Tänään vihdoinkin sain aikaiseksi broccoli-kesäkurpitsa-tomaatti uunivuokamössöä kanan ja gluteenittomien makaronien seuraksi. Pienikin söi 😃kasviksia. 

HEVIT viime aikoina: tein eilen ison kattilallisen sosekeittoa parsakaalista, kukkakaalista ja kesäkurpitsasta. Joukkoon kauraruokakermaa ja mausteita. Tänään täytyy käväistä lähitavaratalossa hankkimassa vaikka raejuustoa proteiini- ja makulisäksi siihen. Meillähän ruoka on lähes suolatonta, joten siitä ei makua tule. Tomaatteja syön nykyään paljon ja välillä kauden kasvista avomaankurkkuakin on ollut hevilisänä kuorittuina ja kuutioituna. Neuvokas ja ahkera emäntä toki loihtisi siitä vaikka hölskytyskurkkuja, mutta minä en viitsi, noloa kyllä, mutta näillä mennään. Aika menee muuhun, helpolla pitää päästä ruoan suhteen. Ilta- ja aamupaloilla reilusti tuoreita mustikoita, nyt hieman viinimarjojakin. Mökin pikkupensaat tuottivat muutaman rasiallisen punaherukoita ja karviaisia. Vadelmista moni kertoo, että niitä on paljon, itse en ole löytänyt. Pitäisi kai tietää paikat, luulen. Mustikoita kerättiin peräti puolenkymmentä (!) sankollista pakastimeen, ehkä siksikin noin paljon, koska puolukasta ennustetaan täällä heikkoa satoa. Harmi. Kuumuus on kai vaikuttanut. Puolukasta tykkään erityisesti.

Tänä kesänä on ollut ehkä hieman liikaakin menoja, itseäni nuoremmat kaverit kommentoivat facessa: kuinka sinä jaksatkaan. Niinpä. Kulttuurimenot kun ovat vaan niin ihania ja kimppakyytejä on järjestynyt. 

Nyt mulla on alkanut ilmetä aurallista migreeniä. Googlasin netistä mitä se voisi olla - en kaipaa nauruhymiöitä. Se on inhottavaa, ja tuo päivä on todellakin pilalla jolloin se tulee. En tiedä mistä johtuu, ehkä jumiutuneista hartioista? Ensi viikolla alkavat jumppaseurani liikunnat, sinne siis hartioita verryttelemään. Yksin en saa aikaiseksi.

Sitten kirjoitan eräästä asiasta, mikä ei ainakaan suoraan liity heviin, mutta ajattelen nyt hieman samoin kuin taannoin eräällä näistä keskusteluryhmistä: Silloin sanottiin, että täällä kun voi kysyä mistä vaan, niin kysyn nyt tästäkin. Asiaan liittyvät vinkit tai kokemustieto olisi kallisarvoista, itselläni ei tästä juuri kokemusta ole (kun on yleensä itse kaiken alusta alk. järjestänyt ja toki pienimuotoisestikin vain).  

Muutaman viikon päästä olisi eräät juhlat, jota oikeastaan lähinuorisoni vaati. Kun sanoin, etten jaksa, viitsi enkä ehdi alkaa mitään järjestämään, he sanoivat että pitopalvelut hoitavat ja tiloja saa vuokrattua. Nyt siis tila on varattu samoin pitopalvelu. Kutsutkin on lähetetty, mikä ei ollut lainkaan helppo juttu, se rajaaminen siis, kun kutsutuiksi mietittyjen piiri on laaja. Sitten aloin miettiä rajaamista erään ystäväni esimerkin mukaan: keksi jokin perusteltavissa oleva asia minkä pohjalta teet rajauksen. Silloin ei "rannalle jääneille" tule paha mieli tai jotain. Se sitten keksittiinkin, mennessä näkee, pahoittaako joku silti mielensä. 

Yllättävän paljon siinä on silti järjestämistä vaikka ostaakin palvelut. Ehkä se jo stressaa, kun on tuota päänsärkyäkin ollut 🤔 Tykkään nimittäin, että on ohjelmaakin, ei pelkästään syömistä, juomista ja seurustelua, vaikka etenkin tuo jälkimmäinen toki tärkeää onkin. Sanoin nuorisolle, että pyydän erään paikallisen muusikon (josta tykkään) esiintymään, mutta he sanoivat tiukasti, että keskity sinä vaan seurusteluun, he hoitavat ohjelman. Yllätyksiä lienee siis luvassa 🤭 Alakouluikäisiä lapsia on kutsutuista noin 1/3, joten tämäkin puoli pitää ottaa huomioon mm. tarjoilussa. Suvussani on lapsirikkaita perheitä, vaikka oma ja kumppanini jälkeläismäärä onkin erittäin pieni. 

Eräissä häissä, joissa saimme olla tänä kesänä mukana, oli karkkipuffetti. Se oli hauska, itsekin kävin sieltä napsimassa yhtä ja toista. Sain siitä idean kehitellä samanlaisen, toki pienimuotoisemmin. Sekin mietityttää, kun tai jos lapsilla ei satu olemaan silloin karkkipäivä, tai hampaita pitää säästää tai ihan mitä vain. En ole mikään lastenkasvatuksen asiantuntija, mutta tällaistakin tuli mieleen. Luotan kuitenkin siihen, että vanhemmat huolehtivat, jos jollakin on rajoitteita. Tästäkin kirjoitin, sillä liittyyhän tämäkin tavallaan syömisiin, vaikkakaan ei heviin liitykään. Ja on limsatarjoilulisineen tietysti epäterveellistä, mutta juhlissa kai saa olla tällaistakin 🤫 

Ja sitten on vielä erikoisruokavaliot. Gluteeniton, laktoositon ja kala- kasvispainotteinen alkaa olla jo ihan perussettiä, mutta vegaanien ymv. kohdalla täytyy jo miettiä. Vegaanit kun ei voi syödä kalatuotteitakaan, joita ainakin on aina silloin tarjolla, jos tai kun pääsen tarjoiltavasta päättämään. Jospa pitopalvelu keksii ratkaisut. Mietin, että onko jotenkin "epäjuhlavaa" jos vegaaneille on esim. kasviskeitto, jossa ei ole maitotuotteita eikä mitään eläinperäistä? 

Juomat ovat sitten vielä oma lukunsa. Tuo tilaisuus järjestetään yksityistilaisuutena, joten alkoakin saa tarjota, eli ei tarvitse hankkia erillislupia. Mietin sellaistakin, kun ollaan saatu vuosien varrella lahjaksi konjakkia- yms. juomia, jos niitä toisi sinne tarjolle kahvin kanssa. Jos ei olisi noita lahjapulloja, kai harkitsisin alkottomuutta, mutta nuukana en raaski kaataa viemäriinkään kallista lahjaksi saatua juomaa 😁 
Booliakin mietittiin. Mökkituliaisiksi joku toi vodkapullon, itse hän oli autolla ja me ei käytetä. Se siis on ollut jo vuosia kaapissa, siitä saisi siis kai boolia. Vanhentuvatkohan tuollaiset juomat silti, vaikka korkkia ei avattaisi? Nuoriso tuo alkottomat viinit, hehän ihan harrastavat niitä, joten se puoli on lähestulkoon asiantuntijoiden huomassa. Itse laittaisin tarjolle ne lahjaksi saadut alkoholilliset viinitkin. Huh, siinäpä sitä onkin mietittävää, ja etenkin kun ei voi tietää, kuinka moni tulee autolla tai on muuten alkoton (sehän on paitsi terveellistä myös nykyään hyvinkin trendikästä). Lahjapulloja olen nykyään kyllä myös lahjoittanut eteenpäinkin, mutta siinä on se sama, eli jos siis on raitis perhe jne., se ei ole oikein sopivaa, kai.   

Jos jollakulla on vinkkejä tai kokemustietoa mihin vain tuohon edellä olevaan liittyen, olisi mukavaa ja kiinnostavaa kuulla. Itseäni mietityttää tuon alkon kohdalla lisäksi vielä sekin, kun lapsia on mukana. Tosin ketään ei ole tarkoitus juovuttaa, lähinnä voisi olla alkumaljat, sopivat viinit ja konjakit kahvin kanssa. Ja ehkä se pieni yhden vodkapullon booli. Vuokrattu paikka on varattu iltapäivätilaisuutena kuudeksi tunniksi, joten yömyöhään ei ole tarkoitus olla. 
Välillä jo melkein kadutti, että mihinkä hommaan olenkaan ryhtynyt, mutta jospa vain itse teen tästä turhan vaikeaa "säätämistä"... 🙄 Eräs ystäväni sanoi, että jos helppoutta kaipaat, muuttujia mahdollisimman vähän, mmmm...

Tervehdys!

Edellisestä kirjoittelustani tänne onkin tainnut kulua jo noin 1,5 kk, eikä sen jälkeen ole näköjään kukaan kirjoittanut, heviasiat mennevät siis palstalaisilla jo ns. autopilotilla, mikä on tietenkin hyvä. Itselläni on siinä jatkuvasti muistuttelemista, oppimista, motivaation (tai viitseliäisyyden?) keräilyä, kertaamistakin.
Mies meillä pysyttelee edelleenkin ihailtavan tiukasti hevilinjallaan. Nyt jo esim. markkinoilla jotkut puolitututkin mainitsivat hänelle, että oletpa sinä hoikistunut! Hevin syönti siis kannattaa paitsi terveydellisesti, myös painonhallintamielessä. Peukku!

Itse sai nyt tsemppiä Savon sukulaisten luona vierailustani, heillähän hevi on keskeinen osa ruokavaliota. Ovat hevin ja juuresten suhteen kyllä hyvinkin omavaraisia, onhan heillä pieni kasvihuone ja suurehko kasvimaa muhevassa maassa täynnä monenlaista heviä. Sitä sain itsekin mukaani, on mm. tyrniä, omenoita ja tattejakin lähimetsästä. Juhlissani käydessään he toivat ison satsin kesäkurpitsoita, kurkkua, tomaattia ja perunaa. Kaikki itsekasvatettuja, peukku! Puolukkaa ja mustikkaa keräilemme edelleen ns. syöntimarjoiksi, kaksi pientä kaappipakastinta on täynnä marjoja ja kellarissa pari sankollista puolukkasurvosta. Puolukkaa haluaisin vielä saada lisääkin talvisäilöön, ehkä ensi viikonloppuna kerätään, jos säät ovat yhtä kauniit kuin nyt. 

Juhlistani puheenollen, kaikki meni hyvin. Erityisesti iloitsen siitä, että lapsilta oli tullut palautetta, että olipa kivat juhlat ja vanhempansa sanoivat, että lapset oli hyvin huomioitu. Tästä otan kursailematta sulan hattuuni siksikin, että en ole mikään lasten asioiden (puhumattakaan lasten kasvatuksesta) asiantuntija, meillähän ei ole lapsenlapsia eikä juuri muutakaan kokemusta aihepiiristä. Mutta siis, oikein hyvin meni. Yllätysohjelmanumero tuli, mitä hieman ennakkoon arvailinkin. Upea paikallinen muusikko. Myös vieraat esittivät musiikkipitoista ohjelmaa, oli pari puhetta ja sisareni järjestämä tietovisailukin. Pitopalvelu hoiti tarjoilut moitteettomasti, ja myös vegaani- ym. erikoisruokavaliot oli hyvin huomioitu. Alkoa meni (ennakoidusti?) vain vähän, annettiin viinipulloja mukaan ikään kuin lahjaksi, jos kuka halusi. Alkoholittomat viinit tekivät ns. hyvin kauppansa. 
Sen vinkin antaisin muille juhlien järjestäjille, että jos päätät rajata kutsuvierasmäärän johonkin lukumäärään, kannattaa kuitenkin ottaa ns. varapaikoille muutama. Aina tulee peruutuksia. Nyt niitä onneksi tuli vain kolme, vaikka paikkakunnalla riehuu koulujen alettua monet flunssat ja koronakin jälleen nostaa päätään. 

Kirjoitin viimeksi aurallisesta migreenistäni. Se jatkuu edelleen kerran pari viikossa. Jumppaseurassani alkaneet jumpat tuntuvat kyllä lievittävän hartioiden jännitystä.  Nyt tilasin ajan yksityiselle silmälääkärille, se onkin kohta. Ajattelin tutkituttaa ensin silmät ja sitten tarvittaessa varailen aikaa neurologille. Mis tilasi ajan luomitarkastukseen yksityiselle ja sai ajan parin päivän päästä, ja luotan siihen, että yksityiselle saa ajan nopeasti. Olen tehnyt havainnon, että nykyään aika moni heistäkin käyttää yksityisiä palveluja, jotka vielä muutama vuosi sitten sanoivat, että eivät periaatteessa mene muuanne kuin julkiselle, ovathan he verojakin maksaneet.  Eri paikkakunnilla on toki yhä hyvinkin erilaiset julkiset palvelut, yhdenvertaisuudesta ei siinä mielessä voi puhua. Tosin netissäkään ei enää nykyisin näe juurikaan kehuvia kirjoituksia, että minä saan julkiselle mm. lääkäriajan heti kun vain terkkariin soitan, vaikka heti samalle päivälle. Ajat ovat muuttuneet. Kohtalaisella eläkkeelläkin olijoilla on uskoakseni yksityisiin palveluihin ainakin harvakseltaan varaa, etenkin jos ei juuri ulkomailla matkustele tai esim. harrasta jotain kallista harrastusta. 

Nyt täytyy alkaa valmistautua hammaslääkärille. Yksityisiä hammaslääkäripalveluja olen käyttänyt koko ikäni, pois lukien kouluhammaslääkäriajat lapsuudessa ja olikohan yliopistoaikaan jokin YTHS:n (tai vastaavan) hammaslääkäri muutaman kerran, jos oikein muistan. Sielläkin tekivät kyllä ihan vain perushoitoa, ainakin siihen aikaan. Silloin 90-luvun alussa (lamakausi) rahat olivat tosi tiukoilla, kun maksoi pienestä osa-aikatyön palkasta 14 %:n korkoa asuntolainasta, ja kokoaikatyöhön ei ollut mahdollisuutta, kun lähiluentoja oli siihen aikaan varsin paljon yliopisto-opinnoissakin. 

Hyvää vuoden parhaan hevikauden jatkoa!

Onnea synttärien johdosta AnniKyllikki! 

Myöhästyneet onnittelut Annikyllikki!

MERELLE, SINILIINI, MELLUH, kiitokset 🥰

Poimin vielä viime viikonloppuna noin 1, 1/2 sankollista puolukoita. Olivat makeita kuin karkit, vanhentuneita joukossa vain muutama. Mikä lie solunälkä, mutta puolukkaa tekee mieli. Sitä iso keko aamuin illoin. 

LIIKUNTAAN koen tarvitsevani tsemppiä, ja hakeuduinkin nyt erääseen savolaiseen urheiluopistoon liikuntalomalle. Se (muutaman vrk:n mittainen liikuntapainotteinen loma) on jo lähiaikoina. Odotan siltä lähinnä lisäintoa liikuntaan, ja lisää rohkeutta mm. vesiliikuntaan. Joka päivä kylläkin sauvailen tai pyöräilen ja käyn pari kertaa viikossa urheiluseurani helppojumpissa. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta lähtö on usein turhan vaikeaa 😟

Liikunta on mielestäni hevin lisäksi mitä parhainta omahoitoa, joten kyllä siihen kannattaa satsata. Auttaa painonhallinnassakin, vaakalukemani on vakiintunut 65 :een. Ostin jopa uusia liikuntavaatteita, joita en ole hankkinut kai 10 vuoteen. Sen verran (liikaakin?) tuli työvuosina hankittua, ja niitä keinokuituisiahan ei saa oikeastaan pitämällä loppuun kulutettua. 

Silmälääkärilläkin kävin, ja todettiin että alkavaa vanhuuden kaihia on, mutta ei vielä siinä mitassa, että pitäisi koettaa hakeutua leikkaukseen. Kokeneen oloinen yksityinen lääkäri sanoi, että jonot ovat joka puolella erittäin pitkät. Ehkä jossain muualla päin Suomea pääsee näihin(kin) julkisella nopeasti (?), mutta täällä ei. Uudet lukulasit hankin, se kustantaa jotain 400 - 500 e, saa tosin kahdet yhden hinnalla. Vien toiset mökille, luenhan sielläkin varsin paljon. 

Migreeni jatkuu pari kertaa viikossa 🤯 Ei niin pahana, että pitäisi mennä pimeään huoneeseen kylmä kääre päässä potemaan ja välillä oksentamaan, mutta kuitenkin niin, että ilkeä pieni jomotus ja sahalaidat silmissä vievät päivästä "terää" ja hyvää oloa. Puoliso sai parissa päivässä ajan yksityiselle luomikontrolliin, joten luotan että yksityiselle pääsee varsin nopeasti. Eri asia sitten, voiko sille muuta tehdä kuin ottaa jotkin estolääkkeet. Toki kannattaa tutkituttaa, onko taustalla jotain, mikä sen aiheuttaa. Enhän ole kokenut päänsärkyä juurikaan aiemmin. Kiirettä ja/tai stressiä ei ole. Tuttavapiiristäni on kuollut itseäni nuorempiakin aivoverenvuotoihin ja pään kasvaimiin, joten monenlaista tulee mietittyä 😒

Keittiöhommat eivät nykyään juurikaan kiinnosta, joten tänään(kin?) kävin suuhygienistireissullani lounaan lähimarketin salaattibaarista. Ison rasian erilaisia salaatteja sai kympillä. Ei paha. On helppoa ja nopeaa. Arvostan kyllä, jos joku jaksaa valmistaa päivittäin pari lämmintä ateriaa salaatteineen ja jälkiruokineenkin. Itse käytän niukkenevat resurssini muuhun 😒

Hyvää syysviikon jatkoa 😍 Taidan lähteä tänään elokuviin, siellä menee oopperaa. Ranneke näyttää tälle päivälle jo 117 %, joten liikunta riittää. Elokuvateatteri on lähes naapurissa, joten vesisadekaan ei haittaa.

Hei jälleen - pitkästä aikaa!

Hevini koostuvat edelleen pitkälti itse poimituista marjoista, viime aikoina on nautittu aamuin illoin tyrniä, mustaherukkaa ja puolukkaa. Lisäksi kurkkua, tomaattia ja hyvää kauden kasvista ruusukaalia. Valmissalaatteja. Kaaleja söisin varmaan enemmänkin, mutta ne vatsavaivat... 😒

Huomenna ani varhain olen lähdössä omasta näkövinkkelistäni katsottuna suurelle kulttuurimatkalle, eli Treelle saakka. Julkisilla tietenkin. Lentomatkoja en pysty kohdalleni edes kuvittelemaan, koska niitä lähes automaattisesti seuraavat rajut flunssat ovat hirveitä ja vievät voimat pitkäksi aikaa. Muistan kun viimeisellä lentomatkallani (jo ennen tätä perussairautta) sairastin keskellä kesää viikkokausia kovaa kuumeista flunssaa lentomatkan jälkeen, mikä oli lopulta kuitenkin vain Osloon ja takaisin. Nyt olen harmikseni kuullut, että tutut jotka tekivät syyslomalla lentomatkoja paikkoihin X, joutuivat noiden matkojen jälkeen n. viikoksi sairauslomalle työstään kuumeisten flunssien vuoksi. Maskeilla ja visiireillä voi toki jonkin verran suojautua, mutta ei täysin. Maailmassa liikkuu nykyisin yhä enemmän erilaisia viruksia ymv. ja lisää tulee. Riskiryhmiin kuuluvat ovat tietysti  suurimmassa riskissä. 

Toki tartunnan voi saada junissa ja busseissakin, sekä teattereissa ja konserteissakin, joissa käyn. Olen alkanut käyttää maskia niissä, ja nyt kun menen huomenillalla Treella teatteriin, maski on vakiovarusteluani. Lisäksi käyn siellä mm. taidemuseoissa, ehkä kirkoissa ja kirjastossakin ja googlailin myös hyviä lounas- ja illallispaikkoja. Samalla reissulla saa tavata vuorokauden verran muita sydänvertaistukihenkilöitä ympäri Suomen, muu aika on omaehtoista kulttuurikiertelyä. Toivon että migreeni ei vaivaisi kovin paljoa ja jalka kestäisi kävelyt. Treella on onneksi hyvä paikallisbussi- ja ratikkaverkosto, kun vain pääsee kapuamaan bussiin ja takaisin kaatuilematta/horjahtelematta. Jalkani ei kestä nyt esim. horjahtelusta aiheutuvia äkkiliikkeitä. Jalasta vielä puheenollen, satutin sen pari viikkoa sitten märällä kylppärin lattialla kaatuessani aamupöpperöisenä suihkusta tullessani. Ei todellakaan naurata 😯 Saa nähdä, miten pitkäaikainen kipeä/vaiva jalkaan tuli, edelleen pitää varoa etenkin kiertoliikkeitä. Sekä lonkkaan että polveen sattui. Helpolla jumpalla kävin eilen varovasti ekaa kertaa tuon kaatumisen jälkeen. Mullahan nivelet ovat olleet muuten hyvässä kunnossa (kiitos liikunnan ja mm. "painonvartioinnin"), ei ole ollut ainakaan toistaiseksi tarvetta hakeutua nivelleikkauksiin. Näillä tienoinhan niukkuus on ollut tuttua jo pitkään, ja jos esim. jalkaa joutuu/-isi kuvantamaan, yksityinen olisi se paikka jonne pääsisi kohtuuajassa. Migreenin takia kävinkin jo yksityisellä, oli oikein mukava nuori lääkäri ja tutki hyvin. Toki sen tiesinkin, että ei tähän muuta lääkettä ole kuin särkylääkkeet ja jos äityy oikein pahaksi jotkin estolääkkeet.

Erään mielestäni oikein hyvän niksin sain tuolta em. lääkäriltä, jonka voisin toisillekin jakaa. Hän kehotti tarkkailemaan, missä tilanteessa ne sahalaidat alkavat pomppia silmissä, mitä sitten seuraa se päänsärky. Hän ohjeisti, että jos suinkin on vain mahdollista, hän kehotti muuttamaan sen hetkistä toimintaa, jos se auttaisi. Vaikeaa selittää tyhjentävästi / lyhyesti, mutta jospa tästä jotain selvää sai.

Hyvää alkavaa marraskuuta kaikille hevin ystäville 🥰

Hei MERELLE, vastasin. 

Täällä hevit ennallaan, eli itsepoimittua marjaa aamuin illoin, tomaattia ja joitakin kauden kasviksia kuten ruusukaalia. Tänään hauduttelin ison kattilallisen pieneksi silputtua keräkaalia ja porkkanaraastetta mausteiden ja kaurakerman kanssa. Ehkä soseutan muhennokseni vielä, jospa se sillä tavalla aiheuttaisivat vähemmän "vatsavaivoja" - ehkä🤭
Terveellistä ja kevyttä ruokaa se on kuitenkin. Protskuksi esim. raejuustoa. Lihat meillä ovat jääneet (lähes) kokonaan pois, minulla toki on joskus kanaa, miehellä ei muuta kuin kalaa, mutta sitähän ei taideta lihaksi laskeakaan.

Treen reissu oli odotetusti ihana ja kulttuuripitoinen. Ehkä tarjoan itselleni kesällä parin yön hotellimatkan sinne uudelleen, silloin näkisi puistot ym. Nyt satoi, onhan loppusyksy. 

Hyvää syksyn jatkoa ja tulevaa adventtiaikaa 🌟

Hei 🥕
Erään järjestön illalliskokoontumista odotellessa ajattelin kirjoittaa muutaman jutun tännekin. Heviin liittyvät asiat ovat yleensä iloisia ja elämää myönteisesti eteenpäin vieviä, mutta ei (kai?) aina. Minähän pidän mm. kaaleista, sipuleista, palkokasveista, omenoista. Ovat edullisiakin ja usein myös lähiruokaa. Nyt olen alkanut epäillä, että sopivatko ne lopulta tällaisen vanhenevan (ikänsä vatsalla stressanneen) ruokavalioon. Saan nykyään kaameita turvotuksia ja osin vatsakipujakin 😒 Päätin ihan tutkituttaa asiaa, koska on ollut muitakin oireita, mitä en viitsi nyt tähän kirjoittaa. Hu on labrat ja muutaman päivän päästä lääkäri. Kaikkea sitä. Pitäisiköhän siirtyä pelkkiin hapatettuihin kasviksiin kuten hapankaaliin ja maitotuotteissa johonkin Gefilus-piimään 🤔Kotimaiset marjat, peruna ja porkkana onneksi vielä käyvät. 

Iäkäs sukulaiseni sanoi (varmaan hän oli siinä ihan oikeassa), että hän ihmettelee, kun sinä näytät tietävän niin paljon terveysasioista, mutta syöt silti mitä sattuu. Tarkoitti kai mm. huonosti sulavia ruokia. Mies komppasi taustalta tuota kommenttia😳 Hänellähän on hyvinkin tarkka heviruokavalio, ja jaksaa katsoa ihailtavan tarkkaan, ettei syö mitään vatsaa ärsyttäviä.  

Kun tulee valitettua milloin mistäkin, pitää välillä ihan käsi sydämellä kehuakin. Olen havainnut muutamista yhteyksistä, että täällä yksityisen ja julkisen terveydenhoidon yhteispeli näyttää toimivan hyvin. Uutisissa myös oli, että tänne maan syrjäiseen kolkkaan oli tullut valtiolta jotain lisärahaakin. Tuttavat kertovat päässeensä Etelä-Suomen sairaaloihin lonkka- ja polvitekonivelleikkauksiin. Ilmeisesti puretaan ei niin kiireellisten leikkausten jonoa. En ole tullut kysyneeksi, onko niissä maksusitoumus yksityiselle, vai tekevätkö julkiset sairaalat erillisellä sopimuksella toisen hyvinvointialueiden asukkaiden leikkauksia. Hyvä tietenkin, että pääsevät, jos/kun sitä tarvitsevat.  

Olen pitänyt lokakuun puolivälistä saakka polvitukea, kun teloin sitä kaatuillessani / horjahdellessani. Alkoa en käytä, joten siitä ei horjuminen johtunut. Omalla kohdallani en toivo mitään leikkauksia, yritän vaikka viimeisillä voimillani jumpata, venytellä, pitää painoa kurissa ja käydä tarvittaessa fysioterapeutilla. Tämän viikon jälkeen jäävät ohjatut jumpat joulutauolle, pitäisi yrittää itsenäisesti jatkaa jumppia. 

Eräs puolituttu sanoi, että hänellä on tekoniveliä laitettu jo samoihin niveliin kaksi kertaa ja nyt oli tarjottu kolmatta uusintaa. Hän oli sanonut, ettei uskalla tai halua lähteä siihen, koska jäi hiljattain yksin, eikä pärjää yksinään leikkauksen jälkeen. Lapsensakin asuvat kaukana. Hän on päättänyt pärjäillä, on jonkin verran päälle 70 v. Toisaalta oli se ihan yllätys, että leikkausta tarjotaan. 

Nyt täytyykin katsoa vielä netistä, mitä tuossa ravintolassa on tarjolla, mihin menen kohta joulutapaamiseen. Koetan valita mahd. vähän vatsaani ärsyttäviä tuotteita. Kalaa tietysti vähällä rasvalla valmistettuna ja siihen oheen vaikka peruna ja muutama salaantinlehti/tomaattia? 

Hyvävointista joulukuun jatkoa toivoen 🥰

Anniktllikki
Minulle tuli yli 2 vuotta sitten haimatulehdus ja haimaentsyymit puuttuu. Syön niitä purkista. Kamalasti rajoittaa syömistä. Erityisesti kuitu ja rasva on pahoja. Harmittaa tosi paljon, kun heviä voin syödä rajoitetusti.