Sinulla on melko pitkät pyöräilyreissut, mutta jos olet jo 10 vuotta pyöräillyt, lihaksesi on todennäköisesti hyvin tottuneet siihen. 4-5 vaihtelevaa pyöräilylenkkiä (välillä lyhyempiä myös) ja siihen muutama sauvakävelylenkki ihan ok. Kävely kun kuormittaa jalkoja eir tavalla, lenkkien pituus voisi olla esim. 5-10 km.

Mutta, vinkkinä voisin kuitenkin ehdottaa, että osa pyöräilystä voisi olla 15-20 km ja siihen hyvä kuntosalitreeni ylä- ja keskivartalolle? Lisäksi ainakin kaksi kertaa viikossa hyvät venyttelyt, erityisesti jaloille...

keskiviikkona, 21. heinäkuuta 2010 klo 16:11 onnenmatkaaja kirjoitti::
Olen eläkkeellä oleva 48-vuotias mies. Näin kesäisin liikun paljon. Pyöräily on ykkösharrastukseni, toinen sauvakävely. Mietin nyt jos ryhtyisin vähentämäään pyöräiläilyn 5krt viikko. Lenkkini ovat nykyisin n.130-160km/päivä. Voinko näinä välipäivinä sauvakävellä? Vai tuleeko jo liikaa? Viime syksynä/talvena paino pääsi kuin varkain nousemaan. Huhtikuussa olin saanut painoa jo 10kg pois, Ateriarytmiä ja liikuntaa lisäämällä. Projekti alko helmikuun alussa. Nälkää en ole nähnyt. Liikunta on intohimo, eikä millään maltaisi olla liikumatta. Pyöräily on kuulunut harastaksiini jo yli 10v.

Siis pyöräiletkö 130-160 km/päivässä ?Sinulla kunto kohdillaan...itse pyöräilen n. viisi kertaa viikossa ja 10-15 kilometriä yhdellä kertaa...

Tästä uutisesta innostuin kaivamaan pyöräni pyörävajasta: https://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/06/pyoraily_ehkaisee_etenkin_ylipainoisten_liikakiloja_1795912.html . Nyt alkaa toinen viikko, kun taitan työmatkat (4 km suuntaansa) pyörällä. Tavoite on koulun alkaessa pyöräillä myös koulumatkat (10 km suuntaansa). Tavoite ei mielestäni ole kovin epärealistinen, sillä työni on fyysistä ja kunto on reippaasti kohonnut kesän aikana pohjalukemista!

Pyöräni ei ole mikään ihmeellinen, mieluummin kyllä sotkisin perus mummopyörällä, mutta tuo on tuollainen tavallinen paksurenkainen ja suoratankoinen, ajoasento on hiukan etukenossa. Olen merkannut työmatkani työmatkapyöräilynä, mutta kyllä siinä hiukan hiki tulee. Ala- ja ylämäkiä ei kovinkaan paljoa työmatkalta löydy, mutta syyskuun alussa koulumatka on kunnolla mäkinen. Talvipyöräilystä haaveilen myös!

Olen aina inhonnut pyöräilyä, en koskaan ole oikein oppinut kunnolla ajamaan sillä, enkä sitten ole tullut pyöräilleeksi ja itseluottamus pyöräilyn suhteen on aika nollassa. Olen kuitenkin hämmästyksekseni löytänyt juuri eniten vihaamastani lajista itselleni sopivan liikuntamuodon. Nimenomaan töihin polkeminen toimii, koska inhoan liikkumista pelkän liikkumisen takia, hyötyliikunta on mun juttu.

Mulla pyöräily on ollut suurena apuna painonpudotuksessa ja kunnon kohotuksena. Edelliseen opinahjoon poljin ympäri vuoden 10km suuntaansa. Lähes huomaamatta tuli viikossa 100km poljettua pelkkiä koulumatkoja.
Pudotin viime vuoden aikana 10kiloa
Harrastin kyllä lisäksi muutakin liikuntaa ja tarkistin ruokatapani terveellisempään suuntaan.

Uusi opiskelupaikka on reilun 20km päässä kotoa ja tavoitteenani on jatkaa koulumatkapyöräilyä ainakin lokakuuhun asti. Se tekisi viikossa reilut 200km.
Vaihdoin peruspyöräni uuteen 21-vaihteiseen hybridipyörään, joten matkanteko sujuu joutuisasti.
Miinuksena koulumatkallani on pyöräteiden puute. Joudun pyöräilemään kapean autotien laidassa, jossa pyöräilykaistaa ei ole kuin 20cm!
Kun kävin testaamassa reitin koululle, tuli tilanteita, joissa autot joutuivat hidastamaan vauhtia, kun tielle ei olisi mahtunut rinnakkain 2 autoa ja pyörä.

Täältä löytyi pyöräilyketjukin! Minä pidän pyöräilystä, olen aina tykännyt vaikka välillä on mennyt pitkiäkin aikoja ilman, että olisin pyörään koskenut.

Talvisin veivaan kuntopyörää peruskuntoilun ylläpitämiseksi. Nyt viime keväänä päätin, että tänä kesänä en anna hyvien ajokelien mennä ohi, vaan teen kaikki kauppareissut fillarilla. Ja näin olen tehnytkin 2 poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeukset johtuivat sellaisesta, että kauppaan lähtiessä tiesin ostosten määrän niin suureksi, ettei laukut olisi sopineet ohjaustankoon ja tarakalle eli kassien määrä oli yli 5.

Kauppareissut ovat lyhimmillään 3km suuntaansa, mutta tavallisesti joko teen ylimääräisen kierroksen ennen kauppaan menoa, noin 10 km tai sitten käyn kauempana kaupassa.

Muu pyörälenkkeily on ajoa maastossa, jossa tokikin on hyvä ja tasainen alusta, muttei asfaltti tai sitten maantieajoa (pyörätiellä). Matkan pituus vaihtelee 20 ja 30 välillä ja aikaa kuluu vauhdista riippuen reilusta tunnista reiluun pariin tuntiin.

Minulla pyöräily ei ole pudottanut painoa tippaakaan, sen verran harvoin liikuntakertoja kuitenkin tulee, mutta mielialaan vaikutus on sitten sitäkin suurempi. Jokainen fillarireissu on pelastanut päivän.

Moi kaikki pyöräilijät!

Mulla on enää viikko töitä ja sitten ryhdyn "treenaamaan" 10 km:n koulumatkaa. Mulla on selvästi jo tämä pieni säännöllinen pyöräily kiinteyttänyt jalkoja! Ja tuntuu etten enää hengästy niin nopeasti kuin ennen. Kivaa, että tuloksia näkyy jo näin nopeasti.

Mulla reistaa vaihteet pyörässä, ketjut tippuu jos vaihdan vaihdetta. Pitää isoimmalla vaihteella sotkea menemään, ainakin jaloissa tuntuu. Täytynee pyytää jotain asiaan perehtynyttä hieman huoltamaan pyörääni. Uuden pyörän ostan, kunhan harrastus lähtee kunnolla käyntiin. Pyöräilen tosiaan nyt vaan sen ~8 km arkipäivisin.

Miten muiden pyöräily sujuu? Nyt onkin mukavan viileät pyöräkelit.

Mä olen aina pyöräilly niin paljon, että mulle se on vaan tapa vaihtaa paikkaa, eikä enää niinkään liikuntaa... Harmittaa, että mulla on yli 30km työmatkaa, niin en ajallisesti ehdi sitä aamulla ajamaan, ellen sitten lähde tosi tosi aikaisin sotkemaan. Kaikki alle 20km on ihan sopivan kaukana.

Nykyisin, kun mies on innostunut uudella pyörällään polkemaan, niin ollaan tehty sellaisia 20km lenkkejä, jotka on mulle liian lyhyitä... Mutta tarpeeksi kovalla vastuksella kyllä niissäkin hiki tulee!! Etenkin jos kaiken aikaa polkiessaan yrittää puhua niin kovalla äänellä, että saa samalla juteltua miehen kanssa.

Muistakaa kaikki laittaa sitten se pyöräilykypärä päähänne!! Se on tosi tärkeä, vaikka polkisitte miten mummiskaa ja vaikka miten hitaasti!! Jokainen päävamma, joka olisi voitu kypärän käytöllä välttää on turha.
Mä olen haudannut ystäväni, joka jyrkässä alamäessä kaatui pyörällä rajusti ja kuoli 18 vuotiaana.
Käyttäkää kypärää!!
Mä saan usein kuulla, että "kun kypärä päässä näyttää niin rumalta", mutta mun naama ei ainakaan kaunistu, vaikka kypärän otan pois. Eikä se naama ole sitten ainakaan kovin kaunis, kun se on kovan tällin jälkeen jouduttu uudelleen kursimaan kasaan.

perjantaina, 20. elokuuta 2010 klo 20:51 Flikka30 kirjoitti::
Muistakaa kaikki laittaa sitten se pyöräilykypärä päähänne!! Se on tosi tärkeä, vaikka polkisitte miten mummiskaa ja vaikka miten hitaasti!! Jokainen päävamma, joka olisi voitu kypärän käytöllä välttää on turha.
Mä olen haudannut ystäväni, joka jyrkässä alamäessä kaatui pyörällä rajusti ja kuoli 18 vuotiaana.
Käyttäkää kypärää!!
Mä saan usein kuulla, että "kun kypärä päässä näyttää niin rumalta", mutta mun naama ei ainakaan kaunistu, vaikka kypärän otan pois. Eikä se naama ole sitten ainakaan kovin kaunis, kun se on kovan tällin jälkeen jouduttu uudelleen kursimaan kasaan.

Olen samaa mieltä! Kypärä on tärkeä! Kerran olen kaatunut pahasti ja onneksi oli kypärä päässä silloin!

Nyt on edessä vielä pitkä hyvä pyöräilykausi ennen lumien tuloa, kaikki vaan polkemaan! Ilmakin on kivan vilpoinen!

Mikähän mahtaisi auttaa siihen, että olen alkanut pelätä pyöräilyä kaupungissa? Edellisen kerran harrastin pyöräilyä monta, monta vuotta sitten ilman mitään pelkoja. Mutta nyt! Olen pyöräillyt kuukauden verran pari kolme kertaa viikossa ja jos ei oteta huomioon pelkojani, niin se tuntuu hyvin mielekkäältä tavalta liikkua, enkä haluaisi siitä luopua vaan päinvastoin lisätä sitä. Pelkään risteyksiä, vastaan pyöräilijöitä ja ylikulkusiltoja. Onko kukaan kokenut vastaavaa?

Hei Joonatar!
Jotain vastaavia tuntemuksia oli silloin kun aloitin pyöräilyn täällä Hki:ssä =)
Ajelee vaan rauhassa omalla kaistalla ja ohittaa tunnelit vähän rauhallisemmin.

Millä tavalla pelkäät? Sitäkö että kaatuisit tai törmäisit?