Lemppille:
Thyroxinin annostus riippuu painosta ja tiestysti paljon muustakin, kuten voinnista ja lääkkeen imeytymisestä, mutta se on duodecimin mukaan:

aikuisilla noin 1,8 µg/vrk/kg

Tästä voisi laskea, että reilun 20 kg:n pudotus vastaisi n. 1,5 pikkutabletin vähennystä vuorokausiannostuksessa.

Minullakin arvot ovat ihan äkkiä muuttuneet. Lääkityksenä Thyroxin 0,1 mg ja Armour Thyroid, joilla annos oli sama jostain helmikuusta. T4 oli niin maaliskuussa kuin kesäkuussa 12 (viite 10 - 21) ja nyt marraskuussa otetuissa labroissa 29. :O T3 otettiin ekaa kertaa nyt marraskuussa ja sekin oli huimat 12 (viite 3,5 - 6,5). Olossa ei mitään muutosta kesäkuuhun. ;D Elämäntavoissa, painossa tms. ei mitään muutosta alkuvuoteen, joten mietimme, että jos oma kilpirauhaseni olisi alkanut toimia (-> hormonitason radikaali nousu) mutta kroppa olisi osannut tehdä itsensä toistaiseksi immuuniksi liialle hormonille (-> ei muutoksia olossa). Nyt menossa on loppuvuoden ajan kokeilu elää lähes lääkkeettä (aiemmin annokseni oli suuri). Pitäkää peukkuja, etten vallan romahda.

tänään kävin verikokeissa kun nyk.annostus thyroxinissa nyt 3kk, perjantaina sit kuulen millaset tulokset..

simmusormus Toivottavasti arvosi jäävät hyvälle tasolle ja alat pärjäämään ilman lääkkeitä! (:

Oi kunpa itsekin saisi olon paremmaksi.
Huolestuttaa että joudun elämään lopun elämääni masentuneena, dementoituneena, pöhnässä, keskittymiskyvyttömänä, sössöttäjänä jne. paniikkikohtauksien kanssa. Kaikista suurin huolenaihe on muisti, pelkään etten kohta muista mitään! /: Perjantaina menen lääkäriin silmän sumuisuuden ja sen ns. laiskuuden vuoksi sekä niskajumin ja pään paineentunteen takia, aion sielläkin valittaa kilpirauhasesta!

Vaadin joulukuun puolivälissä olevissa kontrolleissa thyroxinin suurta nostoa ei riitä mikään 12,5 mikrogramman nosto näihin oireisiin! Aion kysyä myös T3- ja vasta-ainearvojen ottamisesta sekä S-korsol (eli kortisoli) arvosta (olen jatkuvassa stressitilassa).

Tsemppiä kaikille vajiksille! (= Toivotaan että elämä hymyilee meille vielä!

Equilibrium, ryhdy terveysterroristiksi ja kokeile omatoimista nostoa. Minulla lukee reseptissä juurikin sen takia "-- annosta titrataan tarpeen mukaan", että minä todellakin olen tehnyt ja teen jatkossakin oman oloni mukaan lääkeannosmuutoksia niin suurempaan kuin pienempään hyvin herkästi ja hyvinkin suuria kerrallaan. (Nytkin tiputin kerrasta kolmasosaan aiemmasta annostuksesta.) Toki siinä sitten on, että siinä sitten tekee ilman koulutusta ihmiskokeita elämänsä tärkeimmällä henkilöllä eli itsellään, mutta jos olosi on noin kamala kuin kerrot, niin nosta vaikka kerrasta puolikkaalta tabletilla! Jos olosi paranee viikossa tai kahdessa edes hieman, pidä se uusi annos. Jos pahenee, voit aina pienentää annosta.

Mutta tämä on vain ehdotus ja tyyli, jolla minä olen sairauttani hoitanut, ja tiedän, ettei tällainen lähestymistapa ole se suositeltavin. (Oma lääkärini tietää lääkekäytöksestäni ja se ei hänen mukaansa sodi hänen ammattietiikkaansa vastaan, sillä minulla labrat ja olo eivät mene käsikkäin, joten minulla mennään erittäin pitkälti olon mukaan. Nytkin kutakuinkin hengenvaarallisilla ylitoimintalabroilla oloni on loistava. )

simmusormus, on kyllä usein tehnyt mieli nostaa ominpäin annostusta!!! Mutta en sitä viitsi toteuttaa omalla vastuullani eli siis ennen lääkärin hyväksyntää. Siinä on omat riskinsä aina, jos lääkeannos pääseekin liian suureksi. Vaikka tottakai omaa oloansa rehellisesti seuraamalla ei välttämättä ongelmia synny. Ja ei tää nyt oo näyttäny vielä paremmaksi menneen noiden lääkäreiden annostuksien kanssakaan, kun ne ei vielä tähän mennessä sitä oloa ole oikein huomioinu...

En muista oletko jo vastannut tällaiseen kysymykseen, mutta onko sinulla ollut muistiongelmia, jotka olisivat lääkkeiden/parempien kilppariarvojen myötä parantuneet?

Kyllä minulla jonkinasteisia muistiongelmiakin ehti olla, Equilibrium. Tämän huomasin varsinkin siitä, että minun oli hankala hahmottaa, minä päivänä jokin tietty asia oli tapahtunut (esim. oliko se viime viikon perjantai vai tiistai) ja tapahtuiko se jonkin asian jälkeen tai sitä ennen. Pystyin kuitenkin lukemaan romaaneja (eli muutamassa päivässä se kirjan alku ei unohtunut, joskus tosin tuli pieni epävarmuus, oliko se nyt näin vai noin) ja tietenkin lyhyempiäkin juttuja, mutta aikakäsitykseni oli aivan kammottava. Lisäksi unohtelin helposti, mitä olin ajatellut tehdä, jos vaikka puhelin soi ja näin ollen homma yllättäen keskeytyi. Tavaroitakin sai joskus etsiä urakalla, kun oli laskenut sen käsistään vaikka sen puhelun takia ja sitten ei yhtään muistanut, missä oli sitä tavaraa viimeksi käyttänyt/pidellyt.

Nykyään näitä pulmia ei ole, mutta enpäs sitten kunnolla enää muistakaan, milloin homma tarkalleen ottaen alkoi taas toimia. Loppukeväästä oloni oli jo tarkkaavainen (pystyin lukemaan pääsykokeisiin, joskin väsyin siitä henkisesti aika tavalla enkä sitten päässyt sisälle) ja tällä hetkellä olen niin skarppi, että olen hakenut kokopäivätyötä seuraavaksi pariksi kuukaudeksi ja olen erittäin innoissani siitä, että olen päässyt jo kakkoskierrokselle asti eli ilmeisesti vaikutin myös sille ekan kiekan haastattelijalle tarkkasilmäiseltä. Kyseessä on siis taloushallintotyö, jossa tarvitaan numerosilmää, hyvää muistia ja tarkkanäköisyyttä.

Ja ymmärrän hyvin tuon, että ns. omalla vastuulla ei halua lähteä sooloilemaan. Itse olen päättänyt, että voi olla, että toimintatyylini takia esim. en voi saada lapsia enää yli 30-vuotiaana (hormonitasapaino menee niin sekaisin loppuelämäkseni, että raskaus on hyvin hankala saada alulle tms.) tai käy jotain muuta peruuttamatonta tai elämänlaatuun ja/tai loppuelämääni vaikuttavaa, mutta mieluummin sitten elän ne nyt käsillä olevat vuodet mahdollisimman "läsnä". Ennen lääkityksen saamista menetin elämänhaluni ja -iloni aivan kokonaan, joten minulle se omassa elämässä läsnä oleminen on tärkeää enkä halua vain kulkea sumussa vuosien ohi. Siksi olen lähtenyt tähän ihmiskokeilulinjaan. Onneksi minulla on lääkärin ja äitini tuki (isäni on ehkä pessimistisin tuntemani ihminen, eikä hänestä olekaan ollut mitään apua tämän sairaudenkaan selättämisen kanssa), koska joskus sitä pysähtyy miettimään, normalisoituuko elämäni koskaan ja teenkö vain hallaa itselleni. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin toiveikas asian suhteen.

// Niin ja diagnoosihan (+ lääkitys) minulla on ollut reilu kaksi vuotta.

Kiitos simmusormus, että vastasit näinkin nopeasti! (:

Voi että! Omat oireet kuulostaa niin samanlaisilta! Varsinkin tuo ajanhahmotus. Mulla on niin paljon ongelmia siinä, että mitä on tapahtunut ja millon, joskus ihan niinkin esim. tapahtuiko se jokin tänäaamuna vai kaksi päivää sitten... Luulee oikeesti niin usein, että on tulossa hulluksi ja sekoaa tai dementoituu iäksi, ja sen takia saankin paniikki-/ahdistuskohtauksiakin.

Viimeksi äskön itkeskelin ulkona yksin koiran kanssa kävelylenkillä metsässä, kun tuntuu niin epätoivoiselta tää kaikki. Mulla ei oikein oo varaa yksityisellekään ja kumpaakaan vanhempaa ei tunnu paljoo kiinnostavan tää asia (koska ne ei tiedä sairaudesta melkein mitään)
Sais ny edes tuohon thyroxiiniin sen korkeamman annostuksen... Huoh.
Mulla oli vajista ekan kerran muistaakseni ylä-asteikäisenä (nyt olen 22v), mutta vasta 1,5 vuotta sitten sain lääkkeeksi 25 mikrogr. thyroxinin joka siis nyt menee 37.5 mikrogr./pv. Ja arvot ja varsinkin olo, todella huono.

Anteeksi, tarkoituksenani ei ole masentaa kaikkia omalla valituksellani. Tää vaan auttaa jotenkin siinä, että en kokoajan ajattele sekoavani. s:

Sittenhän meillä on hyvinkin samantyyppinen elämäntilanne, Equilibrium! Itsehän olen siis 20v. Tuntuu myös liiankin tutulta tuo oman tilanteen itkeminen. Samoin olin raivoissani itselleni, kun suoritustasoni äkkiä romahti, ja sitten itkin sitäkin. Yhdestä asiassa olen kuitenkin ollut kiitollinen tässä taudissa: olen oppinut arvostamaan niitä päiviä, kun kaikki on hyvin, sekä huomannut, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Monet kaverit ovat kääntäneet minulle selkänsä tai paljastuneet sellaisiksi, että heistä tuntuu olevan hauskaa/piristävää, että jollakulla menee taatusti heitä huonommin ainakin jollain mittarilla. Toisaalta se on antanut minulle tervettä vitutusta, jota parempaa taistelutahdon vahvistajaa ei olekaan.

37,5 mikroa päivässä tuollaisilla oireilla? No HUH HUH! Minulla aloitusannos Thyroxinissa taisi olla 1 x 0,1 mg -tabletti silloin alkusyksystä 2010, ja se alkoi purrakin jo viikossa. Tilanne tosin romahti nopeasti ja sitten kehiin tulikin Armour, joka minulla on ollut siis kohta 2v ja jolla olen löytänyt jatkuvan Hyvän Olon n. 9kk sitten. Ja nyt olen päässyt siihen tilanteeseen, että labrani ovat äkisti nousseet rajusti sinne pahaan ylitoimintaan mutta oloni on pysynyt hyvänä, joten teemme nyt tämän kokeilun, mitä tapahtuu hyvin pienellä (= ei Thyroxinia laisinkaan ja Armouria VAIN 60 mg ja 30 mg) annoksella labroissa ja mitä olossa.

Etkä sinä ole sekoamassa! Olet vain sairas ja aika varmasti huonossa hoitotasapainossa. Täällä KK:n foorumilla on onneksi lukuisia ihmisiä, jotka varmasti tsemppaavat. Voimia taistoon! Ja minä ainakin haluaisin tietää, kuinka sitten siellä lääkärillä käy sen annoksen kanssa, ja mieluusti muutenkin kuulisin, miten sinulla sujuu sairauden kanssa.

nythän mullekkin taas selkeni lisää.. mulla ollut tollasta "pöhnäsyyttä" (päivät hukassa, sumua hatussa jne) , mut mä olen ajatellut et se johtuu mun työstä: iltavuoro-aamuvuoro-yövuoro(yhden vuoron välein), unipäivä ja 2 vapaata ja sama uusiks.. mut toisaalta kun ei ole muilla,niin voihan tämäkin johtua tuosta kilpirauhasesta. Ollut jo muutaman vuoden ja olen katsonut senkin jo normitilaksi.. olishan se kiva olla skarppina taas..useamminkin..

Samoin laiskuus..no en mä ikinä mikään kamalan ahkera ole ollut mutta nyt tuntuu ettei saa aikaseks mitään, päivät vaan rientää eteenpäin,sitten viikot jne..pitkän aikaa olen odottanut sellasia boostipurkauksia että koko kämpän siivous jne..mutta odotus jatkuu

mielenkiinnolla nyt odotan mitä tän päivänen verikoe kertoo, sillä ei musta tunnu et kaikki olis viel hyvin,mut alullaan ainakin..

ja jos sitä energiaa löytyis niin ei olis pahitteeks sekään, pitäs jonkunlaista liikuntaa saada aikaiseks ja näin pimeellä ei tee muuta mieli kun kaivautua peiton alle semmonen olotila aikas usein et mitäs jos ottais päikkärit..ja kun niis menee se 3h niin sitten onkin jo ilta..