HYVÄÄ HEINÄKUUN PUOLIVÄLIÄ!

Täällä syödään nyt päivittäin kauden tuotteina tämän kesän mustikoita (niitä näyttää tulevan hyvin), mansikoita (kaupasta ja torilta), Savon sukulaisilta saatuja kesäkurpitsoita ja uusia perunoita ja tämän kesän porkkanoita. Käyttövalmista salaattia ja tomaattia kaupasta. Sukulaisilta saatu runsaasti raparperia, mitä säilötty pakastimeen. Ei välitetä kiisselistä, mutta piirakkaa (glut.) voisi tehdä kun säät viilenee. Nyt helteessä ei huvita uunia kuumentaa saati viipyillä hellan ääressä yhtään pidempään kuin on pakko. 

Sovittelin äsken karaokeklubilta tilaamaani t-paitaa ja hupparia, ja ne istuivat yllättävän hyvin, vaikka t-paita oli aivan vartalon myötäinen. Jumpat ovat tauolla, mutta olen koettanut tehdä joitakin liikkeitä kotona mm. tv:tä katsoessa. Mahan kohdassa olisi kyllä aihetta tiivistämiseen, mutta selän puolelta näky oli aivan solakka. Painoindeksi normaali. Luulen että ns. painonvartiointi jatkuu minulla kuolemaani saakka. Jos en kiinnittäisi siihen joka päivä huomiota (siis työtä vaatii), olisi varmaan huomattavan lihava, ja polvet ja lonkat oirehtisivat paljon nykyistä enemmänkin. Nythän oirehtiminen on ollut varsin vähäistä (ainakin toistaiseksi siis). 

Nyt pitäis alkaa harjoitella paria karaokelaulua Muvikalla. Suunnittelin lähteväni eräälle paikalliselle karaokeristeilylle, missä karaoke tosin toteutetaan ns. yleisökaraokena, joten jos on innostunutta yleisöä, klubilaisten osuus jää pieneksi. Ei ehkä ehdi laulamaan yhtään laulua, tai ehkä yhden. Eräs tuttu oli ilmoittautunut valtakunnalliseen karaoken mestaruuskilpailuun, nostan hattua. Itse en ole kilpailuhenkinen, ja varmaan karsiutuisinkin pois jo alkukarsinnoissa. Ei oo pakko, onneksi.

Huomenna teemme pikkubussilla retken mm. kesäteatteriin, ensi su kokopäiväretken maakuntaan, minkä yhteydessä kulttuuritapahtumia, mm. kesäteatteri. Jotkut tuttavat ihmettelevät, miten jaksan/ehdin/viitsin, ja vakiovastaukseni on, että pitäähän meillä lapsenlapsettomillakin olla jotain 🤣 Se yleensä riittää vastaukseksi, etenkin, jos ihmettelijällä on mummon status, kuten useimmiten on. Eräs (mummo ja jo isomummo) ihmetteli sitäkin, miten mulla on aikaa kirjoittaa niin pitkiä fb-päivityksiä, ja siihenkin riitti sama vastaus. Eräs läheinen ystäväni (jonka kanssa meillä on hyvin avoimet ja mutkattomat välit) sanoikin, että totta on, että hänellä ainakin elämä lasten perheiden kautta ja myötä vie suurimman osan ajasta ja energiasta. Täyteläistä elämää varmasti, tosin hän(kin?) sanoi, että väsyy helposti, jos lapsukaiset ovat pitkään hoidossa. 
Mutta sepä siitä aiheesta, eksyin kyllä nyt kauaksi varsinaisesta aiheestani. 

Nyt lauluja harjoittelemaan. 
Toivottavasti kesäkukat pärjäilevät mökillä paahteessa, kun olemme nyt sieltä viikon poissa. Osan ruukuissa olevista nostelin kyllä varjoon.

Heipä hei!

No, onneksi tämä mummo voi myös harrastaa kulttuuria, matkailla ja kulkea marjassa ja sienessä. Täytyy kyllä tunnustaa että muistisairas puoliso rasittaa arjessa enemmän kuin lastenhoito.
Tänään luulin hukanneeni hänet suolla, ei ottanut puhelinta mukaan ettei se putoa, itse oli kuulemma tallessa mutta ei kertonut minulle että hänen paras paikkansa olikin kauempana.
Sienisato huolettaa kun on niin kuivaa. Pitääkö lähteä etelämmäs kuivureiden kanssa. 
Mutta onhan tässä syksyä, ensin marjat talteen. Perunamaa on hirveässä kunnossa mutta en uskalla näin kuivalla ruohota. Porkkanatkin ihan pieniä, viime vuonna tuli niin hyvä sato.
Mutta nyt siistimpää päälle ja teinin kanssa kaupungille. 

Reippaita tätejä ja mummeleita, peukku teille. Saimaan Teatterin sanoin: Mummelis mammelis! Siinä ensemblessä mummuliikkeen seuraajat miehiä myöten olivat pukeutuneet mummuksi. Mukana pullapitko, porokahvipannu. Liike alkoi rakoilla kun kahvikiintiö tuli täyteen.
TULIS, huh. Pitäisikö mieheen kiinnittää jokin ereillinen jäljitinlaite, jos hän alkaa vaeltelemaan? Puhun vakavissani, poliisisarjojen innoittamana.

En ole mummomateriaalia, ja pystyn tunnistamaan ilmauksen "paras hetki, kun takavalot näkyy", joten forza, AK!
Meitä on joka rooliin ja kullakin omansa. Ajattelen, että jos esim kuvitteellisessa tapauksessa ihminen olisi joutunut teininä huolehtimaan kokonaisesta sisarusparvesta, hän haluaa ns. omaa elämää myöhemmin.

Olen reilun kuukauden ollut etupäässä yksin, jaksoissa, mökillä. Yleensä meri ja Ruotsin radion ohjelmat riittävät kaveriksi, mutta huomaan, että puhun pitempiä puheluita ja kirjoitan useammin ja pitempään tänne.
Hevistely on sujunut rimaa hipoen, keitettyä porkkanaa, etelän hetelmiä. Mustikat ryöstöhintaisia, olen alkanut ostaa 200g pakastemustikkapussillisia joita sekoitan esim jugurttiin. 
Tien varressa näkyi eilisiltana poimijoita. Syöpäläiset rakastavat minua, enkä uskalla metsään ilman tehostuspunkkirokotetta jonka unohdin ottaa. Tämä kylä on TBE:n "koti" tilastojen mukaan..

Ei meilläkään lapsenlapsen hoito estä menoja. Talvikaudella käy päivän viikossa hoidossa ja kesän museofriikki perhe juoksee museokortin kanssa museosta museoon ja välipäivät lähialueiden luontopolkuja.
Me on edelleen tehty kaupan keskittymistä vastustavaa kehitystyötä ja käyty tilamyynneistä hakemassa heviä. Onnistunein ostos oli reilu viikko sitten paikallisella kaalinviljelijällä. Kolmellakympillä kassikaupalla parsa-, kukka- ja varhaiskaalia ja herneitä ja kyllä olivat herkullisia suoraan pellolta ilman keskusvarastokiertosta. 
Parsakaalia aina moititaan, mutta kun sen kiehauttaa vesitilkassa, liemikuutio ja palanen koskenlaskijaa sekaan ja surauttaa bamixilla, miin mikä voisi olla helpompaa kesäruokaa 💚🥦💚🥦💚🥦

Kun ryhdyin nyt oikein eo. aihepiiriä miettimään, eniten tuota em. "aktiivisuuttani" ihmettelevät ne mummot, jotka eivät itse juuri (ehdi?) harrastamaan muuta, esim. matkailua tai kulttuuria. En halunnut yleistää, ei kaikkia mummoja tietenkään edes kiinnosta, mitä kukin ehtii tekemään tai jaksaa tehdä tai ei jaksa jne. 

Tuo kasvimaahomma minua kyllä on ihmetyttänyt, ja siitä muutama sananen. Itsehän olen alkujani pientilan tyttö ja kesäni kuluivat (siitä saakka kun suunnilleen omille jaloilleni nousin) kitkemässä turnipsi-, porkkana-, ym. peltoja. Silloin polvet ruvella rahjustaessani päätin, että jos tästä hommasta jotenkin omilleni selviän, en enää ikinä kitke. Enkä ole kitkenyt, en kyntänyt tmv. Ammattiviljelijöitä tietenkin arvostan. 

Kaupasta saa etenkin tähän vuodenaikaan todella edullisesti hyviä perunoita, porkkanoita, sipuleita ja muitakin kasviksia.  Lähipiiriinikin kuuluu hyvin iäkkäitä ihmisiä (siis reilusti yli 80 v.), jotka yhä voimiensa äärirajoilla viljelevät kasvimaitaan, kuka rivitalonsa takapihalla, kuka omakotitalonsa yhteydessä, taitaa olla jollakin siirtolapuutarhapalstakin. Välillä he raahautuvat kitkemään lähes pitkällään, kun terveys ei anna enää myöten nousta pystyasentoon. Sydän voi reistailla, verenpaine/tasapaino heitellä, puhumattakaan erilaisista nivelvaivoista. Silti vaan kasvimaat viritetään valmiuteensa joka ikinen kevät. Toisaalta arvostan, mutta - - 

Niin, siihen ihmettelyyn. Mikä lienee se sisäinen pakko, joka saa tuon aikaan? Kasvun ihmeen seuraaminen? Olisi kiinnostavaa kuulla. Hinta se ei ainakaan ole, niin halvalla saa kotimaisia vihanneksia ja etenkin juureksia. Saa luomunakin, jos pelkää tai haluaa karttaa (väki?)lannoitteita. Toivon, ettei kukaan  loukkaannu tästä. Jokainen saa minun puolesta tehdä mitä haluaa. Toivoisin ainoastaan, ettei kukaan terveytensä riskillä tai voimiensa äärirajoilla rehkisi, sillä hyvin harvan kohdalla tuohon mitään varsinaista pakkoa kuitenkaan on. Niin ainakin luulen. 

Nyt pilkkomaan kupasta ostettuja kasviksia, ne öljyn kanssa wokkiin ja jokin juustonmakuinen kaurakerma sekaan. Jos jääkaapista löytyy jokin kalanpala tai raejuustoa protskuksi, niin hyvä.  

Merelle, otan selvää gps-paikantimista. Jos löytyisi pieni jonka saa saappaanvarteen. Hänellä on  nuo lämpösaappaat useimmiten päällä. 
Minähän olen joutunut alakouluikäisestä hoitamaan kolmea nuorempaa sisarusta, joten ihmettelen
 itsekin miten olen hankkinut lapsia. Mutta ehtipä tuota omaa aikaa silti olla. 
Sitäkin ihmettelen miksi tykkään marjastaa vaikka lapsena pakotettiin? 

Asics, Koskenlaskija pelastaa paljon (vai uskaltaako näin sanoa hevipalstalla? )

ASICS GEL lainaus: "Me on edelleen tehty kaupan keskittymistä vastustavaa kehitystyötä ja käyty tilamyynneistä hakemassa heviä. Onnistunein ostos oli reilu viikko sitten paikallisella kaalinviljelijällä. Kolmellakympillä kassikaupalla parsa-, kukka- ja varhaiskaalia ja herneitä ja kyllä olivat herkullisia suoraan pellolta ilman keskusvarastokiertosta.
Parsakaalia aina moititaan, mutta kun sen kiehauttaa vesitilkassa, liemikuutio ja palanen koskenlaskijaa sekaan ja surauttaa bamixilla, miin mikä voisi olla helpompaa kesäruokaa 💚🥦💚🥦💚🥦"

Iso peukku 👍 Näinkin voi toimia, kannatan ja arvostan!

Todellakin, koskenlaskija peittää hyvin kokin taitamattomuuden 😋🙃
Ja onhan siinä paljon proteiineja, jos ei tarvitse rasvoja tarkkaan miettiä. 

Huomenta tyynestä saaristosta. Kiinnostava keskustelu varttuneiden naisten kulttuuriaktiivisuudesta ja puutarhainnosta.

Kasvimaista. AK, luulen, että kyse on harrastuksesta. Kerääväthän jotkun jääkiakkokorttejakin. 
Äitini lapsena raatoi tuossa naapuripihassa, ja täällä vielä selkävaivaisena loi kaunista pihaa ja myyristä huolimatta koetti viljellä porkkanoita. Luulen, että iloa tuotti peratun porkkanarivistön katselu ja kitkeminen, Hän lähti maalle näin aamuviideltä jolloin aurinko ei niin paahtanut. Melanoomaan kuoli silti.
On myös suuria henkilökohtaisen perusenergiatason eroja. JA eroja toiminnan tarpeessa.
Kun taas hieman kierrätän vanhaa ehkä arvotavaraa, niin olen tullut ajatelleeksi yrittäjiä. Siinä työssä - myös maatalousyrittäjänä, hyvä ihme - on ja valitsee olla koko ajan työn touhussa. Luullakseni sen tyypin persoonallisuudet myös saavat toiminnastaan lisää energiaa. Monesti se toiminta on varmastikin pakon sanelemaa, mutta ihminien ei ole valinnut vähäaktiivista elämäntapaa.

Olen huvittuneena seurannut omaanapaa, miten muka aktiivisesti talvisin "kuntoilen", kuitenkin enimmäkseen istun. Pidin itseäni mainiona mummina pienen kuntoiluni vuoksi. Olen ollut niin väärässä, pidin pikkujumpilla vain nenän vedenpinnan yläpuolella, mutta en tehnyt käytännössä mitään.

Toinen kysymys on, onko sillä kosmisesta näkökulmasta mitään väliä, tarvitseeko minkään elämäntyylin valitseminen minkäänlaista validiointia keneltäkään ulkopuoliseslta. Ehkä etenkään ns. tässä iässä, ei todellakaan. Kukin taaplaa tyylillään.

Mökillä tosin olisi jatkuvasti ruumiillisen työn tarvetta, koska niin monen asian olen laiminlyönyt jopa eläkevuosina, pakoillut viime vuoteen kesäisinkin Rantakaupungin mukavuuksissa.
...Parin tunnin varastonraivaus tai hiekan kärrääminen pienissä erissä kuitenkin väsyttää ihan hurjasti, sydän hakkaa, päätä särkee.

Itse sisimmässäni ajattelen, että tytöthän haluavat vain pitää hauskaa. AK, siinä olet ihan malliksi kelpaava. Peukku karaokesta.

Merelle, tuo harrastus on hyvä pointti.
Samat henkilöt tekevät usein talvella käsitöitä, siinäkin näkee käsiensä jäljen. Ja jos sattuu asumaan 1,5 ha tontilla ja nauttii siitä että se on hoidettu, niin miksipä ei kasvimaata? Mansikatkaan eivät ole kolmeen kertaan myrkytettyjä. 
Kesällä pidän taukoa salilta ja ohjattuja jumppia ei ole.
Eihän tätä tarvitse selittää kenellekään, totean vaan.

Tänään taitaa olla viimeinen lämmin päivä pitkään aikaan, pidän lomapäivän, pyöräilen uimaan. Ensin poimin mansikat.