Vihdoinkin normaalipainossa! 25,5kg lähtenyt 11 kuukaudessa ja matkaa tavoitepainoon 4kg.

Olen hävittänyt lähes jokaisen pieneksi jääneen vaatekappaleen, lukuunottamatta erästä kivaa kesähametta jonka hommasin viitisen vuotta sitten ja joka sen yhden kesän jälkeen ei ole päälle mahtunut. Mutta hups heijaa, tänään kokeilin sitä ja vetoketju sujahti kevyesti kiinni onneksi en heittänyt sitä viime kesänä pois vaikka asiaa harkitsin, kun "enhän mä tuu siihen enää ikinä mahtumaan." Kiva olla välillä väärässäkin

Olin 5 kk sairaana, minä aikana kunto tietenkin lässähti ja koko tää projekti. Pelkäsin sohvaperunoituvani koko loppuiäksi, unohtavani hyvät tottumukseni ja lihoavani takaisin entisiin mittoihini. Pelkoni osoittautuivat turhiksi! Nyt kuukausi sitten pystyin taas alkaa liikkua ja tsädääm, olen jälleen pelissä mukana.

Paljon on harjoiteltavaa jotta pääsen takaisin viime syksyn tasolle, muttei onneksi mitenkään mahdottomasti. Juoksu kulkee, kahvakuula heiluu, kyykyt syvenee ja lihakset venyy viikko viikolta paremmin. Kroppa kyllä muistaa. Ja ne hurjat 2kg jotka viidessä kuukaudessa olin haalinut on jo miltei lähteny pois. Tosiaan, jälleen pelissä mukana.

Ja sit yksi juttu mistä oon aivan superylpeä itsessäni. Oon aina harrastanut joukkuelajeja valmentajan heleän piiskan alla tai sitten käynyt salilla ryhmäliikunnoissa, eikä puhettakaan että olisin yksin omatoimisesti viitsinyt tehdä mitään. Nykyään mulla ei ole joukkuetta eikä edes salikorttia, vaan treenaan yksin, omalla vastuulla, oman valvovan silmän alla. Vielä vuosi sitten en olisi pystynyt tähän. Jihuu.

Ihania juttuja täällä. Minullakin ensimmäinen välitavoite on saavutettu! Asetin tavoitteeksi -5 kiloa, ilman mitään aikarajoja helmikuun puolessavälissä, kilo kerrallaan-periaatteella käytyäni diabeteshoitajalla ruokavalio-ohjeistuksessa. Vyötäröltä on kanssa lähtenyt viitisen senttiä. Nyt eikun seuraavaa kiloa metsästämään.

Kaapistakin on alkanut löytyä ihmeen paljon sopivia t-paitoja...alaosasta en kutistu ollenkaan samassa tahdissa.

Pikkusen kyllä lannistaa, masentaa, huolettaa ja ahdistaa nyt kun tuli silti jo passitus sokerirasituskokeeseen...sanoi, että diabetes on jo käytännössä todettu. Havahduin asiaan liian myöhään enkä oikein tajunnut asian vakavuutta. Ruokavaliossa lipsuin loppupäässä aika pahasti herkuttelemaan, kun tuli kaikenlaista murhetta ja väsymystä. Ihan käsi sydämellä voin silti sanoa, että parhaani tein. Tunnesyömiselle minä en tähän hätään paljoa voi, paitsi edelleen työstää sitä asiaa. Ja syödä kunnolla normaalia ruokaa.

Tulipas tästä avautuminen. Mutta verenpaine oli viime mittauksessa normaali, alapaine on hiponut jopa sataa välillä ja lääkitys olisi alkanut olla ajankohtainen. Mieliala on ollut tasaisempi eikä ota niin koko ajan niin helposti päähän kaikki, ilmeisesti verensokerin tasaannuttua ruokavaliolla. Huono kolesterolikin on laskenut. Oon minä aika onnellinen vaikka tuo diabeteshuoli tuossa nyt onkin, ja liuta muita murheita. Kun en minä ole koskaan onnistunut tässä oikein mitenkään, vaikka yrityksiä on ollut. Ihan itkettää siitä ilosta, että on saanut jotain aikaan. Vähän mutta kuitenkin niin paljon. Ja vieläpä melko kohtuullisilla muutoksilla.

Niin, jäi kertomatta että painoa on noin 30 kiloa pudotettavana vielä. Tosin en ole varma miten hoikaksi haluan loppujen lopuksi, kun en ole koskaan ollut. Kunhan nyt nuo vatsarasvat saisi pois...

En kuulemma enää kuorsaa.

Numeroa pienemmät housut jalassa ja normilenkki tuli tehtyä nopeammassa ajassa ja vähemmillä sykkeillä.

Ostin eilen 28" farkut! meni sujahtamalla päälle ja vyötärölle jäi vähän löysääkin! Eilen leivoin sämpylöitä ja korvapuusteja ja olen huikean ylpeä itsestäni kun söin vain yhden kumpaakin! Eikä edes tehnyt mieli lisää

Tänään puntari näytti että yksi suurimmista tavoitteista meni puhki eli -30kg (ja 200g päälle).
nyt voin juhlistaa yhdellä Iron Maiden oluella

seuraava tavoite on nyt asetettu ja se on maaginen 100kg alitus.

Tsemppiä kaikille niin maan mahottomasti!

Tänään salilla tein yläkroppatreenin käsipainoilla ja oli kyllä kiva huomata miten alkaa pikku hiljaa ne lihaksetkin näkymään Aiemmin siis ei näkynyt mitään, mutta nyt ne alkaa selkeämmin erottumaan varsinkin pystypunnerruksia ja vipunostoja tehdessä! Jes!!

Sisko miehineen käymässä, nähty viimeksi talvella. Ja vaikkei siitä ole kovin paljon pudonnut, ehkä viitisen kiloa, molemmat moneen kertaan sanoivat kuinka paljon olen taas pienentynyt. Mukavaltahan se tuntuu. Matkaa oli haaveeseen vielä kymppi ja risat, nyt siis lähtenyt -23kg.

Katsottiin muuten reissukuvia puolentoista vuoden takaa...huh, kyllä tosiaan olen kovasti muuttunut.(sillon paino reilu.113kg, nyt just päälle 90.)