torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 22:30 Johna kirjoitti::
Tämä on jännä juttu. Minun haluni toista kohtaan on aina sijainnut korvien välissä, se lähtee hellyydestä ja rakkaudesta toista kohtaan. Siinä eivät ulkoiset seikat niin kovin merkitse. Ymmärrän tietysti, että hyvää vartaloa on kivampi katsoa kuin lösähtänyttä vartaloa, mutta silti minusta tuntuu tosi oudolta, että halu loppuu ulkoisiin seikkoihin.

Itse painan yli 120 kiloa enkä ole koskaan hävennyt sängyssä. No, yhden illan juttuihin en pystyisi, mutta kun on se oma kumppani, jonka tietää hyväksyvän...

tuo on kyllä totta sama täällä ollaan miehen kanssa oltu yli 5vuotta yhdessä ja silti asiat on kun vasta tavatessa vaikka ollaan lihottu ja laihduttu tasaseen tahtiin (mutta korvien välin on tosiaankin oltava sen verran kunnossa) että osaa arvostaa ainankin ensiksi nyt itseensä että voi toistakin arvostaa piittaamatta ulkosista seikoista

Tämä pariskunta on ollut yhdessä pian 17 vuotta, 16- ja 18-vuotiaista kakruista asti. Itse olen lihonut muutamaan otteeseen kymmenisen kiloa, ensin e-pillereiden aloittamisen aikaan, toiseksi puolen vuoden kortisonilääkityksen vuoksi ja kolmas (ja viimeinen ) nuorimman lapsen syntymän aikoihin. Mies on ollut aina ohkainen, semmoinen pitkä ja hoikka, mitä nyt parina viime vuonna alkanut paino lisääntyä. Ei vieläkään ole millään muodoin liian iso, nyt alkaa näyttää mieheltä.

Mutta jutun juoni sama kuin anzballa, eli meilläkin riittää virtaa ja hellyyttä toisillemme kuin juuri tavanneilla, mies ei ainakaan ole koskaan antanut ymmärtää, ettei pulskempi vaimo/tyttöystävä olisi miellyttänyt. Itselle vain on kivampi harrastella hiukan hoikempana, nyt kun kahden vaikean raskauden jälkeen on saanut hankittua vähän lihaksiakin taas, onnistuu myös vaativammat asennot...

sunnuntaina, 10. tammikuuta 2010 klo 11:00 Saksanpähkinä kirjoitti::
Tämä pariskunta on ollut yhdessä pian 17 vuotta, 16- ja 18-vuotiaista kakruista asti. Itse olen lihonut muutamaan otteeseen kymmenisen kiloa, ensin e-pillereiden aloittamisen aikaan, toiseksi puolen vuoden kortisonilääkityksen vuoksi ja kolmas (ja viimeinen ) nuorimman lapsen syntymän aikoihin. Mies on ollut aina ohkainen, semmoinen pitkä ja hoikka, mitä nyt parina viime vuonna alkanut paino lisääntyä. Ei vieläkään ole millään muodoin liian iso, nyt alkaa näyttää mieheltä.

Mutta jutun juoni sama kuin anzballa, eli meilläkin riittää virtaa ja hellyyttä toisillemme kuin juuri tavanneilla, mies ei ainakaan ole koskaan antanut ymmärtää, ettei pulskempi vaimo/tyttöystävä olisi miellyttänyt. Itselle vain on kivampi harrastella hiukan hoikempana, nyt kun kahden vaikean raskauden jälkeen on saanut hankittua vähän lihaksiakin taas, onnistuu myös vaativammat asennot...

juu se on kyllä todella tärkeetä tuo huomioiminen puolin ja toisin monilla varmaan suhde kaatuukin siihen kun ei auteta toista esim koti-töissä sitten mietitään kun toinen on niin väsynyt että mikään ei kiinnosta. ja toinen jonka olen monilla huomannut on (älä koske älä puutu sitten arvosteleminen kun oot liikaa sitä liian vähän tätä.. jne. ja se huomioiminen pidetään toista itsestään selvänä jne..)

kun toisen voi ottaa vikoineen päivineen ja hyväksyä toisen sellaisena kun on. niin täällä on tehty puolin ja toisin.

Joskus olen hieman surumielisenä tätä ketjua lukenut, juuri kun muutamassa kirjoituksessa on ollut näitä vaimojensa ulkonäköä arvostelleita seksilakkoa harjoittavia epämiehiä - sipetaren toteamus oli myös mielestäni varsin asiaton. En jaksa uskoa parisuhteen peruskiven olevan trimmattu takapuoli, vaikka se kiva onkin. Kyllä ne trimmaukset kannattaa jokaisen tehdä itseään varten jos haluaa.

Pitäisi kai kaivaa joku tutkimus tästä esiin, mutta voisin kyllä todeta että harvemmalla haluttomuuden oikea todellinen syy on toisen ulkomuoto. Tekosyynä sitä voidaan toki käyttää ja ehkä jotkut mullikat sitten dumppaa vaimon tai miehen kun se lihoo, mutta jättäkäämme tällaiset yksilöt omaan arvoonsa. Toki ulkonäkökin vaikuttaa asiaan ja keskimäärin miehillä on taipumus visuaalisempaan kiihottumiseen, mutta kyllä pidemmässä parisuhteessa yleensä seksielämän ongelmat tulee yleensä ihan muualta kuin siitä että akalla tai ukolla olisi liikaa lihaa päällä (no impontessi vanhemmiten voi johtua verisuonten kalkkeutumisesta, mutta siis ulkonäöstä jos puhutaan). Ja jos johtuisivatkin siitä, niin yleensä se siis lähtee erityisesti naisen omasta kokemuksesta, että ei koe itseään haluttavaksi, ei siitä etteikö se mies haluaisi. Itsellä ollut joskus tällainen itsesäälipuuska. Mies kyllä halusi ja lujaa, vaikka olin olevinani kuinka paksukki.

Väsymys, stressi, parisuhteen ongelmat. Tärkein elin seksissäkin on aivot ja sydän ja jos oikeasti elämässä on hankaluutta, huolettaa talous, työt, yleisesti vatuttaa jne niin ihmekös tuo jos ei aina tikkana kiinnosta.

Mun miestä ei ainakaan haittaa ylimääräiset kilot, niinhän se taitaa olla, että itse sitä rimaa asettaa, vaikka toinen ei juuri välittäis, kunhan vaan sais vällyjen väliin

Ja sit jos mies jatkuvasti asiasta huomauttelee, niin sit kyllä menee mies vaihtoon. Mä en ainakaan katsois hetkeäkään semmoista kaveria, joka käskis laihduttaa, että seksi alkaa taas sujua. Silloin on kyllä miehessä vikaa, ei naisessa!

Mä kyllä luulen, jos rehellisiä ollaan, että mun miestä hieman häiritsee mun läskit. MUTTA ei niin paljon, että jättäisi seksin harrastamisen mun kanssa väliin sen takia Hän on itse sanonut, että onhan se kivempi ottaa kiinni hoikemmasta ja näyttäähän se kivemmalta, mutta läskit eivät estä häntä rakastamasta mua ja osoittamasta sitä mulle. Minäkin pitäisin enemmän hieman hoikemmasta miehestä, mutta en silti ryhdy seksilakkoon. Nyt me molemmat yritetään karistaa kiloja yhdessä. Ei siksi, että seksi olisi nyt kamalaa - päinvastoin - vaan, että se voisi olla vielä parempaa ja jotta eläisimme pitkään yhdessä, koska rakkaushan se meidät pitää yhdessä eikä hyvä kroppa, joka sytyttää. Nytkin näyttää sytyttävän

perjantaina, 18. joulukuuta 2009 klo 09:42 Sipetar kirjoitti::
Pitäkää itsenne hoikkina, niin ei tarvitse valittaa miehen haluttomuudesta. Seksi on myös visuaalisuutta, joten se hoikkuus miellyttää yleisesti enemmän. Niin se vaan on.

Itse olen taas saamassa pienet liiat pois. Massaa on nyt 53,5 kg, enimmillään on ollut 58 kg.

Aina olen kelvannut. Mutta uskon, että jos massani kohoaisi 90 kg, niin ei miestä huvittaisi. En toki itsekään voisi haluta miestäni lihavana.

Mutta tosi on, että onneksi jokaiselle on ottajansa

se on periaatteessa helppo sanoa noin justiinsa oli joku tutkimus että joiltain ihmisiltä ei ne rasvat niin vaan lähdekkään "jollei anorektikoksi" rupea... toinen taas on se että jos kerää lihasta kuten meikäläinen 50kgn painosta turha haaveillakkaan

parhaillani 63kghen päässyt ja siskoni kyseli että ai onko tossakin lihas ? siksi minusta esimerkiksi on suorastaan ylimielistä ehkäpä leuhkia tuollaisella (olkaa laihempia ni kyllä kelpaa) ja jos olet nuori voitko olettaa että olet hoikka viellä 40-50v? jos et sinänsä huolehdi syömisistäsi (tyyliin voin syödä mitä haluan) yleensä tuollainen ainankin "voi kostautua keski-iän partaalla".

Allekirjoittaneellakin on ollut varsinkin pahimmassa myöhäisteini-iän myllerryksessä ne kautensa, jolloin oli hetkiä "yhyy, mä en kelpaa" ja siihenpä se seksistä nauttiminen, saati sen harrastaminen, tyssäsi.

Mutta nykyisin, mulla on liikaa painoa ja liian pieni rintavarustus ja vikaa vaikka muille jakaa, muttei se mua estä seksistä nauttimasta. Ainakaan jos kumppani suinkin osaa ottaa myös minut huomioon, niin siinä ei kenenkään masut haittaa, ei miehen eikä minun. Jos seksi ei kiinnosta, niin syy ei ainakaan minun kohdallani ole pillereissä taikka painossa.

Mulla on kuitenkin itsetuntoa, vaikka on sitä läskiäkin Voi ehkä kuullostaa jopa vähän leuhkimiselta, mutta kyllä se nyt egoa buustaa ihan kivasti kun muutama kollikissa mouruaa perään ja ottajaa piisaisi

Ja kun se luonnekin ratkaisee niin pirusti, samoin itsetunto. Kyllä mä olisin kiukkuinen jos mun hyllyvät reiteni ja pömpöttävä masu olisivat vieneet seksistäkin ilon, onneksi näin ei ole käynyt!

Minulla on suhdetta takana 7 vuotta joista ainakin kohta 4 vuotta ollaan painittu seksiin liittyvien asioiden takia. Luulen ja osaksi tiedän että mieheni on niin pinnallinen että seurustelun aikana tulleet 25kiloo on vaikuttaneet seksielämäämme... hän on joskus sanonut sen ja sitten taas kieltää koko lihavuuden haitan.. Mutta vaikka kertoo rakastavansa..niin sängyssä on silti hiljaista..kaikki keinot on vissiin kokeiltu..enään ei jää ku laihduttaminen tai ero.

7vuotta tulee ensi syksynä täyteen tässä parisuhteessa, eikä meilläkään aina olla niin kiinnostuneita.
Alussa olin normaalipainoinen ja tietysti alkuhuumassa seksiä oli muutenkin usein.
Pikkuhiljaa seksi vaan hiipui ja hiipui, muttei missään vaiheessa ole täysin loppunut. Tästä asiasta on käyty monet keskustelut ja monet riidat.
Loppujen lopuksi olen hyväksynyt, että häntä ei aina huvita ja minua huvittaa useammin, amen.
Välillä on pirteämpiä kausia, välillä hiljaisempia.

Joskus kysyin, vaikuttaako tämä lihonut olemukseni sänkypuuhiin ja aika tylyä oli ensin saada kieltävä, mutta sitten myöntävä vastaus. Ottihan se koville ja ottaa edelleen, välillä tulee epävarmoja aikoja. Eikä ne hiljaiset kaudet johdu pelkästään / välttämättä minun ulkoisesta olemuksesta, siihen vaikuttaa niin moni muukin asia, työstressi, riitely, maksamattomat laskut, arki kaikkiaan. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty, myös siitä harha-askeleesta jonka minä itse otin, mitä kadun edelleen.
Ero on käynyt hetkellisesti mielessä vain silloin, kun joskus ollaan riidelty koko yö ja loppujen lopuksi ei enää muisteta, mistä aloitettiin vaan kaadetaan paskaa toistemme niskaan urakalla. Tätäkään ei onneksi aikoihin ole ollut, ollaan opittu selvittämään asioita silloin kun se painaa, eikä vasta kuukausien päästä

Kuitenkin tiedän hänen rakastavan minua ja päivittäiset hellyyden osoitukset eivät ole koskaan loppuneet. Aamulla ensimmäiseksi halaus, illalla viimeiseksi suukko.
"Jos en joka päivä sanokaan sua että rakastan ja jos jokin aamu suudelman antaa unohdan, silti tiedän että sydämessäin olet ainoa, täällä ja siellä - elämän tiellä."

Tsemppiä kaikille tämän ongelman kanssa eläville.