kylläisyydentunteen säätelemänä.