Kuullostaa niin tutulta tuo Flikan oirekuvaus. Just noin minäkin ajattelin. "Mulla nyt vaan on aina ollut kuiva iho", " mulla on nyt pidempi tukka kuin ennen, siksi tuntuu, että sitä lähtee enemmän", "ehkä mulle tulee joku nuoruusiän dementia, kun en enää muista sanoja tai nimiä"! Oli oikeestaan jopa helpotus saada selville, että kaikki kummalliset oireet johtuivat vain tästä yhdestä sairaudesta.

Anitta-k, mä olen syönyt Thyroxinia nyt marraskuusta lähtien ja paino ei ole pudonnut grammaakaan. Tosin en ole viime kuukausina yrittänytkään laihduttaa, kun alkoi tökkiä koko homma. Kohta kolme vuotta kun olen sitä tuloksetta yrittänyt. Mutta nyt arvot vaikuttaisivat olevan kunnossa, joten ajattelin yrittää taas ihan tosissaan. Toivottavasti tällä kertaa tulee myös tulosta!

Kävin eilen varaamassa soittoajan "omalle" lääkärille. Keskiviikkona saan kuulla hänen mielipiteensä siihen, voinko pitää lääkityksen ennallaan.

Mulla aloitettiin joulukuussa 2011 eikä paino putoa. Mullakin alkaa arvot olla ihan ok.

No, eipä kovin lupaavalta kuulosta teidän kokemukset.
Varsinkin, jos on syönyt oikein.

Lääkärin kanssa juttelimme myös siitä, että kilpparia ei saa käyttää tekosyynä lihomiseen.
Minulla on pieniä paineitakin , jos en saa putoamaan painoa.

Täytyy vain sitkeästi merkitä ylös syömiset,
jotta voin todistaa lekurillekin, että olen ainakin yrittänyt.
Se on myös hyvä, kun tämä olo tässä kohenneen selvästi, niin liikkuminenkin on varmasti helpompaa.
Jospa tästä noidankehästä vielä pääsee pois.

Tänään lahjoin itseäni syömällä vaaleaa-ihanaa-vehnäsämpylää,
kaloreita tuli tuosta kylläkin 400 kcal, joskus on vain pakko saada vähemmän tervellistä.

Mulle lääkäri sanoi suoraan, että kilpparilääke ei ole laihdutuslääke. Eikä yksistään sen aloittaminen tee musta hoikkaa, suurin osa ei laihdu yhtään pelkästään lääkkeen aloituksella, mutta kun aineenvaihdunta saadaan kohdalleen, niin mulla on tasapuoliset mahdollisuudet pudottaa painoani niinkuin muutkin.
Mulle riittäis nyt sekin, että lakkaisin lihomasta! Pysähtyis nyt edes tähän, niin ei olis niin epätoivoista.

Mä hämmästyin, kun kysyin systerin kilpparijutuista. Hän sanoi, että hänelle on jäänyt vielä aika paljon oireita, vaikka lääkitystäkin on. Palelee aina, väsyttää aina, tukkaa lähtee tukuittain... Eikö se ole merkki siitä, että lääkitys on pielessä? Eikös nuo oireet pitäis hävitä, jos lääke on kohdallaan?

perjantaina, 1. kesäkuuta 2012 klo 18:31 Flikka30 kirjoitti::
Mulle lääkäri sanoi suoraan, että kilpparilääke ei ole laihdutuslääke. Eikä yksistään sen aloittaminen tee musta hoikkaa, suurin osa ei laihdu yhtään pelkästään lääkkeen aloituksella, mutta kun aineenvaihdunta saadaan kohdalleen, niin mulla on tasapuoliset mahdollisuudet pudottaa painoani niinkuin muutkin.

Flikka kirjoitti juuri sen, mitä minä olin niin omien lääkäreiden kuin oman kokemukseni mukaankin sanomassa.
Lisäksi kilpirauhaslääkkeen aloittaminen ei tuo hyvää vointia viikossa eikä kuukaudessa. Vaikka arvot olisivatkin hyvät melko pian lääkkeen aloittamisen jälkeen, kehon tottuminen lääkkeeseen kestää kuitenkin pitkään.
Itse olen nyt syönyt kilpparilääkettä reilut 2,5 vuotta ja edelleen nukun hurjia määriä. Ilmeisesti tuo oire on ja pysyy ja tällä lääkkeellä sitä ei kai saada pois
Paino on vuodessa laskenut 5 kiloa. Se on vaatinut tarkkaa syömistä (tai sitten tosi vähän) ja säännöllistä liikuntaa (=niin hyötyliikunta kuin hikiliikuntaa usea kerta viikossa). Onneksi liikunta on ollut aikaisemminkin normaalia arkea, se on pitänyt painoni suhteellisen kurissa jo ennen lääkityksen aloittamista.

Asiantuntija, jonka kanssa juttelin painomurheista talvella, sanoi, että liikunta on tärkeä tekijä kilpparivajeisen painonhallinnassa; tämä on taistelua oravanpyörässä - jos syö reiluummin, paino nousee helposti, jos taas syö kovin vähän, aineenvaihdunta hidastuu entisestään. Hän näki liikunnan pelastavan juuri tässä kierteessä, eli kun jaksaa liikkua paljon, voi myös syödä enemmän ja samalla hoikistuu hikoilemalla kerääntyvän nesteen pois (nestettä kerää hidas aineenvaihdunta kuin myös lääkitykset itsessään). Itsellä turvotus on säilynyt pitkään varsinkin kasvoissa, vaikka paino onkin jo vähän laskenut.

Mutta siis tällä foorumilla monen ihmettelyyn vastaan, että kyllä, painon pudottaminen on mahdollista kilpparivajeisellakin, mutta vaatii paaaaljon kärsivällisyyttä antaa ensin kehon tottua synteettiseen hormoniin, sekä syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti.

Jaksuja ja tsemppiä kaikille kilpparivajeisille!

perjantaina, 1. kesäkuuta 2012 klo 18:31 Flikka30 kirjoitti::

Mä hämmästyin, kun kysyin systerin kilpparijutuista. Hän sanoi, että hänelle on jäänyt vielä aika paljon oireita, vaikka lääkitystäkin on. Palelee aina, väsyttää aina, tukkaa lähtee tukuittain... Eikö se ole merkki siitä, että lääkitys on pielessä? Eikös nuo oireet pitäis hävitä, jos lääke on kohdallaan?

mä olen lukenut, ettei tyroksiini poista välttämättä kaikkia oireita vaikka arvot olis ok. siks varmaan moni on halunnut kokeilla armouria. tyroksiinissa on kai vaan yhtä hormonia, kun armourissa on useampaa hormonia. korjatkaa jos olen väärässä...

Ei varmaan kaikki oireet häviä tyroksiinillä koskaan eikä aineenvaihdunta tule terveen tasolle, mutta hyvin kuitenkin pärjää. Minulla lääkitys "kohdillaan" nyt kolmisen vuotta. Laitumisen eteen olen tehnyt PALJON töitä. Muutama kilo on tullut salakavalasti takaisin. Periksi en kuitenkaan anna. Kun liikun paljon ja tarkkailen syömisiä, pysyn "normaalipainoisena". Se on mun tavoite. Tärkeää on myös, että nukun hyvin.

Hyvää kesää kilpparivaivaisille! Mulla vajis todettu reilu 6-v. sitten.

Monesti sanotaan, että liikunnan osuus painonpudotuksessa on vain 10-20% ja kevyemmän ruokavalion osuus sitten loput. Olisikohan kilpparivaivaisilla suhde vähän erilainen? Säännöllinen liikuntahan vilkastuttaa muutoin hidasta aineenvaihduntaa. Itsellä liikunta on aina ollut olennainen osa painonhallintaa, pelkällä ruokavaliolla huomattavasti työläämpää.

Mutta kuinkas liikut, jos olet ihan rapakunnossa kilpirauhasen vuoksi! Nyt kolmisen kuukautta tyroksiinia syöneenä jaksan taas harrastaa liikuntaa, jopa reipasta sauvakävelyä. Talvella olin ihan raato, varttitunnin hidas kävelylenkki hengästytti ja vapisutti, mieluiten makasi vaan sohvalla "eväänsä liikauttamatta" . Fyysinen kunto on selvästi kohentunut lääkityksen myötä, mutta päässä on edelleen "pönttö olo" ja sanat hukassa. Tyroksiinia ei ole varaa enempää ottaa, alkaa sydän tykytellä. Täytyy vaan kärsivällisesti odotella.

Kilppariasiat ensin kuntoon, niin liikuntakin tuntuu taas hyvältä ja painokin kääntyy helpommin laskusuuntaan .

Mä olin sitä mieltä, että mun itseni kohdalla liikunnan osuus painonpudotukseen on paljon suurempi kuin mitä tuo oletus on, jo ennen kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa diagnosoitiin. Ja näin jälkeenpäin olen järkeillyt asian juurikin noin, että liikunta kiihdyttää aineenvaihduntaa sen verran, että edes pahimmat pöhötykset vähän katoavat, vaikka itse paino pysyykin ennallaan.

Mulla oli myös ennen lääkitystä se ongelma, että jaksoin kyllä liikkua aktiivistesti n. 3 viikkoa, mutta sitten iski "ylikunto" tai vastaavat oireet ja meni toiset kolmisen viikkoa sohvan pohjalla. Tällä syklillä elelin monta vuotta, enkä älynnyt, että jotain voisi olla pielessä. Mähän olin vaan niin laiska, ettei huvittanut liikkua...

Vielä nytkin, kun on lääkitys ja arvot alkaa olla kohdillaan, tulee välillä noita väsymyskausia, että liikunta tuntuu melkeinpä vastenmieliseltä. Mutta ne eivät kestä nykyisin läheskään noin kauan, korkeintaan viikon, yleensä vain muutamia päiviä. Joten parempaan suuntaan ollaan menossa.

Mutta tosiaan, vaikka Thyroxin ei mikään laihdutuslääke olekaan (myös mulle on lääkäri tämän todennut ) niin nyt sentään pitäisi olla tasapuoliset mahdollisuudet laihduttaa verrattuna terveisiin. Yli kahden vuoden turhan työn jälkeen jo pelkkä mahdollisuus on piristävä!

Aika ongelma tuo kilppari. Sain pari vuotta sitten Thyroxia vajaatoimintan. Nyt arvot kuitenkin liikatoiminnan puolella ja annostusta fiksataan. Paino ei laske nytkään ja olo samanlainen. En tiedä kannattaako koko Thyroxinia syödä. Omalääkäri aika ylimalkainen ja täkäläien endo sellainen intoilija, ettei voi kysyä. Tai kysyä voi, mutta ei saa vastausta.

Mulla arvot viimeksi n P-TSH 0.29 ja P-T4-V 18,8, siis viitearvojen sisällä kuitenkin.

Kiva kun kirjoititte tuosta liikunnasta. Tiedänhän minä, että se on tärkeätä. Mutta kun se on niin tervanjuontia. Saisi jostain narunpäästä kiini.