Täällä otettiin eilen viimeinen mielealalääke. Jee! Johan niitä melkein viisi vuotta tuli syötyäkin, lopetus tietenkin lääkärin ohjeiden mukaan.

Itse syön edronax mielialalääkettä mikä poistaa MINULLA nälän ja mieliteot. Ei ole moneen kuukauteen isosti tehny mieli mitään makeeta. Suolasta sillon tällön. Välillä sitä illalla havahtuu että en oo syöny mitään ja heikko olo. ei tämäkään hyvä ole, mutta minua auttanu pudotttaan painoa. Lääke on aika voimakas mutta tehoaa, en itkeskele enää koko aikaa, eikä tee semmoista zombi oloa mitä toinen lääke (cipralex) teki eli en tuntenut enää kunnolla iloa enkä suruakaan. SE OLI KAMALAA! ja kaiken lisäks söin koko ajan

Helpottavaa lukea, että en todellakaan ole ainut jolla on ongelmia mielenterveyden kanssa - unohtamattakaan lääkitystä. Ja tietysti ne paino-ongelmat...

Itse sain diagnoosin vaikeasta masennuksesta tammikuussa 2012, vaikka oireita minulla oli ollut jo parin vuoden ajan. En vaan halunnut mennä lääkäriin ennen kuin olo oli todella huono ja unihäiriöt pahenivat. Lääkäri määräsi lääkitykseksi Orionin Mirtazapinit lääkkeen unta antavan ominaisuuden vuoksi, ja tätä lääkettä olen syönyt tähän päivään saakka. Vuorokausiannostus mulla on 30mg. Lääke on sopinut mulle todella hyvin, mutta...

No, eihän ne ole olleet ihan ongelmattomat. Lääkäri kertoi jo lääkityksen alkuvaiheessa, että lääke aiheuttaa ruokahalussa muutoksia. Itse lääke ei lihota eikä se aiheuta riippuvuutta. Huomasin kyllä hyvin nopeasti nuo ruokahalun muutokset. Jokaisen lääkenoston jälkeen söin kuin viimeistä päivää, ja siitä ilosta sain 10kg lisää vajaassa parissa kuukaudessa. Osan painosta olen huomaamattani saanut häviämään. Se on pääasiallisesti ollut lääkkeen aiheuttamaan turvotusta, joka on poistunut elimistöstä liikuntaa lisäämällä. Pahimmillaan masennus vei minulta "kyvyn" liikkua.

Tällä hetkellä minulla kuitenkin epäillään olevan masennuksen sijasta kaksisuuntainen mielialahäiriö, sillä mielialat vaihtuvat sairaalloisesti monta kertaa vuorokaudessa, ja muutenkin mielialat sahaavat edestakaisin. Tähän kun vielä saa diagnoosin, niin sitten ehkä elämä alkaa voittamaan. Sikäli kun bipo varmistuu, niin sehän tietää minulle elinikäistä lääkitystä ja säännöllistä elämänrytmiä, jolla pystytään lieventämään oireilua ja hoitamaan sairautta siitä kuitenkaan koskaan parantumatta.

Nyt oli hyvä hetki aloittaa elämäntapojen muuttaminen. Tällä kertaa jos se vielä onnistuu niin, että ne tavat pysyvät. Ja toki, että ei tarvitse aina olla aloittamassa uudestaan ja uudestaan.

jep, persoonallisuushäiriöinen olen myös. itselläni tosin epävakaa persoonallisuushäiriö. näistä kannattaa aina puhua, itselläni juuri epävakaan takia minun on vaikea saada itseäni piettyä tiukalla linjalla kun kaikki pitäisi tapahtua nyt heti tässä. eli heti palkitsevaa touhua. ja painon pudotus kun ei sellasta ole. siks pitääkin enemmän ajatella ruokavalion muutoksesta kun laihduttamisesta mun kohdalla. eli ei tavotteita vaan järkevämpää syömistä.eli lopetin laihduttamisen ja aloin miettimään vaan syömistäni hiukan enemmän ettei ole sellaista possuttelua koko ajan.

Niinpä, useimpia mielialalääkkeet kyllä lihottavat, mutta joitakin jopa laihduttavat. Mirtatsapiinia en suosittele kenellekään, kaikki asiakkaani ovat lihoneet sen myötä. Paitsi toki jos on liian hoikka ja niitä kiloja pitäisi saada Mielestäni kuitenkin tasainen mieli on hoikkuutta tärkeämpi ainakin omalla kohdalla.

torstaina, 3. toukokuuta 2012 klo 20:14 Jeana kirjoitti::
Niinpä, useimpia mielialalääkkeet kyllä lihottavat, mutta joitakin jopa laihduttavat. Mirtatsapiinia en suosittele kenellekään, kaikki asiakkaani ovat lihoneet sen myötä. Paitsi toki jos on liian hoikka ja niitä kiloja pitäisi saada Mielestäni kuitenkin tasainen mieli on hoikkuutta tärkeämpi ainakin omalla kohdalla.

Mulle taas yks tyttö sanoi psykiatrisella osastolla ettei ne lääkkeet lihota vaan niiden aiheuttama ruokahalun kasvu lihotta kun lääke pistää syömään kokoajan.

En tidä pitääkö väite paikkaansa. Itse vaan en aina usko että mielialalääkkeet olisi aina syy lihomiseen.
Niin tai näin. Ihan sama.

Miksi lääkkeet lihottaa:
jotku oikeasti kerää nestettä, toiset lisää ruokahalua, joka mainitaankin aika monissa tuoteselosteissa, ja onpaha tämäkin omaa kokemusta että lääkkeet on vieneet ruokahalun/näläntunteen. (
-Eli en tunne nälkää ennen kuin kädet vapisee, tasapaino heittää, en jaksa.
Toisaalta kun ei ole nälän ja kylläisyyden normaalia vaihtelua, ja on taipumusta mussuttaa murheisiin. Se kyllä kostautuu.

Minulla on käytetty kipulääkkeinä ja mielialalääkkeinä kaikenlaisia kipu, masennus, antipsykoottisia, epilepsia ja melkei mitä vaan voi olla olemassa.

Olin kerran osastojaksolla tarkoituksena oli aloittaa mm. Lyrica ja joku muu. Mutta lyrica ensin. Se todellakin keräs nestettä niin että kudokset/iho repeili. Lihoin noin reippaan parin kilon viikkovauhtia, ja koetin epätoivoisesti syynätä syömisiäni.

Lopulta rohkenin ottaa yhteyttää apulais-ylilääkäriin asiani kanssa, osastolla se ei hoitunut. Kysyin lääkäriltä että onko tämä nyt vain esteettinen kysymys, vai terveysriski

Kun asiaa selvitettiin, ja painonnousun huimaa nousujohdannetta tarkasteltiin lääkäri sanoi ettei todellakaan ole pelkkä ulkonäkökysymys vaan terveydelle haitallinen ongelma. Alettiin heti purkaan lääkitystä, ja etsimään uutta.

Lääköri varoitteli kuihduttamasta itseä nälkään, olemalla liian vähällä ruoa´alla nestekertymien takia. Koetin pitää syömiset "tavallisena". Ja niin nesteet sillä kertaa alkoi huilata pois. Noin puolisen vuotta lääkkeen lopettamisesta sen käytön aikana kertyneet 22 kiloa olivat pois Ja entistä hoikkasempi roppa löytyi veden alta.. Olin kuitenkin pihistellyt ruoan kanssa. Onneksi

Mutta, loppu ei ollut ihan noin onnellinen, aloitin tuolla jo eri ketjuun, muttei näyttäny heräävän jorinaa aiheesta. Uudelleen oon samassa jamassa, nyt on kylläki noin kymmenen kiloa tullut selkeästi tietyn lääkkeen aikana. Ja joutuu todella miettimään kumpi on tärkeä tämä olo ja elo vai roppa. Joku tuolla sanoi et hoiti ensin pään, ja kattoo sitte mitä muuta korjattavaa on -Hyvä niin, jos ja kun on toivottavasti taltutettavissa oleva sairaus.

Ite pitkään sairastaneena kipukroonikkona en voi tähdätä mahdollisen tervehtymisen jälkeen laihtumiseen -Sitä ei näillä näkymin ole luvassa Tai kun jaksaa olla rehellinen, niin kunto on todella huono, toimintakykyä ripaus jäljellä, 100% invaliditeetti, loputtomat tuskat. Ja jos pistän lääkkeitä syrjään lihomisen takia, kuolen sydänkohtaukseen valvottuani tarpeeksi, siis sen verran liikaa että pumppu poksahtaa lopullisesti.

Oon alle kolmikymppinen, joten ymmärrettävästi tilanne on siitäki kulmasta rankka psyykkeelle. Kun työelämän ovet on sulkeutuneet ennen kuin ne on kunnolla auenneet, jne muut elämisen rajotteet. On toki oman sairastamisen lisäksi sattunut muitaki rankkoja asioita, jotka ehkä yksinkin olisivat ajaneet psykiatrille. Ja mielialalääkkeiden käyttäjäksi.

niin, hmh. Eipä sitä tahdo olla mikää persuuksii ammuttu karhukaa kaiken aikaa. Mutta harmia vaan lisää tämä paisuminen. On se kuitenkin aika iso juttu, tämä ruho, että minkämoista hölttänää sitä raahaa mennessään.

Lopetin tällä viikolla noin vuoden kestäneen sitalopraami"kuurin" kun vaihtui lääkitys venlafaksiiniin. Vuoden aikana sekä laihduin että lihoin, mutta en usko että sillä oli mitään tekemistä sitalopraamin kanssa. Kun noudatin Kiloklubin ohjeita, laihduin, kun en noudattanut ja söin miten sattuu, lihoin. Ihan normaalia. En huomannut sitalopraamilla mitään vaikutusta ruokahaluuni, mutta masennukseeni se ei valitettavasti auttanut riittävästi, vaikka ahdistukset veikin pois. Lisäksi oli muutamia ikäviä sivuvaikutuksia.

Nyt siis kokeilussa venlafaksiini, josko ei tulis sivuvaikutuksia ja tepsisi masennukseen paremmin. Tarkistin psykiatrilta ennen lääkkeen vaihtoa, ettei kyseessä vain ole yleisesti ruokahalua lisäävä lääke, koska oma kroppa vaikuttaa mulla melko paljon mielialaankin kun itsetunto on aika heikoissa kantimissa. Venlafaksiini kuulemma ennemmin saattaa viedä ruokahalun, mikä sekään nyt ei hyvä olisi mut parempi se kuin ruokahalun lisääntyminen.

Minulla on Sepram lääke jota olen pikkuhiljaa lopettelemassa. Itsellä on tullut painoa n.7kg puolenvuoden aikana vaikka olen pitänyt ruoka- ja liiikuntapäiväkirjaa. Tuon lääkkeen piikkiin olen lihomisen pistänyt koska se on ainakin minulla lisännyt ruokahalua, ikävä kyllä. En nimittäin ole ikinä ollut huono syömään, en edes masentuneena..

Aikoinaan söin Lyricaa ja päinvastoin kuin useimmilla laihduin mitään asian eteen tekemättä 14 kiloa. Elin ja olin kuten ennenkin. Luulen johtui unen paranemisesta ja sitä kautta sokeriaineenvaihdunnan ja stressihormonien korjaantumisesta. Painoni putosi 76sta 62 kiloon aivan itsekseen vuodessa.

Nyt olen ottanut satunnaisesti zyprexaa 2,5mg eli puolet pienimmästä tabletista ja lihotta tällä miniannoksellakin jo. Hoitaja sanoi zyprexa sekoittaa ruokahalukeskuksen että kylläisyyden tunnetta ei enää tule ja siksi syötättää. Pitää vain itse määritellä annokset kuten teenkin ja otan tuota vain suurimmassa unettomuudessa. Jos ottaisi joka päivä varmaan tulisi äkkiä se 20-30 kiloa minkä monet zyprexan syöjät lihoo.

Itselläni siis unettomuus on vuosikausien riesa ja sompailen satunnaisten lääkkeiden ja painon kanssa.