Motivaatio alkaa olla nollassa. Käyn kuntosalilla kolme-neljä kertaa viikossa. Teen fyssarin mulle tekemän ohjelman mukaisia treenejä. Painoja lisään pikkuhiljaa,koska nivelet ym. ongelmat eivät salli kovin isoja painoja. Syön 1500kcal ja vähän ylikin päivässä,mutta.....paino ei vaan tipu. Painoa pitäisi saada alas ihan kunnolla  En tiedä enää mitä voisin tehdä paremmin. Uniapneakin vaivaa ja siihen on kone kotona. Vaihdevuodet olleet päällä jo yli 10v. Olen jo niin väsynyt tähän,kun ei mitään tapahdu

Miten psyykkinen puoli? Itselläni keho pitää kiinni kiloista, jos on stressiä tai kuormitusta. Parhaiten olen saanut tiputettua painoa, kun mukana on ollut pilatesta, rauhallista kehonhuoltoa, mindfullnessia tai vastaavaa. Joskus kun lopettaa kilojen seurannan ja ei suorita laihdutusta, alkaakin tapahtua toivottua muutosta.

Minullekin tuli stressi - tai oikeastaan mahdollinen palautumisen puute mieleen. Kirjoitit tutuista asioista. Minullakin on nivelongelmia ja uniapnea. Silloin kivut saattaa vaivata yöllä ja CPAP-laitteen kanssakaan ei aina suju hyvin. Uni jää välillä kevyeksi ja vajaaksi. Käyt paljon salilla ja saat aika vähän kaloreita. Sekin voi lisätä stressiä. Olen ehtinyt kokeilla monenlaista painonhallintaohjelmaa elämäni aikana ja oppinut sen, että ei saa olla liian tiukka itsensä kanssa. Entä, jos kokeilisit vähän lisätä ruuan määrää? 1700-1800 kaloria? Onko elämässäsi muutenkin stressiä? Voiko jostain luopua tai vähentää? Mitä mukavia asioita elämässäsi on? Jääkö niille aikaa? Kysyn nuo kysymykset nyt omasta kokemuksesta lähtien. Minulla rennompi ote on auttanut.

Tuli mieleeni että mahdatko syödä liian vähän? Neljä kertaa viikossa salilla kuluttaa malko paljon energiaa ja jos sitä tulee vain n. 1500 kaloria päivässä, kroppa luulee olevansa nälänhädän partaalla ja pitää kiloista kiinni ihan henkensä hädässä.

Oletko täyttänyt ruokapäiväkirjaa, ja seurannut sen antamaa energiatavoitetta syömiselle? Mulla se ainakin on toiminut; jos kirjaan syömiseni ruokapäiväkirjaan ja pidän huolen että pääsen jotakuinkin tavoitteeksi annettuun energiavajeeseen, paino alkaa laskea. Ei ihan tasaisesti tokikaan, välillä laskee helpommin ja välillä jämähtää paikoilleen pitkäksikin aikaa. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Tsemppiä matkallesi!

Huomenta. Stressiä tosiaan on hieman,kun olen ollut lomautettuna jo kohta kolmisen kuukautta ja vielä jatkuu. Juttelin eilen työkaverini kanssa,joka on ollut myös pt, niin sanoi, että voisin tosiaan lisätä syömistä. Minun 60v treenit ei ole mitään ns. hikitreenejä. Fyssarin tekemillä ohjeilla menen,koska on nivelongelmia ja olkapäässä vamma,joka tuli vuosi sitten. Toki olen lisännyt painoja laitteissa pikkuhiljaa. Välipäivinä eli joka toinen päivä, käyn kävelylenkillä, jos keli antaa myöden. Olen melko lyhyt ja painoa ihan liikaa siihen nähden, bmi yli 33. Tänään pitäisi soittaa minulle terv. keskuksen elämäntapahoitsu,jonka kanssa käymme asioita läpi ja mahdollisesti verikokeita määrää,koska minulla on ollut muutamat arvot viimeksi,kun on otettu kokeet, niin koholla. Ehkä se tästä alkaa sitten helpottamaan,kun saa puhua ammatti-ihmisen kanssa. 

tiistaina, 20. helmikuuta 2024 klo 09:32 marjatta64 kirjoitti: Motivaatio alkaa olla nollassa. Käyn kuntosalilla kolme-neljä kertaa viikossa. Teen fyssarin mulle tekemän ohjelman mukaisia treenejä. Painoja lisään pikkuhiljaa,koska nivelet ym. ongelmat eivät salli kovin isoja painoja. Syön 1500kcal ja vähän ylikin päivässä,mutta.....paino ei vaan tipu. Painoa pitäisi saada alas ihan kunnolla 😟 En tiedä enää mitä voisin tehdä paremmin. Uniapneakin vaivaa ja siihen on kone kotona. Vaihdevuodet olleet päällä jo yli 10v. Olen jo niin väsynyt tähän,kun ei mitään tapahdu 😟

En ole asiantuntija, mutta eikös se ole niin, että jos treenaat painoilla silloinhan syntyy uutta lihasmassaa ja silloin ei paino laske niin paljoa. Mutta fyssarin kanssa olette tämän varmaan keskustelleet. Treenin ohessa 1500 kuulostaa aika vähältä, treeniravintoon kantsii myös hankkia sulle sopivat ohjeet.

I feel you... Mä oon 2-3 v yrittäny erilaisin konstein saada painoa pois ja mitään ei tapahdu. Kaikki keinot mitä aikaisemmin on tehonnu, ei tehoa nyt. Mulla esivaihdevuodet alkaneet, työssä ollut stressiä burnoutiin saakka, nukkuminen ollut mitä sattuu stressin ja hormonien takia, adhd todettu ja elämä oman pään sisällä ollut aika myllerrystä. Hyviäkin myllerryksiä ollut, ei pelkästään negatiivisia.
Vuoden alussa kyllästyin totaalisesti, kun mitään ei tapahdu. Jotain teen siis väärin tai jotain on hassusti mun kropassa. Pakko oli alkaa ottaan selvää, mistä kiikastaa. En enää jaksanu syyttää esivaihdevuosia ja hormoniepätasapainoa. Pakko olla jotain mitä voin itse tehdä!!
Kilpirauhasarvot testattiin, ne oli ok, ei voinu niitä syyttää. 
Aloin urakalla kiinnittämään huomiota stressiin ja uneen. Päätin että kilojen pois saaminen ei ole prioriteetti numero 1, vaikka se kiva asia olisikin, vaan prioriteetti numero 1 on saada elimistön hormoonit tasapainoon. Jos kortisolia (stressihormoni) on liikaa, paino ei tipu. Kortisolia täytyy siis saada vähennettyä samoin adrenaliinia ja dopamiinia, serotoniinia ja endorfiinia taas enemmän. Siinä olikin opettelemista miten se tehdään, kun niitä ei purkista saa. 
En ole koskaan ollut mikään meditoija tai hengitysharjotusten tekijä. Ei mun adhd aivot oo pystynyt semmosiin kesittymään, olemaan hiljaa paikallaan ja vaan keskittymään yhteen asiaan, rauhoittumaan ja vaan hengittelemään. Siihen oli opeteltava. Aluksi tein 1 min päivässä, nyt 10 min päivässä, joka päivä. Teen rentouttavia hengitysharjotuksia sekä positiivisen mietiskelyn harjoituksia. Töissä opettein sanomaan ei. Ilmoitin esimiehelle, että voin ottaa vaikka varotuksen töistä kieltäytymisestä, mutta raja on nyt tässä. En tee, en tule, en mene, en suunnittele, en toteuta. Yksinkertaisesti EI! Sitten voin ottaa enemmän töitä, kun jotain otetaan minulta pois. Lappua ei ole vielä tullut  
Päätin, että ulkoilmaa tarvitsen myös iltaisin. Jos keli oli, niin kuin on ollut, aivan kamala lenkille lähtemisen suhteen, menin silti. Vauhti ei jäisellä luistinradalla ollut kova, mutta ulos oli ainakin vartiksi päästävä. Nyt onneksi jäät hieman sulaneet kävelyteiltä, mutta vettä jokapaikassa, joten kumisaappailla tehdään nyt lenkkejä. Joskus mun ulkonaolo on vaan 10-15 min, kun kävelen korttelin ympäri toisinaan reilun tunnin, kun innostun lähtemään pidemmälle. Alkuksi en tehnyt mitään muuta liikuntaa. Vauhti on mitä on, siihen en kiinnitä huomiota. Pyrin ajattelemaan positiiviseti, se myöskin vapauttaa enemmän hyvänololon hormoneja. Takapakkia saa tulla, jokainen pöivä ei ole ruusuilla tanssimista. Asenne ratkaisee, miten huonot päivät kohtaa ja miten huonoista päivistä jatkaa 🥰
Nukkuminen... voi nukkuminen... Mun alkuyö menee hyvin. Nukahdan hyvin, mutta aamuyöstä 2-4 aikaan saatankin sitten olla hereillä. Herätyskello soi arkiaamuisin 4:45 ja monesti klo 4:30 nukahdan. Kun se kello soi vartin nukahtamisen jälkeen, ottaa enemmän kuin himppasen kupoliin. 
Nukkuminen on parantunut, kun olen saanut stressiä vähemmäksi. Ei mun yöt vielä priimoja ole, mutta huomattavasti parempia. Iltarutiineihin olen tehnyt pienen pieniä muutoksia. Hengitys ja mindfullness harjoitukset teen iltaisin kävelylenkin jälkeen. Pyrin myöskin tämän jälkeen pistämään puhelimen/älylaitteet pois, niin etten tuijottaisi ruutua juuri ennen nukkumaan menoa. Käyn suihkussa ja sen jälkeen syön hiilaripitoisen iltapalan, monesti kaurapuuroa, raejuustoa ja marjoja. 
Nää muutokset on alkaneet nyt parin kk harjoittelun jälkeen tuottamaan tulosta. Tällä viikolla paino ollut ensimmäistä kertaa miinus merkkinen 💪
Jotain hyvää olen siis kropassani saanut aikaan   
Ensi viikolla aloitan lihaskuntotreenaamisen, josko sillä tavalla saisi aktivoitua myös sokeriaineenvaihduntaa ja suolistohormonin lisääntymistä. 

Voisiko siis olla sinunkin kohdalla, että kropassa olevat stressihormonit tai hormonien epätasapaino estää painon putoamisen 🤷