Kyllä toi kalorimäärä ihan paikkansa pitää - asetuksina painonpudotus, aktiivisuustaso 1 ja terveysliikkuja. Vajetta tosiaan vähän päälle 400 kaloria. Tavoitepaino on 55 kiloa, mutta 57:äänkin olen tyytyväinen. Liikunnasta tulee hyvin vähän lisää kaloreita, kun a) polveni ei oikein kestä kävelyä b) en erityisemmin nauti ulkona liikkumisesta ja c) opiskelijabudjetti ei veny salikorttiin. :l

Ravinnosta saatu energia 1563 kcal
Peruskulutuksen energia -1900 kcal
Viikon keskimääräinen liikunta -129 kcal
Päivän energiavaje -466 kca

Ja yhtään kiloahan ei ole lähtenyt, ei edes 100 grammaa (sen lisäksi, kun ensimmäisenä kropasta tyhjentyi kaikki ylimääräinen ruoka mitä olin mässännyt edellisenä iltana jonka jälkeen aloitin tämän). Joskaan en ole kauan tätä vielä jatkanutkaan.

Kasvatuksessa ei ole ollut sellaista ongelmaa kuin Joliee epäilit, vaan ennemmin päinvastainen tilanne, kun äiti tuputtaa minulle jäätelöä yhden jo syötyäni.

Jotenkin nälkä olisi helpompi siedettävä, siinä mielessä että sen tietää helposti että joko puuttuu kaloreita tai ruoka on huonolaatuista. Mutta tämä.. Kun en tiedä edes, onko se jotain fyysistä vai ihan pelkästään psyykkistä.

Minkäs verran sulle tulee hiilaria, rasvaa ja proteiinia? Proteiinia kannattaa syödä tarpeeksi, samoin rasvaa, jotta nälkä lähtee.

Joo, kyllä toi 1500 kaloria on meille pienemmille se määrä, mitä kk antaa. Mulla noi on samaa luokkaa, ja ei se kyllä oikein tunnu riittävän, kun tuntuu, ettei mitään saa syödä

Todella hyvä viestiketju. Bongasin tämän vasta vaikka tämä ketju onkin jo aika vanha. Minulla on osittain sama ongelma kuin lodella. Olen ollut lievästi ylipainoinen jo varmaan joskus ala-asteen lopulta mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana paino on vaan lisääntynyt. Koin jo ala-asteella olevani lihava vaikka en silloin hirveän ylipainoinen ollutkaan. Olen saanut kuitenkin jo kouluaikoina palautetta sekä kavereilta että kotoa painosta ja siitä että pitäisi laihduttaa. Kaikkein kauheinta oli kun painosta ja laihduttamisesta huomauteltiin ruokapöydässä. Siitä syntyi aina tunne että en saisi syödä ja yritinkin aina päästä pöydästä mahdollisimman nopeasti pois.

Opiskeluaikana yritin jatkuvasti laihduttaa ja onnistuinkin siinä yhdessä vaiheessa. Painoa putosi 10 kiloa nälkäkuuria pitämällä mutta sen seurauksena alkoi ahmimis-paastoamis kierre. Ahmimisen jälkeen oksensin yhdessä vaiheessa. En ole nyt oksentanut pitkään aikaan mutta paino ja syöminen on edelleen vaikeita asioita.

Minulla on ylipainoa reilusti ja olen yrittänyt nyt kiloklubin ohjeiden mukaan syödä vapaammin mutta se ei vaan tunnu onnistuvan. Olen jo pitkään laskenut netissä päivittäin kaloreita ja tuntuu että en osaa syödä oikein jos en laske päivän kaloreita jo etukäteen. Päivät alkavat usein hyvin mutta ahmin ruokaa taas aika usein ja kompensoin sitä vähä kalorisilla päivillä vaikka niin ei pitäisi tehdä. Herkkuja en syö kovin usein ja silloin kun syön niin olen suunnitellut ne etukäteen päivän kaloreihin ja tiedän että kalorit eivät ylity.

En ole uskaltanut kertoa ongelmistani kuin parille hyvälle ystävälleni ja heillekin "kevyen version". Olen aina ollut vahva ja kaikki luulevat että minulla on vahva itsetunto. En osaa päästää irti koska en halua paljastaa kaikille että en olekaan niin vahva kuin olen aina antanut ymmärtää.

Minusta on kauheaa tuo kertomasi, että jatkuvasti huomautellaan painosta kotonakin. Kyllä kotona pitäisi saada hyväksyntää sellaisena kuin on. Minullakin on varsin reippaasti ylipainoa, mutta siitä tuskin koskaan kukaan huomauttaa, ja harvoin ajattelen koko asiaa. Toki tämä kiloklubi auttaa huomaamaan, mitä ruokia kannattaisi terveytensä kannalta suosia ja mitä karttaa. Mutta olemmehan me muutakin kuin vain syömämme ruoka. Tsemppiä=)

Emma_H kuulostaa tosi hyvältä. Sä oot löytäny sen mikä sopii sulle ja tunnut ilolla eläväsi sen mukaan. Olen ylpeä susta!!

Emma H ja Jeana, kiitos kannustuksesta Huomasin taas että syömiset onnistuu omassa kodissa paljon paremmin kuin kotipaikkakunnalla, vanhempien luona, jossa olen nyt käymässä. Vaikka syöminen kotona onkin aika kontrolloitua niin sekin on parempi kuin täysi kaaos joka täällä vallitsee. Hehkutan vanhemmille kuinka olen onnistunut painonpudotuksessa mutta kun he eivät ole paikalla niin syön kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyy. Ja syyllisyyden tunne syömisestä on valtava. Olen huomannut ennenkin että syömiset menevät paremmin omassa kodissa kuin täällä. Edessä on vielä koko viikonloppu joten täytyy yrittää kerätä jostain kadonnut itsekontrolli että selviää vielä parista päivästä.

Hei hannah83

Hienoa, että jaoit aran ongelmasi täällä. Kun sanoo asioita ääneen tai kirjoittaa niistä julkisesti ne eivät enää ole niin ISOJA ja pelottavia kuin aiemmin.

Minä menisin pintaa syvemmälle tuon edellisen kirjoituksesi perusteella. Käyttäydyt lapsuudenkodissasi eri tavalla kuin omassa kodissasi ja ilmeisesti samalla tavalla kuin olet lapsuudessasi käyttäytynyt. Siihen reagointimalliin on syy ja mielestäni sitä syytä sinun kannattaisi pohtia. Sen selvittäminen ei auta sinua laihduttamisessa juuri nyt, mutta pitkällä tähtäimellä se auttaa sinua elämässäsi ja painosi kanssa.

Minun historiani on melkein identtinen kanssasi ja olen rämpinyt sieltä upottavasta suosta ylös ja melkein löytänyt tasapainon syömisteni kanssa.

Uskon että olet vahva ihmisenä vaikka itsetuntosi ei välttämättä ole hyvä.
Käytä sitä vahvuutta kasvattaessasi parempaa itsetuntoa Se ei ole mahdotonta, se vain on hidasta. Hyväksy pienet askeleet eteenpäin, älä tavoittele kaikkea kerralla niin sinulla ei mene hermot, etkä myöskään koe epäonnistuneesi.

Onnea matkallesi

Luen tätä ketjua hämmentyneenä ja helpottuneena. Aikoinaan monet kerrat paikkareissa yrittäneenä ja joskus onnistuneena takaraivoon on jäänyt voimakas syyllisyys kun syön rasvaisia ruokia. Ja varsinkin kotiruokaa, jos sitä ei ole tehty ilman ja rasvaa ja tai jollain korvikkeella.
Tällä hetkellä haasteenani on hyvät rasvat kehiin eli saada energiapallo vihreäksi ja kasvisten määrä. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Huomasin tuntevani ahdistusta ja syyllisyyttä tänään lounaalla ABC:lla. Työkaverini otti hampurilaisaterian ja itse otin lounaan linjastosta: perunan, lihapullia(10 kpl), runsaasti salaatteja ja raasteita, näkkileivän, margariinia ja salaatinkastiketta reilusti 3 rkl, juomaksi vettä. Laitoin ruoat päiväkirjaan ja yllätys: pallukat viheröivät ja kellertävät.
Täytyy siis todeta, että niitä sokeita pisteitä on paljon ja ihan outoja pelkoja liittyen ruokaan ja sen lihottavaan vaikutukseen. Painoindeksi heiluu yli 40:sä, joten opiskeltavaa riittää.
On vain hyväksyttävä se tosiasia, että aikarajoja ei minun kannata itselleni asettaa muutenkin stressistä kärsineenä. Liikunnassa olen onnistunut aika hyvin kaksi viimeistä viikkoa. Rentouden opettelu varmaankin on myös itselläni se ykkösjuttu. Kilot alkanevat sitten tippua aikanaan. Hyvää syksyä kaikille!

Luin tata viestiketjua helpottuneena, etta muutkin tuntevat syyllisyyden tunnetta syodessaan. Aloitin kiloklubeilun n. 2 viikkoa sitten eli paatin, etta talla kertaa en vain laihduta, vaan haluan tehda elamantapamuutoksen. Nyt olen katsonut mita suuhuni laitan ja yritan tarkkailla palluroita, jotta saan ne joka kerta ainakin kellertavaksi, mutta yleensa pyrin saamaan ne vihreiksi.

Ongelmana on se, etta en osaa yhdistaa herkkuja laihduttamiseen. En anna lupaa itselleni syoda hyvaa, mutta jos joku kerta syon, tunnen todella suurta syyllisyytta. Talla hetkella kaapissani on suklaata ja minua tekisi mieli syoda, mutta en anna itselleni lupaa siihen ja tunnen syyllisyytta jo siita, etta minua tekee mieli suklaata. Kuten sanoin jo aikasemmin, etta yritan tehda elamantapamuutosta enka vain laihduttaa, joten minun taytyy muuttaa ajatusmaailmani laihduttamisesta. Pakkohan minun on joskus antaa itseni syoda herkkuja hyvalla omatunnolla, joten yritan tyostaa ajatusta uudesta ruokavaliosta, johon kuuluu myos valilla herkuttelu. En vain tieda miten onnistun tassa, koska olen potenut syyllisyyden tunnetta ruoan suhteen 14-vuotiaasta lahtien. Olen vasta 20-vuotias, mutta olen todella vasynyt jojo -laihduttamiseen, joten talla kertaa yritan muuttaa elamantapani kokonaan ja pysyvasti. Muutos on ensimmainen kerta elamassani, olen koko nuoruuteni ajan laihduttanut, lihonut, laihduttanut, lihonut. Ongelmana ei ole se, etta en soisi hyvaa, vaan se, etta en pysty nauttimaan ruoasta, syomaan sita rennosti, jos ruoka on epaterveellista. Puhumattakaan roskaruoasta tai sipseista.

Olisi todella helpottavaa, jos joku voisi kertoa minulle miten saan yhdistettya laihduttamisen ja herkut sillalailla, etta oikeasti saisin laihdutettua myos? Kiitos jo etukateen! ps. Olen Yhdysvalloissa, joten siksi kirjoitukseni nayttaa hassulta.