Tämä on minunkin suosikkiketjuni. Tykkäsin erityisesti Yatalin pohdiskeluista.

Itse aloitin rennomman syömisen testaamisen joskus kesällä: kokeilin ihan tarkoituksella päivittäin ruokia jotka olivat "kiellettyjen" listalla - jäätelö, suklaa, karkki ja rasvainen makkara ja juusto. Oli ihanaa kerrankin syödä ilman syyllisyyttä, tarkoituksena vain nauttia syömisestä ilman paineita.

En juuri käy puntarilla, mutta luulen että lihoin aluksi jonkin verran mutta sitten kyllästyin herkutteluun (mitä jännää siinä on kun se on sallittua?). Nyt olen suurin piirtein samassa kuin 5 kuukautta sitten. En nyt ihan kuitenkaan usko sisäistäneeni rentoa syömistä - se tuntuu taas olevan kadoksissa - toivottavasti väliaikaisesti.

Merkkailin juuri viikon ajan syömisiäni Kiloklubin palveluun ja totesin, että tällä hetkellä suurin ongelma syömisessä (rentouden puutteen lisäksi) on se etten syö kunnon ilta-aterioita.

Eli se homma pitää panna seuraavaksi kuntoon.

Tajusin tänään uuden asian sallivuudesta: sallivuus on enemmänkin sitä ettei pidä kiellettyjen ruokien listalla mitään ruokaa/herkkua. Se että syö ja herkuttelee ainakun tekee mieli ei tarkoita sitä että nyt voisi sitten tyhjentää kaupan suklaasta (tämä tuli mieleeni sillä olen pelännyt olevani liian kielteinen suklaan suhteen.)
Vieroitin itseni pariksi päiväksi suklaasta sillä normaali ruoka alkoi jäämään vähäiseksi. No tänään sattumalta löysin fazerin uutuus tumma suklaa maun Rasberry ja päätin ostaa viikonloppua varten! Koska verensokeri heitti, olen väsynyt (todella lyhyet yöunet) ja lounas jäi myöhäiseksi joten 100 g tummaa suklaata meni kokonaan- halusin jopa lisää mutta päätin kumminkin jättää suklaan syönnin tämän päivän osaksi pitkän neuvottelun jälkeen olihan se suklaa kumminkin tarkoitettu viikonlopuksi! Kuitenkin lupasin että mikäli suklaata tekee huomenna tai ylihuomenna mieli voin ostaa patukan tai pienen levyn mutta tämän päivän osalta saa riittää. En tunne huonoa omatuntoa tämän päiväisestä suklaasta. Jos pystyn seuraavat kaksi päivää syömään järkevästi tiedän ettei himot nouse liiaksi.
Eli toistan, sallivuutta ei ole se että herkuttelee mielin määrin- jos henkilökohtaisesti saisin päättää söisin väh. puoli kiloa suklaata päiväsäs mutta ymmärrän että pienempikin määrä on nautinto yhtälailla ja suklaakun ei sieltä kaupasta lopu. Siksi rajoitan itseäni mutta en pidä sitä kielteisyytenä. Tänään vaan tuli huono itsetunto siitä että estin itseäni ostamasta lisää suklaata ja mietin kontrolloinko liikaa itseäni. Ihan laatupallojenkin tähden on hyvä että suklaan määrä ei nouse

Juuri näin Coconut. Sallivuus on tavallaan sen tasapainon löytämistä että miten saa sellaisen mielentilan että herkkuja voi ja saa syödä. Se ei automaattisesti tarkoita että niitä pitää syödä kun tekee mieli tai syö niin paljon kuin tekee mieli - se voi myös tarkoittaa että että kyllä niitä saa syödä mutta juuri nyt päätän etten syö. Tyyppiesimerkki että jos nälkä on kova niin toki makeaa tekee mieli paljon mutta silti kannattaa kieltäytyä ja tehdä kunnon ateria jos sen aika on. Ja sitten toisessa tilanteessa syö herkkua.

Onhan tuossa ajatuksessa ristivetoa mutta juuri sitä se tasapainon löytäminen on. Miten voi olla salliva vaikka joskus olisi kieltävä.

keskiviikkona, 1. helmikuuta 2012 klo 09:29 SMT kirjoitti::
Kiitos vastauksestasi, Yatali!

Lääkärille on tarkoitus kyllä mennä ja selvittää kaikki nyt perin pohjin. Ruokapäiväkirja on siellä taatusti korvaamaton apu.

Olet oikeassa, että terveyden takia rajoittamiseen pystyy varmasti asennoitumaan eri tavalla, kun siis kyseessä ovat ruoka-aineet, joiden suhteen kohtuus ei ole vaihtoehto.

Nyt pyrin suuntaamaan ajatuksia niihin juttuihin, joista saan nauttia, koska niitä kuitenkin riittää vielä.

Minä en pidä sitä tosiaan varsinaisena rajoittamisena, jos vatsani tulee kipeäksi jostain ruoka-aineesta ja en sitä siksi syö...

Minulle lääkäri on monesti sanonut että aikuisena vaan pitää kokeilla, mitkä jättää pois, mutta mullakaan ei intoa ole aloitaa "nollasta" jä lisäillä vähitellen... mutta jos tuntuu pahalta, niin alkaa sekin vaihtoehto "maistumaan"... tällä viikolla menossa kokeisiin keliakiasta ja laktoosista... (ärtynyt suoli on jo 25v sitten diagnosoitu)

Mulla yksi motto on että "jos ja kun herkuttelee se pitää tehdä nauttien, ei katuen..." (mulla kun herkkupäivät eivät ole ongelma, jos himot jatkuvia, niin pitää tehdä asian kanssa töitä, muttei silti kokonaan kieltää...)

Mäkin alan pääsemään siihen pisteeseen, että herkutella saa, mutta se ei tarkoita jatkuvaa mättämistä.

Koitetaan pysyä ketjun aiheessa, mutta pakko vinkata Marlikselle tämä sivusto: https://www.pronutritionist.net/ibsn-ruokavaliohoito-fodmap-hiilihydraatit-osa-2/. Itselläkin siis IBS-epäilyä.

Mutta siis, puoli vuotta on syyllisyydestä vapautumisen opettelua takana ja ensimmäisiä kertoja kohtuus ja sallivuus alkavat löytää paikkaa samasta ajatusketjusta. Jee!

Hei onko kukaan kokeillut seuraavaa:
- Kokosin itselleni herkkuboksin jonne hankin etenkin eri suklaita joista pidän, ainakin puoli kiloa sen lisäksi hiukan lakritsia. Paljon matkustavana aion myös laittaa erimaalaisia suklaita sinne ja nauttia vähän kerralla silloin kun tekee mieli toki osa varmasti vanhenee. Itse en ole koskaa kärsinyt pahemmasta syyllistämisestä, mutta se että niitä herkkuja ei pimitä vaan ne suosikki herkut on jo saatuna saa kaupassa useimmiten ohittamaan karkkihyllyt. Ostan vain jos löydän jotakin jota on harvoin saatavilla, jotakin jota en ole koskaan maistanu tai jotain minkä tiedän olevan hyvää suosittelen!

Se on aika ikävää, että ihmisen pitää tuntea kovaa syyllisyyttä taistellessaan fysiologiaansa vastaan. Kaikille ei vaan ole siunaantunut niin kovin mahtavia geenejä mitä lihomisalttiuteen tulee ja nehän nykytiedon valossa selittävät jopa 40 % ihmisen "painosta". Lueskelin tuossa taas kerran tunnettujen lihavuustutkijoiden kirjoituksia (Kirsi Pietiläinen) ja kylmä tosiasia kai sekin on (hänen mukaansa), että jos esimerkiksi laihtuu 15 kg, pitää tuossa painossa pysyäkseen syödä pysyvästi 500 kcal vähemmän. 500 kcal!!!! Helvetos, sehän on sama kuin itsellä suositeltu vaje...ikuisesti. Ei ihme että aina jossain vaiheessa jojoilee painon takaisin Kunpa olisi sellainen lihomisen suojageenillä varustettu ja kyllä minä sitten söisin-kaiken

Hei,

niinhän se pitää syödä vähemmän laihtumisen jälkeen. Mutta juju onkin siinä, että jos se laihdutus on tehty kehoa kuuntelemalla niin se -500 kcal tulee sieltä ihan itsekseen.

Jos taas laihdutus on perustunut siihen, että tsemppaa vaan syömään vähemmän niin sitten on tosiaan vaikeat ajat edessä.

Tämä ketju on kyllä huippu, etenkin nuo alkupuolen kirjoitukset

Olen täällä vuoden tauon jälkeen jälleen kertaamassa rentoutta ja sitä ettei itsensä syyllistäminen kannata. Olen viimeiset puoli vuotta jälleen pikkuhiljaa vähentänyt syömisiäni ja sitä mitä saan syödä ja syödessäni tuntenut huonoa omaatuntoa jokaisesta suupalasta. Ahdistus on kasvanut jo sellaisiin mittasuhteisiin, että se vaikeuttaa kaikkea elämää ja on läsnä joka hetki. Joskus tuntuu että räjähdän, enkä kestä enää hetkeäkään.

Palasin siis takaisin klubin sivuille, luin tämän ketjun jälleen kerran läpi ja sain helpotusta olooni. Tilanteeni ei olekkaan niin toivoton ja lopullinen kuin olin jo ehtinyt ajattelemaan.

Moi
Erittäin hyvä ketju Kiitos kaikille jotka ovat kirjoittaneet.

Itse olen todennut, että on parempi syödä kourallinen nameja silloin kun siltä tuntuu, kuin se, että odottaa karkkipäivää ja sitten ´luvallisesti´mättää niin että oksettaa. Kokonais namimäärä kuukaudessa on pudonnut varmaan kolmannekseen.

Ja koska tämä laihdutus on enemmän elämäntavanmuutosta loppuelämäksi, on kammottavaa, jos ei koskaan enää voi nauttia mistään mikä on hyvää. Siksi on hyvä edetä pienin askelin Pitää ne pienet herkkuhetket ja nauttia joka suupalasta olla iloinen - elämme täällä vain kerran.