Mä tömäsin surffaillessani myös tuohon piilevään vajaatoimintaan ja jälleen kerran tunnistin itseni. Se mun lääkäri selitti jotakin, että koska t4v on rajojen sisällä, niin lääkityksen aloittaminen vahingoittaisi omaa hormonitoimintaa ja tilanne muuttuisi pahemmaksi. En sit tiedä onko tuossa perää. Näillä oireilla tuntuu, ettei tämä nyt kovin paljon pahemmaksi enää voi mennä.

Tosiaan kaksi kuukautta ei ole pitkä aika. Olenhan mä kärsinyt näistä oireista jo useamman vuoden. Lähinnä ärsyttää, että joudun taas keskustelemaan tuon samaisen lääkärin kanssa. Jäi nimittiän sellainen fiilis, ettei sitä pajlon mun vaivat kiinnostaneet.

Harmi OmppuMassu, ettet saanut apua kun oireet kuitenkin selvät Mulla aikoinaan TSH oli jotain 10, mut T4V oli ihan "normaali". Mulla aloitettiin lääkitys heti, kun verestä löytyi vielä vasta-aineet. Mun vajis siis syntynyt kilpirauhastulehduksen seurauksena. kolmisen vuotta meni, ennen kun olo normalisoitui. En oikein voi ymmärtää, miksi monelle lääkärille tuntuu olevan vaikeaa aloittaa lääkitystä. Juuri juttelin asiasta lääkäriveljeni kanssa (ei tk lääkäri!). Hänestä liian usein jätetään asiakas lähettämättä kilpirauhaskokeeseen, vaikka verikoe ei ole edes kallis. Kilpparivaivat muutenkin varsin yleisiä. Mulla TSH:n pitää olla n. 0,5, että olo on hyvä.

Toivottavasti saat apua pian! Voin vaan kuvitella, kuinka kurja olosi on. Itsekin elin sumussa LIIAN kauan. Lähes masennuin Muutuin ihan toiseksi ihmiseksi. Nyt onneksi kaikki hyvin .

Tsemppiä!

Tota, jokainenhan itse tekee päätöksensä, mutta ainakin omalta kohdaltani voin sanoa että oireet alkoi hellittämään alta kahden viikon kun sain kilpparilääkityksen vaikka oli just ja just vielä rajoissa nuo arvot. Eli itse en henk koht odottaisi kun tiedän millaisen helpotuksen se voi tuoda jo lyhyessä ajassa Itselleni ensimmäinen oli unen laatu mikä parani ja nivelkivut alkoi vähenemään, siitä sitten muut hissuksiin.

Itsellä vaan on jo kolmas lääkäri menossa ja kun on perhe ja työ hoidettavana ei (varsinkaan tällä lääkityksellä) jaksais / ehtis juosta labrassa ja lääkärillä koko ajan. Varsinkin, kun on jo nähnyt, ettei niitä nappaa pätkääkään. Ja mulla siis ei ole omia rauhasia enää ollenkaan, mutta se poisto tuli niin äkkiä, ettei ole mitään tilastodataa omista arvoista ennen leikkausta eli 46 vuotta ehdin elää ilman mitään ongelmia ja nyt poiston jälkeen, olen 8kk ollut kuin toinen ihminen.
En vaan viihdy tämän nykyisen ihmisen kanssa eikä mun läheisetkään, lääkäreitä ei vaan saa kiinnostumaan asiasta.
Painon olen saanut pidettyä kurissa, kun liikun 1,5h 5 kertaa viikossa ja lasken syömiset, mutta ei tää oikein ole elämisen arvoista elämää.
Töissä jaksaa just käydä ja liikunta on pakko hoitaa, mutta kaikki muut harrastukset ja sosiaalisen elämän on joutunut jättämään.

OmppuMassu, minä neuvoisin menemään toiselle lääkärille ja mieluiten sisätautilääkärille. Minulla oli lähes kaikki samat oireet kuin sinulla, lisäksi suoranainen erakoituminen, koska en kyennyt/halunnut tavata ketään. Ja tuo sanojen unohtaminen ja epäselvä puhe ovat tosi kiusallisia, varsinkin jos on työelämässä.

Ymmärtäisin tuon väitteen kokeilulääkityksen haitallisuudesta, jos oireet olisivat lievät, mutta sinulla oireet taitavat kyllä olla aika pahat.

Kiitos kaikille tsempeistä ja neuvoista! Tänne on mukava kirjoitella, kun ihmiset tietävät mistä puhun eikä heti saa vaan tokaisua, että kyllähän lääkärikirjaa lukemalla itsellensä löytää minkä tahansa sairauden oireet!

Kyllä mä taidan kallistua yksityiselle lääkärille menemiseen. Varsinkin kun äiti lupasi maksaa kustannukset. Itse olen opiskelija niin sydäntä riipaisi kun netistä katselin yksityisen lääkäriaseman hintoja. Vaikka eihän siinä pitäis olla rahalla merkitystä jos saa avun kaikkiin noihin oireisiin. Ei oikein kiinnosta olla enää missään tekemisissä sen YTHS:n lääkärin kanssa, jolla nyt kävin. Kun ei se tosiaan edes halunnut kuulla mun oireita. Heti tuli vaan tuo laihdutuslääke-kommentti. Muutenkin jätti kaikki mun muut vatsavaivat huomiotta kun löysi sappikivet. Ja jostakin netistä luin, että sappikivetkin voi olla oire kilpirauhasesta...

Älysin eilen varsinkin Niiskuneidin tekstiä lukiessa, että mullahan on välillä sellasta, että alan puhua, mutta suusta tulee ulos jotain ihan sekamelskaa. Sit aina sanonkin, että en osaa enää edes puhua. Johtuukohan sekin tästä...

Hei OmppuMassu, kyllä se siitä johtuu... Minä pystyn nyt muutaman vuoden lääkityksen jälkeen taas puhumaan normaalisti, artikuloin selvästi, muistan sanat, eikä ajatus katkea kesken lauseen. Opiskelijoille yhtä tärkeitä juttuja, jos ei tärkeämpiäkin, kuin työssäkäyvälle.

Meillä on tätä suvussa, hauskana esimerkkinä voin kertoa, että äitini (lääkityksellä, mutta ei mielestäni oikein onnistuneesti) sanoi joulukirkossa saarnastuolia puhujapöntöksi, kun ei muuta pystynyt mieleensä palauttamaan Ja kun oikaisin häntä, minulle tuli iloinen ahaa-elämys, että hei, en olisi itsekään pari vuotta sitten löytänyt oikeaa sanaa.

Just niin tuttua, että jonkin ihan arkipäiväisen esineen tai asian nimi unohtuu! Tai ajatus katkeaa kesken lauseen. Onneksi olen vielä tenteissä pärjännyt, mutta siellä olenkin oppinut, että kaikki mieleen tuleva pitää heti kirjoittaa suttupaperille ylös, muuten saattaa unohtua kokonaan.

On kyllä helpottavaa nyt älytä, että kaikki tuo unohtelu johtuu "vain" kilpirauhasesta. Mä oikeesti jo ajattelin välillä, että olen joko dementoitumassa ennen kuin täytän 30 tai tulossa ihan vaan hulluksi.

Mulla kans alko kauhu hiipiä tuon unohtelun kanssa. Kun ihmisten ja asioiden nimet alko vain pudota päästä. Siinä ihan tosissaan meitti, että voiko kyseessä olla joku muistisairaus, sitä kun meidän suvussa on.

Nyt lääkityksen aloituksen jälkeen en ole enää ainakaan niin usein havahtunut siihen, etten musitaisi jotain normaalia asiaa.

Nyt on varattu aika yksityiselle lääkäriasemalle sisätautien erikoislääkärille. Parin viikon päähän sain ajan. Jotenkin vaan pelottaa mennä sinne. Jos sekään ei usko minua, niin mitäs mä sitten teen. Noh, pitää vaan toivoa, että tämä lääkäri viitsii kuunnella oireita eikä vaan tuijota labroja ja saisin edes kokeilla lääkitystä...