Hyvä Merelle 👍

Tämä postaus on ylistys tämän hetken huippuheville eli KOTIMAISELLE VARHAISKAALILLE! Siitä saa salaattia, erinomaisia lämpimiä ruokia, täytteitä mm. piirakoihin ym., ym.

Seuraava ohje on laiskan kokin helppo versio äsken tekemästäni mielestäni erittäin maukkaasta ja pari päivää jääkaapissa (tai pidempäänkin pakasteessa) säilyvästä wokista:

1) Kotimaista keräkaalia silputtuna, määrä maun ja tarpeen mukaan

2) Paketillinen (300 g) helppoja ja nopeita juureskuutioita (porkkanaa, lanttua, selleriä, purjoa, palsternakkaa)

3) Kauraruokakermaa purkillinen (meillä oli juustonmakuista) 

4) 200 valmiita sipulikuutioita kaupan pakastealtaasta, lisäksi muutama valkosipulinkynsi, öljyä niiden kuullottamiseen

5) Miedosti maustettuja kanasuikaleita paketillinen (200 g), kasvissyöjälle härkistä tmv.

6) Mausteita maun mukaan, laitoin persiljaa, timjamia, pippurisekoitusta, vähän currya, sitruunaruohoa hieman (meillä käytetään mausteita aika paljon, koska suolaa ei lisätä)

7) Loppukypsennyksen aikana nuudeleita pieni paketillinen, olikohan 90 g  (miel. täysjyvää, gluteenittomalle gluteenitonta).

8 )  Päälle reilusti tuoretta vuohenputkisilppua. 

Tosi hyvää tuli ja tuossa on myös paljon heviä. Nuudeleita olen viime vuosina karttanut kai niiden vähäisen ravintoarvon (?) vuoksi (muka?), tai rehellisemmin sanottuna kai siksi, että kun niistä tykkään, niin menetän itsekurini ja syön liikaa, jopa ähkyyn ja lihon. Nyt ajattelen, että jos saan siten (eli siinä sivussa) syötyä reilusti erilaisia kasviksia, niin mitä välii. Yksi pieni paketillinen näemmä tuohonkin satsiin riitti, ja tuosta annoksesta riittää useammalle ruokailukerralle. En syö nykyään isoja kerta-annoksia. 

Ja minähän olen laiska kokki, ja haluan päästä helpolla 😁 Toki voi pilkkoa kasvikset ja juurekset aina alusta alkaen itse, mutta kohdallani olen alkanut suoristella mutkia ostamalla kaupasta noita valmiiksi pilkottuja. Toki joskus toisinkin, jos huvittaa.

Mökillä juhannusaattona tein piirakkaa viimesyksyisistä tateista, ja pohja kohosi hyvin gluteenittomanakin. Joskus pidän ko. taikinaa yönkin yli jääkaapissa kelmulla peitettynä, ja kohoaa silloin hyvin ja on kuohkeaa. Yleensä glut. leipomukseni ovat litteitä lättänöitä, nämä eivät. Täytteeksi kävi pussillinen valmista porkkanaraastetta, kun muuta "kuivahkoa" kasvista ei sattunut olemaan, esim. tomaatti tekee mielestäni liian vetiseksi, kun päätäytteenä oli tatit. Toki niitä sieniä voi pannulla höyryttää jotta vesi haihtuu. Päälle juustoraastetta, mikä oli kai ainoa kolesterolin kannalta huono valinta, mutta jotain joskus sitäkin lajia. 

Kun tämän kirjoitin, toivottavasti muistan nyt varhaiskaaliaikaan ottaa vaikka jokaisella ostoskerralla kerän sitä mukaan. Vain mielikuvitus on rajana KOTIMAISTA VARHAISKAALIA ruoaksi valmistettaessa!

Hei jälleen!

Tulin tänne eräänlaisena anonyyminä yksinpuhelijana kertoilemaan kuulumisiani entiseen Verkkiksen tyyliin, vaikkakaan varsinaista laihdutus-asiaa tms. ei taida juuri olla - tai on sentään jotain. Vaaka näytti jo jonkin aikaa reilun kilon vakiintunutta suurempaa lukua, ja mietin, mistä se johtuu. Tunnustan paheeni: kun olen esim. kylätalkoissa kahvintarjoiluapuna, ja siellä on jollain makkaragrilli, herkullinen tuoksu houkuttaa minut heti jonon ääreen ja makkaranautinnoille. Itselle ei kotiin osteta kuin joskus kasvismakkaroita (mieshän ei syö lihaa), mutta kyllä tavallinen rapeaksi paistettu hiillosmakkara on hyvää 😎 Tämä ei tietenkään ole mikään painonvartioinnin tai suolan / eläinrasvan karttelun kannalta hyvä juttu, mutta jokin pahe sallittaneen tässä voimallisesti omahoitoon panostavassa taaperruksessa. No, tiedänpä mistä painon nousu tulee. Muutenhan meno on tosiaan varsin kurinalaista minullakin, miehellä tietysti on jopa yltiökurinalaista. Miestä naurattaa, kun aamulla kerron, että nyt vaaka näytti jo 200 g vähemmän, kun olen pidättäytynyt makkarasta 😅

Hevit: tuoreita mansikoita torilta ja kaupasta, vuohenputkisilppua, tomaattia, varhaiskaalia, uusia perunoita, kellarista loput puolukkasurvokset ja pakasteesta loput mustikat. Mies ostaa nektariineja ja muita kauden hedelmiä.

Kesäkulttuuria on runsaahkostikin: mm. useampi kesäteatteri, ryhmämatkoja lähitienoille muutama, Taidematka Salmelaan elokuussa, sukuseuran kesätapaaminen ja sukulaisen häät. Jälkimmäisiin harjoittelemme siskon kanssa laulua (Toni Edelmanin Armaan läheisyys), varalla on Nousee päivä laskee päivä ja Häämatka. Säestys on pulmallinen, kun hääpaikalla ei ole pianoa, no ehkä sukulaispoika voi säestää kitaralla. Ääneni on kyllä tosi käheä, laulunope(kin) sanoi, että laulaa pitäisi kesätauollakin, eikä vain talvella karaokeklubissa, kuorossa ja laulutunneilla. Laulutunneillahan olen käynyt jo pitkään (muistaakseni 6 - 7 v.) ennen muuta siksi, koska tietty sairaus vaikuttaa (mm. hengitystekniikka ja oikea sävellaji tosi tärkeät) ja haluan harrastaa tätä elinikäistä harrastustani niin pitkään kuin pystyn. 

Kesä on mennyt siis muuten mukavasti, mutta vuokralainen irtisanoutui vain vuoden asumisen jälkeen. Ymmärrän kyllä, etteivät opiskelijoiden nykytuet riitä asumiseen (ainakaan yksinään asuen) opiskelukaupungin keskustan kaksiossa, soluasunto olisi edullisempi, niinhän oli meidän nuoruudessammekin. Mutta ei auta. Vuokranvälitysfirma välittää, sitä stressiä itse vuokraamisesta en enää ota. Huh. Sieltä tuli tieto, etteivät pääse pitämään esittelyjä, kun vuokralainen haluaa pitää asunnon siten hallussaan viimeiseen vuokrauspäivään asti, eli ei saa tulla kuvaamaan tai pitämään esittelyjä. Toki hänellä on siihen oikeus. Mulle vain vuokranantajana tulee tyhjiä eli vuokrattomia kuukausia - ja juuri parhaan vuokraussesongin ajankohtana 😣 Kulut kuitenkin juoksevat, mm. varsin korkea yhtiövastike. Tuossa asunnossa on se huono puoli, ettei se hissittömänä sovellu (sitä kyselleille) liikuntaesteisille tai iäkkäämmille asujille. Mutta näillä mennään. Parempi kun ei vain edes ajattele koko asiaa, niin ei mene yöunet 😒

Nytpä tulikin kuulumisia melkein kuin entiseen Verkkiksen malliin. Nyt hellalla kiehuu riisivelli, joo, on aika erikoinen ruokavalinta, mutta sitä teki mieli. Lapsuudenkodissani riisivelli oli muuten aina sunnuntain lounasruoka karjalanpiirakoiden tai puuhellalla paistettujen sultsinoiden kanssa (kuoret siis paistettiin puuhellalla, oli mummoni bravuuri). 

Ruoan jälkeen lähden sauvakävelylle, ja katsomaan kirkonmäen pioneja. Tänne kaupunkiin toin eilen mökiltä muutaman vaaleanpunaisen pioninoksan maljakkoon. Kestävät kyllä vain hetken maljakossa, ihana tuoksu.

Hyvää tänään alkanutta heinäkuuta 🌻

Annikyllikki
Kai välittäjällä on pohjapiirrustus asunnosta, se minusta sanoo enemmän kin jotkut valokuvat. Riittävä selostus asunnon materiaaleista ja ehkä milloin mitäkin on kunnostettu. Opiskelijat ja muutkin etsivät nyt asuntoja. Onko sinulla valokuvia vuodentakaisesta vuokrauksesta?

Minä seuraan tarjontaa, kun harkitaan muuttoa omakotitalosta. Minullakin kyllä on vaatimuksena hissitalo.

MELLUH, kyllä, on vuodentakaiset valokuvat. Vuodessahan ei juuri muutoksia ehdi tulla - tai ei ainakaan TOIVOTTAVASTI!

Kyselijöitä on vuokranvälityksen mukaan ollut, mutta he haluavat nähdä asunnon ns. paikan päällä, eli näytön siis. Vuokralainen on matkoilla, eikä hän halua,  että sinne mennään esittelemään asuntoa. Kuten sanoin, hänellä on tietysti siihen oikeus, mutta kannaltani on harmillinen tilanne. Itselleni tuo asunto "vältti" hyvin yli kolmeksi kymmeneksi vuodeksi, mutta huomasin alunalkaen itse nk. välittäjänä toimiessani, että monilla nuorilla on minua paljon vaativampi maku. Meillähän ei ole esim. astianpesukonetta täällä eikä mökillä eikä ole tuossa asunnossakaan. Jaksetaan tiskata kahden hengen pienet tiskit käsinkin. Eikä meillä olen lapsenlapsia, joiden perheiden vierailut ruokailuineen ja muine tarjoiluineen edellyttäisivät astianpesukonetta. 

Tämä asunto on esim. autottomalle mielestäni erittäin hyvällä paikalla, lyhyet kävelymatkat joka paikkaan, eli torille, kirjastoon, kauppoihin, kirkkoon, jumppasaleille, labraan, apteekkiin, kulttuuripaikkoihin jne. Mielestäni on myös kivat naapurit ja nätti hyvin hoidettu piha, jossa grilli ja tuoleja ja pöytiä ja keinu oleskeluun. Jos joku toivoo lapsiperheitä naapureiksi, heitä ei ole, varttuneempaa väkeä asuu, jos ei ole viime aikoina muutoksia tullut. Jotkut ovat nimittäin myyneet asuntonsa, tai vuokranneet sen. Olen ns. ikuisuuspaikalla taloyhtiön hallituksessa ja siten pysyn perusasioista kärryillä.

Tässä on vain se (huono) puoli, että on kolmas kerros, eikä hissiä. Teetätin siinä hyvällä paikallisella firmalla remonttia muutama vuosi sitten, uusittiin mm. parketit. Sen takia en hyväksynyt lemmikkejä, vaikka erittäin eläinrakas olenkin. Se kieltoni kyllä itseäni jotenkin kirpaisi, ja mietin tätä pitkään. Eräs eläkkeellä oleva mieshenkilö kyselikin asuntoa tuttavan välityksellä jo vuosia sitten, mutta hänellä olisi ollut koira. Varttuneemmista ihmisistä saattaisikin saada pidempiaikaiset vuokralaiset, ehkä. Opiskelijat vaihtavat usein kotipaikkakunnilleen, kun tai jos saavat siirron. Niin teki edellinenkin yliopisto-opiskelija-vuokralaiseni, kun sai pääkaupunkiseudulle siirron sikäläiseen yliopistoon. 

Nyt sauvailemaan! Sää on mitä mainioin. Loppuviikosta kai sataa.

Lis. MERELLE olet oikeassa, lainaus: Omaisuudesta on aina työtä!

Nyt tuolla Joensuun Otetaan, myydään, vuokrataan face-ryhmässä on paljon asunnon hakijoita. Toinenkin vuorausivusto on, jota seurailen. Sinne voisi panna vihjeen, että asunto on vapautumassa ja kuvat ja pohjapiirrustuksen. Ja tiedon, että nykyinen asukas on matkoilla, joten asuntoa pääsee katsomaan vasta myöhemmin. Elokuussa asuntoa tarvitsevat voisivat kiinnostua. Nythän joillakin on toiveena myös ilmalämpöpumppu. Vaatimukset kasvaa.

HYVÄÄ HEINÄKUUN PUOLIVÄLIÄ!

Täällä syödään nyt päivittäin kauden tuotteina tämän kesän mustikoita (niitä näyttää tulevan hyvin), mansikoita (kaupasta ja torilta), Savon sukulaisilta saatuja kesäkurpitsoita ja uusia perunoita ja tämän kesän porkkanoita. Käyttövalmista salaattia ja tomaattia kaupasta. Sukulaisilta saatu runsaasti raparperia, mitä säilötty pakastimeen. Ei välitetä kiisselistä, mutta piirakkaa (glut.) voisi tehdä kun säät viilenee. Nyt helteessä ei huvita uunia kuumentaa saati viipyillä hellan ääressä yhtään pidempään kuin on pakko. 

Sovittelin äsken karaokeklubilta tilaamaani t-paitaa ja hupparia, ja ne istuivat yllättävän hyvin, vaikka t-paita oli aivan vartalon myötäinen. Jumpat ovat tauolla, mutta olen koettanut tehdä joitakin liikkeitä kotona mm. tv:tä katsoessa. Mahan kohdassa olisi kyllä aihetta tiivistämiseen, mutta selän puolelta näky oli aivan solakka. Painoindeksi normaali. Luulen että ns. painonvartiointi jatkuu minulla kuolemaani saakka. Jos en kiinnittäisi siihen joka päivä huomiota (siis työtä vaatii), olisi varmaan huomattavan lihava, ja polvet ja lonkat oirehtisivat paljon nykyistä enemmänkin. Nythän oirehtiminen on ollut varsin vähäistä (ainakin toistaiseksi siis). 

Nyt pitäis alkaa harjoitella paria karaokelaulua Muvikalla. Suunnittelin lähteväni eräälle paikalliselle karaokeristeilylle, missä karaoke tosin toteutetaan ns. yleisökaraokena, joten jos on innostunutta yleisöä, klubilaisten osuus jää pieneksi. Ei ehkä ehdi laulamaan yhtään laulua, tai ehkä yhden. Eräs tuttu oli ilmoittautunut valtakunnalliseen karaoken mestaruuskilpailuun, nostan hattua. Itse en ole kilpailuhenkinen, ja varmaan karsiutuisinkin pois jo alkukarsinnoissa. Ei oo pakko, onneksi.

Huomenna teemme pikkubussilla retken mm. kesäteatteriin, ensi su kokopäiväretken maakuntaan, minkä yhteydessä kulttuuritapahtumia, mm. kesäteatteri. Jotkut tuttavat ihmettelevät, miten jaksan/ehdin/viitsin, ja vakiovastaukseni on, että pitäähän meillä lapsenlapsettomillakin olla jotain 🤣 Se yleensä riittää vastaukseksi, etenkin, jos ihmettelijällä on mummon status, kuten useimmiten on. Eräs (mummo ja jo isomummo) ihmetteli sitäkin, miten mulla on aikaa kirjoittaa niin pitkiä fb-päivityksiä, ja siihenkin riitti sama vastaus. Eräs läheinen ystäväni (jonka kanssa meillä on hyvin avoimet ja mutkattomat välit) sanoikin, että totta on, että hänellä ainakin elämä lasten perheiden kautta ja myötä vie suurimman osan ajasta ja energiasta. Täyteläistä elämää varmasti, tosin hän(kin?) sanoi, että väsyy helposti, jos lapsukaiset ovat pitkään hoidossa. 
Mutta sepä siitä aiheesta, eksyin kyllä nyt kauaksi varsinaisesta aiheestani. 

Nyt lauluja harjoittelemaan. 
Toivottavasti kesäkukat pärjäilevät mökillä paahteessa, kun olemme nyt sieltä viikon poissa. Osan ruukuissa olevista nostelin kyllä varjoon.

Heipä hei!

No, onneksi tämä mummo voi myös harrastaa kulttuuria, matkailla ja kulkea marjassa ja sienessä. Täytyy kyllä tunnustaa että muistisairas puoliso rasittaa arjessa enemmän kuin lastenhoito.
Tänään luulin hukanneeni hänet suolla, ei ottanut puhelinta mukaan ettei se putoa, itse oli kuulemma tallessa mutta ei kertonut minulle että hänen paras paikkansa olikin kauempana.
Sienisato huolettaa kun on niin kuivaa. Pitääkö lähteä etelämmäs kuivureiden kanssa. 
Mutta onhan tässä syksyä, ensin marjat talteen. Perunamaa on hirveässä kunnossa mutta en uskalla näin kuivalla ruohota. Porkkanatkin ihan pieniä, viime vuonna tuli niin hyvä sato.
Mutta nyt siistimpää päälle ja teinin kanssa kaupungille. 

Ei meilläkään lapsenlapsen hoito estä menoja. Talvikaudella käy päivän viikossa hoidossa ja kesän museofriikki perhe juoksee museokortin kanssa museosta museoon ja välipäivät lähialueiden luontopolkuja.
Me on edelleen tehty kaupan keskittymistä vastustavaa kehitystyötä ja käyty tilamyynneistä hakemassa heviä. Onnistunein ostos oli reilu viikko sitten paikallisella kaalinviljelijällä. Kolmellakympillä kassikaupalla parsa-, kukka- ja varhaiskaalia ja herneitä ja kyllä olivat herkullisia suoraan pellolta ilman keskusvarastokiertosta. 
Parsakaalia aina moititaan, mutta kun sen kiehauttaa vesitilkassa, liemikuutio ja palanen koskenlaskijaa sekaan ja surauttaa bamixilla, miin mikä voisi olla helpompaa kesäruokaa 💚🥦💚🥦💚🥦

Kun ryhdyin nyt oikein eo. aihepiiriä miettimään, eniten tuota em. "aktiivisuuttani" ihmettelevät ne mummot, jotka eivät itse juuri (ehdi?) harrastamaan muuta, esim. matkailua tai kulttuuria. En halunnut yleistää, ei kaikkia mummoja tietenkään edes kiinnosta, mitä kukin ehtii tekemään tai jaksaa tehdä tai ei jaksa jne. 

Tuo kasvimaahomma minua kyllä on ihmetyttänyt, ja siitä muutama sananen. Itsehän olen alkujani pientilan tyttö ja kesäni kuluivat (siitä saakka kun suunnilleen omille jaloilleni nousin) kitkemässä turnipsi-, porkkana-, ym. peltoja. Silloin polvet ruvella rahjustaessani päätin, että jos tästä hommasta jotenkin omilleni selviän, en enää ikinä kitke. Enkä ole kitkenyt, en kyntänyt tmv. Ammattiviljelijöitä tietenkin arvostan. 

Kaupasta saa etenkin tähän vuodenaikaan todella edullisesti hyviä perunoita, porkkanoita, sipuleita ja muitakin kasviksia.  Lähipiiriinikin kuuluu hyvin iäkkäitä ihmisiä (siis reilusti yli 80 v.), jotka yhä voimiensa äärirajoilla viljelevät kasvimaitaan, kuka rivitalonsa takapihalla, kuka omakotitalonsa yhteydessä, taitaa olla jollakin siirtolapuutarhapalstakin. Välillä he raahautuvat kitkemään lähes pitkällään, kun terveys ei anna enää myöten nousta pystyasentoon. Sydän voi reistailla, verenpaine/tasapaino heitellä, puhumattakaan erilaisista nivelvaivoista. Silti vaan kasvimaat viritetään valmiuteensa joka ikinen kevät. Toisaalta arvostan, mutta - - 

Niin, siihen ihmettelyyn. Mikä lienee se sisäinen pakko, joka saa tuon aikaan? Kasvun ihmeen seuraaminen? Olisi kiinnostavaa kuulla. Hinta se ei ainakaan ole, niin halvalla saa kotimaisia vihanneksia ja etenkin juureksia. Saa luomunakin, jos pelkää tai haluaa karttaa (väki?)lannoitteita. Toivon, ettei kukaan  loukkaannu tästä. Jokainen saa minun puolesta tehdä mitä haluaa. Toivoisin ainoastaan, ettei kukaan terveytensä riskillä tai voimiensa äärirajoilla rehkisi, sillä hyvin harvan kohdalla tuohon mitään varsinaista pakkoa kuitenkaan on. Niin ainakin luulen. 

Nyt pilkkomaan kupasta ostettuja kasviksia, ne öljyn kanssa wokkiin ja jokin juustonmakuinen kaurakerma sekaan. Jos jääkaapista löytyy jokin kalanpala tai raejuustoa protskuksi, niin hyvä.  

Merelle, otan selvää gps-paikantimista. Jos löytyisi pieni jonka saa saappaanvarteen. Hänellä on  nuo lämpösaappaat useimmiten päällä. 
Minähän olen joutunut alakouluikäisestä hoitamaan kolmea nuorempaa sisarusta, joten ihmettelen
 itsekin miten olen hankkinut lapsia. Mutta ehtipä tuota omaa aikaa silti olla. 
Sitäkin ihmettelen miksi tykkään marjastaa vaikka lapsena pakotettiin? 

Asics, Koskenlaskija pelastaa paljon (vai uskaltaako näin sanoa hevipalstalla? )