Ei ole tupakkia tässä huushollissa ollut ja alkoakin pikkuputeli tarvittiin johonkin ruokaan mikä epäonnistui. mulla onneksi sellainen lääkearsenaali, että alko täyskiellossa. hyvät yöt .

AK, kiitos onnitteluista, mutta ei elämäni ole mitenkään ihanteellista, ei kait elämänasenteenikaan. Joka päivä kuitenkin herään kiittäen siitä, että olen elossa ja päätän, että tästä tulee hyvä päivä.

Kyllä mullakin juusto maistuu, varsinkin Aura ja meetvurstia sen lisäksi. Mutta tämän reissun jälkeen on pelkkää pupuruokaa. Onneks on KK. päikky. Hitsin vaikeeta kirjoittaa kännykällä.

Nyt poistun tältä hevipalstalta ja siirryn muualle, kun mulla ei ole palstan varsinaiseen aiheeseen liittyvää asiaa. Palaan sitten takaisin kun saan hevit toimimaan.

Heviaihepiiriä: kysyn nyt itseltäni, voiko hevistä syödä itsensä ähkyyn? Vastaan että kyllä näemmä voi. Keitin tänään kokonaisen kukkakaalin, ja se on kai (melkeinpä?) ainoa kasvis, mistä mies ei jostain syystä tykkää. Ei suostunut ottamaan palastakaan. Siispä söin itse koko kukkakaalin, kohtuusuuren 😳 Kaalin särpimeksi kasvisnakeista tehtyä gluteenitonta "kastiketta" (tuli todella kummallisen näköistä, mutta hyvänmakuista). Lisäksi ns. salaattina iso tomaatti ja vihreää pertsalaattia ja muutama kurkkusiivu. Nyt on maha pinkeänä kuin kinkerlampaalla, kuten täällä päin sanotaan. 

Tultiin muutamaksi päiväksi maalta kaupunkiin, kun miehellä on jokin öljynvaihtojuttu autoon. Päätin lepuuttaa selkääni ja niskaani, sillä ne hieman kipeytyivät mustikka"savotassa". Ihana kyllä on, että mustikoita on nyt hyvin, ja varsin hyvälaatuisia. On vain vähän ns. savimarjoja joukossa. Pakastimessa alkaa olla niitä jo riittävästi talven varalle ja lisäksi syödään mustikoita reilusti tuoreena aamuin illoin. Sukulaiset kutsuivat Savoon poimimaan vadelmia, mutta täytyy katsella mitä kroppa sanoo. Lupasin mennä myöhemmin syksyllä, jos en jaksa nyt vadelma-aikaan. Niissä on vielä se juttu, että ne pitäisi saada melko pian pakkaseen, eivät oikein säily päiväkausia "käsittelemättä". Ihan päiväseltään en lähde bussimatkailemaankaan. 

Kaapissa on nyt useampi paketti ihanaa kesäporkkanaa. Ajattelin tehdä siitä huomenna porkkanasosekeittoa. Tänään en ähkynä enää jaksa ajatellakaan mitään kokkailuja. Tämä vuodenaika on kyllä hevi-ihmisten todellista riemujuhlaa! Kotimaista, tuoretta ja mielestäni myös ihan riittävän edullista heviä torit ja ja kaupat pullollaan. Jotkut pitävät tähän aikaan vuodesta eräänlaisia elimistön puhdistuskuurejakin syöden pelkkää heviä. Nyt tulee kömpelöä huumoria: olisiko se jotenkin samaa kuin koirilla (tai kissoilla?) silloin, kun ne syövät syövät heiniä 😏

Itse olen suunnitellut (tai ainakin yritän!) pitää mielen puhdistuskuurin. Kuvailen lyhyesti sitä jotenkin näin: olen täällä ja myös muualla somessa jatkuvasti toistellut sitä, että minä kun olen niin huono kaikessa käytännöllisessä, siis käsitöissä, kasvihommissa, ruoanlaitossa ja mitä vielä. Kädentaidoissa siis lyhyesti sanoen. Mietin että pitäisikö levyä kääntää siihen suuntaan, että minua kun vaan sattuu kiinnostamaan niin paljon esim. kirjoittaminen, lukeminen, laulaminen, kulttuuririennot, tietyt vapaaehtoistyöt, ystävien tapaaminen ja toki sopiva liikuntakin, ettei vaan yksinkertaisesti jää aikaa eikä myöskään energiaa muuhun. Jos ei kiinnostaisi yhtään mikään edellä mainittu, niin kaipa sitä alkaisi vaikka aikansa kuluksi tehdä jotain muuta. Alkaisi ehkä ainakin yrittää väkertää jotain vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta, siihen paljon aikaa käyttäen. Niin luulen. Voin tietysti olla väärässäkin. Mutta joka tapauksessa ajattelen nyt niin, että energiansa voi ja saa käyttää siihen, mikä kiinnostaa, etenkin tässä iässä. Eikä toisaalta itsensä laiskaksi tai saamattomaksi ruoskiminenkaan hyödytä mitään, tuskin ketään edes  kiinnostaa kuin ehkä joitakin hieman, ja heitäkin vain hetkellisesti. Ihmiset ovat erilaisia, ja moni on varmasti aivan päinvastainen tyyppi taipumuksiltaan kuin minä, ja hyvä niin. Hyvä heille, tietenkin. Heidän ei tarvitse mukautua suuntaani, eikä minun heidän suuntaansa. Samaistuminen on toki kivaa, ja heitäkin löytyy kaltaisellenikin jostain 💗 

Vaaka-lukemani on nyt muuten vakiintunut itselleni mieluisaan 66,6:een 😁 Hassua, miksi pidän tuosta lukemasta. No, on helppo muistaa, ainakin. 

Riemullista hevikautta kaikille 😍

Katselin vanhoja tekstejäni eri someryhmistä vuosien varrelta; aikaisin lienee yli 10 vuoden takaa. Muistot saivat ajattelemaan jälleen muutoksia, muutosten virta on loppumaton. Joskus peruuttamattomankin muutoksen, lopullisen. Näin on JOKAISEN kohdalla. 
Aika mennyt ei koskaan enää palaa, muistot jäävät 💜 Näiden palstojen teemaan liittyen: yhdestä muutoksestani iloitsen, eli siitä, etteivät vuosituhannen vaihteessa paikkareissa pudottamani noin 15 kg ole tulleet takaisin. Työtä ja paneutumista se on todellakin vaatinut, mutta olen iloinen, että olen siihen kyennyt.

Nyt lähden kävelemään tuonne luontoon. Ehkä poimin marjoja ja kantarellejakin. Ehkä istun vain kannonpäässä haaveilemassa, pakkoa ei ole yhtään mihinkään. On ihanan rauhallista ja hiljaista. 

Tänään täällä mökkimaisemissamme paistaa aurinko ja on lämmintä. Tätä(kin) kaunista ja aurinkoista päivää on mukavaa muistella, kun pakkanen paukkuu, tie on liukas tai kun räntää sataa 💛 🌞 🥰

MERELLE poistin puheena olleen viestini ja muokkasin sen jälkeisestä viestistäni tähän aihepiiriin kuulumattomat pois. Tuossa ensin mainitussa viestissäni oli itselleni aika surullisia lapsuusmuistoja (joku voisi sanoa että lähes traagisia, jos heijastevaikutus on kerran tänne asti). Pahoittelen että niistä kirjoitin. Tulee vain aina silloin tällöin tänne kirjoiteltua, jokin vanha tapa kai. Eivätkä todellakaan edes  liity heviin, painonhallintaan tai edes liikuntaan tai muihin terveisiin elämäntapoihin. 
Oli se sitten herkkähipiäisyyttä tai ei, kirjoitin tänne joskus aiemmin, siitä on tosin jo aikaa,  että harvoin kirjoitan mitään niin humoristista, että niin ollen nuo röhönauruhymiöt - mmmm. Jos joku tykkää, voi tietty laittaa sydämen, peukun tai jopa taputuksen. Kiitos niistä 💗

Sain metsästä litran verran kantarelleja ja hieman mustikoita. Huomista ruokaa varten kaapissa on parsakaalia, Muu-jauhista ja kesäkurpitsaa. Maistuvat molemmille. Omalta tontilta keräiltiin villivadelmia. Mies osti myös rasiallisen mansikoita. Elämä on siis mallillaan mitä HEVIIN tulee 👍💚👏 Vaakalukemakin vakiintunut, eli se hieman alle 67.

Elämässä on koko ajan muutoksia, toivottuja ja toivomattomia, mutta yksi on ja pysyy: painonvartiointi tai miksi sitä sitten nimittääkään 🍅

Hei MERELLE, kiitos viestistäsi. Jälkimmäiseenkin viestiini on näköjään ilmestynyt tuo "naurava naama", vaikka juuri siinä viestissä pyysin, ettei niitä viesteihini laitettaisi. Eräänlaista nettikiusaamista tuokin, joskin aika erikoista, mutta saa nähdä, jos tuo sama naurava naama ilmestyy tähänkin viestiin tuolta samalta (jo taannoin niitä laittaneelta) henkilöltä. Voi voi. Olisiko eräänlaista vallankäytön tavoittelua tuollainenkin 🤔 Vaikeaa tietää. Erityisesti näillä palstoillahan pitäisi pikemminkin tukea toisiaan eikä ivailla tai muuta vastaavaa.
Ylläpito puuttuu kyllä useimmilla nettifoorumeilla tuollaiseen toimintaan.

Josko pitkästä aikaa muutama sana tännekin.
Näin kesällä minä elän lähinnä perunoilla, herneillä ja mansikoilla. Herneet ja mansikat, kuten myös (pikku)kurkut ja tomaatit  (ja nyt myös herukoita) syön pitkin päivää, joten ruuan kanssa en usein jaksa tehdä mitään salaattia erikseen. Muutenkin haluan nauttia varhaisperunoita (tai nyt ne taitavat olla jo uusia perunoita) jonkun hyvin yksinkertaisen proteiinin kanssa, että perunan oma maku ei pety. Kylmäsavutofu on ihan vaihtoehto nro 1 näin kesällä (tai oikeastaan pitkin vuotta). Kesäkurpitsa-paprika-sipuli-sekoitusta kyllä usein paistan perunoiden viereen.
Sunnuntaina satuin huomaamaan fb:n myyntipalstalla edullisesti mustaherukoita, vain 30 euroa ämpäri. Nappasin siitä ämpärillisen, vaikka olenkin sanonut että minä en halua itse pakastaa marjoja, vaan ostan kaupasta mitä tarvitsen. Noita herukoita syön kuitenkin päivittäin iltagurtin kanssa ja ilokseni totesin, että ne pysyivät kotonakin pakastettuna irrallisina, joten litran pussista on helppo ottaa vain sen verran kuin tarvitsee.
Herukoiden myyjä kysyi haluanko kaupan päälle myös kesäkurpitsaa ja tokihan halusin. Varmaan kg verran toi, joten nyt olen syönyt kurppalasagnea useamman kerran. Semmoinen helppo versio, turvotettua soijarouhetta ja tomaattipyreetä, kesäkurpitsaa ja juuston makuista kaurakermaa. Jos oikein nälkä, niin paloittelen joukkoon muutaman lasagnelevyn ja lisään vähän nestettä. 
Kantarelleja ja mustia torvisieniä tekisi mieli, mutta kun tuntuu hullulta ajaa vanhoille metsästysmaille pientä määrää varten, niin en ole saanut aikaiseksi. Mitään ämpärillistä en halua kerätä, koska en itse kuitenkaan säilö niitä mitenkään vaan syön vain heti tuoreeltaan. Pitää kysellä, jos joku kaveri haluaisi. Nyt kun sataa, niin sunnuntaina voisi löytyä uusia.
AnniKyllikki, tuosta emojista - tuohon on "iloitsin"-emoji, jota minä ainakin viljelen vähän joka paikkaan sen perushymyemojin  vaihtoehtona. Se on semmoinen ystävällinen hymy, niitä  ilkeitä röhönauruemojeja löytyy tuolta yläriviltä useampikin. Toki minäkin yritän muistaa välttää, jos sinun kirjoituksiasi kommentoin, mutta tulee tosiaan ihan selkärangasta sen käyttö. Jokaiseen lastenlastenkin viestiin vastaan aina sydämellä ja tuontyyppisellä emojilla 😄 Ja tähänkin kirjoitukseen saa mielihyvin laittaa sen, jos tämä iloisen mielen sai lukijassa aikaan

Tuskin tuota iloista hymynaamaa tuohon ovat laittaneet sillä, että sillä ivailtaisiin  ketään😂
Minusta on ainakin kivaa jos mun viesteihin hymynaama laitettais😀