Mulla on ongelmana se, että lähes koko ajan tekee mieli syödä. Sillä ei sinänsä ole edes kauheasti väliä mitä naamaansa pistää, kunhan vain saa syödä. Nyt sitten yritän taistella jatkuvaa syömistä vastaan, ja seurata ruokailuaikoja. Ja varsinkin välttää herkkuja. Miltä sitten kuulostaa sellainen, että ruoka-ajoilla mättäisikin mahan täyteen kasviksia? Vai pitäisikö vain oppia kokonaan pois liiallisesta syömisestä?

Aiheesta on keskusteltu aikaisemminkin. Tulee kuitenkin mieleen, että miten syöt? Millainen on aamupalasi? Millaisen lounaan syöt? Jos voisit vaikka laittaa yhden päivän syömisesi tänne, niin voisi vähän tsekkailla niitä.

Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi voisi olla liian vähäinen syöminen aamulla ja päivällä.

Tähän ja kaikkiin syömisen himoihin ja kohtuutomuuksiin kannattaa ensin katsoa Ruoka&Ravitsemus -osan artikkelit

"Tunnesyömistä.. vai nälkää"
"Puolet ruuasta ennen puolta päivää"

Jos siellä olevista asioista on yksikin näistä pielessä:

1) Syö liian vähän
2) Syö liian vähän päivällä
3) Ei syö hyvällä omallatunnolla

niin syömishimoilta ei voi välttyä ja syöminen alkaa muuttumaan sellaiseksi.

Myös tässä ketjussa paljon pohdintaa tuosta hyvällä omallatunnolla syömisestä:

Miten irti syyllisyydestä?

En taida nyt laittaa niitä syömisiä tänne, sain noista Patrikin neuvoista jo aika paljon apua. Voi tosiaan olla, että syön aamuisin liian vähän. Pitääpä vähän vielä muokkailla syömisiä.
Kiitos!

Muistathan syödä myös tarpeeksi öljyä. Se vaikuttaa kylläisyyden tuntemukseen.

Nimim.
Kokemusta on.

Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä ketju! Tämä laittoi minut ajattelemaan, että taidan todellakin olla tuollainen etten aidosti salli itselleni herkkuja, mutta en oikein tiedosta tätä.

Varsinkin nuo Johnan lapsuuden karkkimuistot antoivat ajattelemisen aihetta. Minulla on samantapaisia voimakkaita muistoja

1) Tapaus, josta on tullut lentävä lause perheessämme. Siskoni ja minä, ehkä n. 3- ja 4- vuotiaina lähdössä junamatkalle ja pappa (isoisä) oli ostanut meille tytöille yhteisen limsapullon, josta piti juoda vuorotellen. "Toinen joi limsaa ja toinen itki" - kova pelko että toinen saa enemmän tai itse jää ilman herkkua.

2) Mummolassa pihistin aina salaa sokeripaloja, joita oli keittion valkoiseksi maalatussa senkissä. Ovi narisi, kun yritin avata sitä, ettei mummo huomaa ja laitoin sokeripalan suuhun.

3) Pappa antoi "panoksia" eli olin alle 5 v. ja istuttiin ruokapöydässä. Pappa laittoi veitsenkärkeen pienen nokareen voita, joka antoi sitten minulle (siis söin voita "raakana"). Muistan että tämä oli minusta superhauskaa ja nauraa kihersin onnesta.

4) minä olen myös naapurin tytön kanssa jäänyt kiinni pastillirasian pihistämisestä kaupasta.

Nythän alan päästä perimmäisten asioiden äärelle....

Nostetaas taas, kun aihe on edelleen ajankohtainen.

Nostetaan taas ylöspäin tätä ketjua kun täällä taitaa olla paljon uusia uuden vuoden tulokkaita ja ahmiminen tuntuu olevan ongelmana

Moni tuntuu miettineen tuota psyykkistä puolta kuten minäkin. Itselleni Patrikin kirjan lisäksi toinen erittäin tärkeä opus on Dr. Philin kirja, joka käsittelee juuri tätä korvienvälin puolta. Itselläni on englanninkielinen versio The Ultimate Weight Solution. Tämä löytyy suomenkielisenäkin, mutta en ole lukenut tuota suomennettua versiota, joten en mene sanomaan siitä sen tarkempaa arviota. Suomenkielellä McGraw, Phil: Painonpudotushaaste. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Minä tässä nostelen mielestäni tärkeitä ketjuja