Jennikp, mitäs jos kuvittelisit, että olet jo ihannepainossasi. Miten söisit sen painon pitääksesi - myös juhlissa? Loppuelämää vartenhan tässä kai opetellaan syömistä, joten ei sen painon pitäisi kai tulevaisuudessakaan keikkua hirveästi, vaikka on juhlia, matkoja, ihania tarjoiluja nenän edessä useinkin. Jospa nautit ilolla kaikesta juhlaruuasta, mutta otat niitä vain vähän, sen lautasmallin mukaan - suurinpiirtein. Ainahan julissa ja matkoillakin saa myös salaattia ja marjoja/hedelmiä.

Nauttivathan ne aina normaalipainossa pysyneetkin herkkuja juhlissa, mutta näköjään ovat osanneet nauttia kohtuudella.

Kaikilla meillä on juhannus edessä, on siinä haasteensa meille herkkunassuille - tiedetään. Nyt yritän taas opetella, että "hyvin syöminen ja juominen" on terveellistä ja nautittavaa, ei ahmimista ja pinkeänä olemista.

^ Mä en ole vielä koskaan onnistunut pidemmän päälle pysymään siinä normaalipainossa, joten tavallaan en tiedä miten silloin syödään. Tai tiedän teoriassa, mutten käytännössä . Tavoitepainossa ollessani söisin kyllä juhlissa mitä haluan, mutta ehkä tosiaan yrittäisin pysyä kohtuudessa... juhannuksen ruokien suhteen en ole mitenkään huolissani, koska suunnitelluista ruoista pystyn kyllä valitsemaan sopivan kevyttä. Enemmän mietin sitä hääpäivä-reissua, siellä kun syödään joka päivä ravintoloissa... noh, niin tai näin, tiedostan kyllä että otan asian vähän turhan vakavasti ja teen vähän niinkuin kärpäsestä härkästä, mutta, se on tää mieli joka jaksaa aina veivata kaikkea niin kovasti

Ehkä yksi asia mikä stressaa mua kovasti (ja vinkkinä muille ettei niin kannata ikinä tehdä) on veto jonka olen lyönyt laihdutuksen suhteen. Mun pitää painaa 1.9. 60kg tai häviän 300e. Toki tässä on se että vastapuolen pitää olla tavoitepainossaan jotta rahan saisi, jos ei ole niin veto raukeaa. Mutta silti, tein virheen kun kuvittelin tsemppaavani itseäni kepillä. Se ei todellakaan toimi, aiheuttaa vaan stressiä! Porkkana sen sijaan toimii, sen tiedän kokemuksesta kun pari vuotta sitten mieheni löi kanssani herkkulakko-vedon jonka voitin . Eli, vaikka osaisin nyt ajatella että hei, juhannuksen ja reissun jälkeen sitten taas tiukka linja ja kyllä se paino siitä taas tippuu, niin tuo lyöty veto ei anna mun kuitenkaan ajatella niin, koska pelkään että mulle tulee lopulta "kauhea kiire" painon tiputuksessa ja homma menee mönkään. Pöh mun kanssa kun piti mennä lyömään niin typerä veto!

Mulla tuollainen veto olisi tuhoon tuomittu, sillä olen huomannu, että väsyneenä tai stressaantuneena kilot ei lähde, vaikka luulee tekevänsä ihan oikein... jostain varmaan salaa itseltään kiertää totuuden...
Mutta tsemppiä, toivottavasti onnistut...

No mie otin nyt sit kissan pöydälle vai miten sitä sanois ja laitoin viestiä tälle vedon vastapuolelle. Kysyin ihan suoraan josko peruttaisiin veto ja se sopi hänelle. Nyt sit oon vapautettu siitä sen aiheuttamasta stressistä, halleluja!!

No halleluja! Varmaan oli jo kaamea paine moisesta vedosta. Ei hyvä! En itekään yhtään tykkää kepistä. Porkkanat on niin paljon parempia!

Onnea jennikp että pääsit vedosta eroon Itselläni on menossa sellainen pelkästään positiivinen "veto"... tai no, lähinnä kundikaveri lupasi että jos (ja KUN) mä painan vähemmän kuin hän (hänkin hivenen ylipainoinen, painaa tällä hetkellä 11kg vähemmän kuin minä), hän vie mut barcelonaan Ajallista tavoitetta ei ole, joten tässä mä en voi muuta kuin voittaa. Tällaiset porkkanat mulle sopii oikein hyvin.

Mutta piti tuota matkailuhommaa kommentoida... En tiedä millaiselle lomalle jennikp ootte menossa, mutta mä kielitaidon ylläpitiämiseksi matkustelen vähintään kerran yleensä pari-kolme kertaa vuodessa ja en oo yhtään rantalomatyyppiä vaan aina päädyn johonkin uuteen kaupunkiin kiertelemään. Mä myös lomilla aina kävelen 90% välimatkoista, koska silloin näkee mun mielestä paljon enemmän ja lisäksi kaloreita kuluu joten voi huoleti syödä.

Pari vuotta takaperin oltiin yhden tyttökaverin kanssa Roomassa 6 päivää ja taidettiin molemmat laihtua sillä reissulla vaikka joka päivä pizzaa ja pastaa ja AH niin ihanaa italialaista jäätelöä syötiin. Mutta kun vaellettiin 3-4 tuntia päivässä ihmettelemässä nähtävyyksiä, niin ei ne missään sitten näkynyt Joten kyllä lomasta pitää nauttia! Oikein hyvää matkaa jennikp!

sunnuntaina, 20. kesäkuuta 2010 klo 11:51 @lli kirjoitti::
Jennikp, mitäs jos kuvittelisit, että olet jo ihannepainossasi. Miten söisit sen painon pitääksesi - myös juhlissa? Loppuelämää vartenhan tässä kai opetellaan syömistä, joten ei sen painon pitäisi kai tulevaisuudessakaan keikkua hirveästi, vaikka on juhlia, matkoja, ihania tarjoiluja nenän edessä useinkin.

Tämä kommentti jäi kytemään mun mieleen ja sai mut ehkä jotain oivaltamaankin. Mitäpä jos yrittäisin syödä jo nyt niin kuin painaisin 60kg? Enkä vaan laihduttaa laihduttaa laihduttaa kuin mielipuoli. Tässä on perää, kunhan saan vaan tän mielikuvitusleikin jurrutettua nuppiini eli että "leikin olevani" jo nyt 60 kiloinen ja syön sen mukaan. Toimiskohan?! Mielenkiintoinen ajatus ainakin ja näin ajattelemalla pääsisin eroon tästä mun on/off tilanteestani kun kidutan ensin itseäni minimaalisilla syömisillä ja illalla repsahdan

sunnuntaina, 20. kesäkuuta 2010 klo 15:07 marloviisa67 kirjoitti::
Mulla tuollainen veto olisi tuhoon tuomittu, sillä olen huomannu, että väsyneenä tai stressaantuneena kilot ei lähde, vaikka luulee tekevänsä ihan oikein...

Mulla on seisonut paino tiukkaan kuukauden-kaksi ja nyt näyttää ekoja kertoja nousun merkkejä. Motivaatiota olen yrittänyt korjailla, mutta kun ei löydy tarpeeksi niin sitä romahtaa jossain vaiheessa päivää ja syö kaiken mikä ei pakene. Sitten harmittaa.

Asiaan. Nyt on menossa katastrofiväsymys-vaihe, yövuoroja, tasoittelupäiviä kolmen tunnin unilla, lisää yövuoroja, mummolassa käyntiä=herkuttelua, epäterveellistä ruokaa. Univelka tolkuton, seköhän se nyt painoa junnaa? Ukkokaan ei jaksa enää jatkuvaa lenkillä tai jumpassa ramppaamista, saati kuunnella "ihan vaan hitusen verran" pinnalliseksi muuttuneen vaimonsa ruikutusta? ei nää kilot itsestään putoa, on vaan pakko ettiä aikaa 15 km pyörälenkeille. Jokaista sulanutta rasvakiloa pitää peilata ja rutistella vyötäröä, mitenkä paksu makkara siellä nyt vaanii...

Onko vika siinä, että mä en vaan ole sitä tyyppiä, joka voi ottaa rennommin vai teenkö jotain muuta väärin, kun poikkeuksetta kontrollointi johtaa mulla parempaan itsehillintään (tosin sitten pakko saada se järjetön mässäilypäivä) kuin löysäämisen yrittäminen? Olen reilun viikon yrittänyt olla hiukan sallivampi energiamäärän ja joinakin päivinä herkkujenkin suhteen, mikä on johtanut tähän mennessä vaan siihen, että olen sortunut niin moneen mässäilyyn, etten enää uskalla edes nousta vaa´alle. Yksi jäätelö johti valtavaan suklaa-jäätelö mättämiseen ja kalorimäärien nosto jostain syystä vaan lisäsi nälkää, ruoan ja makean himoa. Olin kuitenkin hyvin tarkka ruoan laadusta, joten siitä ei pitäisi olla kyse.

En jaksaisi ikuisesti kytätä syömisiäni supertarkasti, kun kuitenkin olen normaalipainoinen (toistaiseksi...). Onko mulla siis mitään toivoa oppia rentoutumaan ennen kuin sitä yrittäessäni ja epäonnistuessani päädyn ylipainoiseksi? Ruoan vahtaamista ja syyllisyyttä on kyllä takana kiitettävät kymmenisen vuotta ja kaloritaulukot on syöpyneet turhankin syvälle mieleen (vaikea syödä herkkuja, kun tietää miten paljon järkevää ruokaa samalla energiamäärällä saisi).

Ja vielä semmoinen kysymys, että onko tosiaan mahdollista päästä sellaiseen tilaan, ettet oikeasti haluaisi syödä enempää kuin kohtuullisen määrän herkkuja kerralla? Vai johtaako sallivuus enemmänkin siihen, että haluaisi kyllä syödä enemmän, mutta pystyy jättämään määrät järkeviksi ja välillä kieltäytymäänkin ilman että syöminen riistäytyy käsistä joskus muulloin?

Vitsit Siru-89 kun kirjoitit ihan mun ajatuksia! Totesin juuri pari viikkoa sitten saman, että kun yritin "ottaa rennommin" etten ollut niin tiukka ja pitänyt itseäni vahvassa talutusnuorassa syömisten suhteen, mulle kävi samoin - lipsuin jotakuinkin joka ikinen päivä. Eli mulle sopii myös ehdottomasti se tiukka kuri, mutta annan kuitenkin itselleni 1-2 herkkupäivää viikossa (tosin niistäkin kannan hyvällä säkällä huonoa omaatuntoa).

Minäkään en jaksaisi viettää loppuelämääni kytäten syömisiäni hulluna. Ainoa keino sen välttämiseen on, ymmärtääkseni, oppia syömään uudella tavalla. Eli se mitä joka tuutista hoetaan - terveellisesti, lautasmallin mukaisesti, joka tarkoittaa paljon kasviksia ja vihanneksia ja sopivasti lihaa ja hiilareita. Tai noh, mikä nyt kenellekin sopii, mutta itse tavoittelen jotakuinkin lautasmallia josta puolet on salaattia (kun en kykene syömään lämpimiä kasviksia) ja loput lihaa ja riisiä tms.

Tuohon kohtuulliseen herkkujen syömiseen, kai se on mahdollista ainakin joillakin ihmisillä! Mutta, on myös mahdollista että jotkut meistä vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitsevat ne mättöpäivät elämäänsä, jolloin saa syödä niin paljon kuin napa vetää. Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, jos se tapahtuu kerran viikossa jos muina päivinä syö terveellisesti. Mä haaveilen siitä että osaisin syödä kohtuullisesti herkkuja mutta en ole ollenkaan varma, että pystyn siihen ikinä hallitusti. Toisaalta, kun muu ruokavalio rutinoituu ja jos tosiaan syö niitä herkkuja vain kerran viikossa, niitä ei välttämättä enää edes tee mieli niin paljoa. Sitten taas toisaalta, itse kuulun niihin, joille se yksi tai kaksi suklaapalaa ei tee yhtään hyvää. Ne tekee lähinnä vain vihaiseksi ja sitä on saatava lisää niin kauan kuin siltä tuntuu (ja yleensä se on aika paljon, tietty sen puitteissa mitä kaapista löytyyy sillä en sentään kauppaan lähde tällaisessa tilanteessa lisää ostamaan)

Eli oma tavoitteeni jolla saan myös pidettyä tavoitepainoni (joka on nyt 8 kilon päässä) on seuraavanlainen:


- säännöllinen ateriarytmi eli n. 3 tunnin välein on mulle sopiva. Joskus voi mennä 2h tai 4h mutta keskimäärin tuo 3h on hyvä. Syön päivittäin aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja mahdollisesti iltapalan, riippuen kuinka myöhään olen syönyt päivällisen. Jos päivällinen venyy kovin myöhäiseksi, saatan syödä kotiin tultuani välipalan jotta jaksan odottaa päivällistä.

- lounaaksi paras vaihtoehto on mun makuun salaatti jossa jotain proteiininlähdettä, eli voisi kutsua ruokaisaksi salaatiksi.

- syön päivällisellä puolet salaattia lautasesta ja sen loppuosan saan syödä mitä haluan, olkoonkin vaikka omia bravuureitani kuten superhyvää lasagnea tai muuta vastaavaa jotka eivät todellakaan ole mitään laihdutusruokia mutta kun syön niitä kohtuudella, en usko sen aiheuttavan ongelmia.

- välipalaksi hedelmiä. Tässä mun pitäisi vielä skarpata... hedelmiä on viime aikoina uponnut aivan liian vähän.

- herkkuja kerta viikkoon jos vetää kaksin käsin, kaksi kertaa viikossa jos syö vain yhdellä kädellä

Tässä mun ohjenuora painon pitämiseen siellä toivotuissa lukemissa, ja mä voin nyt sitten tän 8 tiputettavan kilon ajan hokea tuota listaa itselleni että olen oikein valmistautunut uuteen ruokavaliooni