Kiitos myötätunnosta, sekin aina vähän keventää fiiliksiä. Tämä on "kamala" avomies on vähän sellainen asia, että en ole jaksanut siitä puhua ystäville tai siskoille, kun tiedän, että sieltä tulisi vahvaa painostusta lopettaa koko suhde ja jotenkin se vaatii sellaisia voimia, mitä minulla ei nyt ole.

Hassuahan tässä jatkuvassa ulkonäön haukkumisessa on juuri se, että olen hyvällä ja pahalla useasti sanonut, että ei ole mitään järkeä puhua minulle tuollaisia. Tällä hetkellä tapellaan noin kerran viikossa asiasta. Jotenkin hänen ajatusmaailmassa suurentelen asiaa ja teen siitä turhan numeron, mutta toisaalta ei hän kuulemma itsekään ymmärrä miksi puhuu minulle jatkuvasti niin.

Olen aina vähän liikaa ollut kiinni siinä, että mitä muut minusta ajattelevat ja yritän tämän elämän tilanteen ottaa nyt sitten niin, että opettelen sivuuttamaan muiden ajatukset itsestäni ja keskittymään siihen, minkä itse tiedän oikeaksi.

tiistaina, 18. tammikuuta 2011 klo 21:24 Joliee kirjoitti::
Kiitos myötätunnosta, sekin aina vähän keventää fiiliksiä. Tämä on "kamala" avomies on vähän sellainen asia, että en ole jaksanut siitä puhua ystäville tai siskoille, kun tiedän, että sieltä tulisi vahvaa painostusta lopettaa koko suhde ja jotenkin se vaatii sellaisia voimia, mitä minulla ei nyt ole.

Hassuahan tässä jatkuvassa ulkonäön haukkumisessa on juuri se, että olen hyvällä ja pahalla useasti sanonut, että ei ole mitään järkeä puhua minulle tuollaisia. Tällä hetkellä tapellaan noin kerran viikossa asiasta. Jotenkin hänen ajatusmaailmassa suurentelen asiaa ja teen siitä turhan numeron, mutta toisaalta ei hän kuulemma itsekään ymmärrä miksi puhuu minulle jatkuvasti niin.

Olen aina vähän liikaa ollut kiinni siinä, että mitä muut minusta ajattelevat ja yritän tämän elämän tilanteen ottaa nyt sitten niin, että opettelen sivuuttamaan muiden ajatukset itsestäni ja keskittymään siihen, minkä itse tiedän oikeaksi.

tää on ihan ku mun suusta.. meil on vähän samaa taipumusta...
mut yhdes ollaan edelleen ja joka kerta se sattuu mutku vaan välittää toisesta niin paljon..

Juuri minun kategoriani, nimittäin häpeän niin paljon kilojani nykyään etten pysty harrastamaan seksiä.
Yksinkertasesti mua ei haluta yhtään, kun ajattelen vain läskejäni ja niiden hyllymistä^^
Tuntuu todella pahalta toisen puolesta, joskus tuntuu ettei hän ymmärrä, että mulle läskit on myrkkyä^^

//Muoks:
En lisäksi seksinyhteydessä pysty olemaan alasti:
A)Rintani ovat ruhooni nähden pienet.
B) Häpeän läskejäni, peittelen niitä vaatteilla.

Joskus aikaisemmin olin hyvinkin häpeissäni kun mieheni halusi, että seison hänen elessään alasti ja että hän vain katselisi minua. Olin kuolla häpeästä, vihasin läskejäni ja peittelin niitä parhaimman mukaan.
Mieheni jatkuvat toitottelut "Olet kaunis." - eivät tehonneet. Välillä vihasin ja alotin kunnolla laihduttamaan ja kuukausi sen jälkeen mentiin "ihan sama, jos must ei tykätä tämmösenä niin sit ei tykkää".

Mutta itsevarmuutta on tullut todella paljon, olen oppinut hyväksymään itseni, vartaloni ym. Mutta haluan pudottaa painoa pois terveyteni takia. Nykyään makuukammarinpuolella toimii ihan päälläkin häpeättä. Mieheni, joka on itse alipainoinen on pönkittänyt mun itsetunnon korkeuksiin.

Ja tietenkin baarissa ihmettelen, että vedän puoleeni hyvännäköisiä miehiä. Parikin yhdenillan juttua joskus on ollut hyvin treenattujen miesten kanssa.
Kai se jotenkin näkyy itsetunnossa ja myös siten miten kantaa itseään?

Itse olen ollut onnekas ja löytänyt avomieheksi sellaisen joka ei ole sanonut kertaakaan mitään negatiivista ulkonäöstäni. Ehkä hän vain tykkää vähän muhkummasta.

Mutta en ole huomannut että paino vaikuttaisi myöskään makkarin puolella.Kun en itse sitä mieti, niin ei häiritse millään tavalla. Näkeehän tuo ukko nuo selluliitit jo kun kävelee alasti tai alusvaatteissa, et ei tuu yllätyksenä

Itselleni oli myös joskus, vielä vuosikin sitten vaikeaa olla silloisen aviomieheni edessä kokonaan alasti.. edes seksiä harrastaessa.. yleensä tuli pidettyä päällä jotain "korsettea" yms.. että sai edes vähän vatsaa ja pahimpia makkaroita piiloon.
Nyttemin olen eronnut, mutta myös, oppinut sen verran luottamaan itseeni, että jos en oikeasti jollekin kelpaa näin, olkoot kelpaamatta, se on sen miehen menetys, ei mun
Tosin, paljon työtä tuo ajattelutavan iskostaminen omaan päähän on tarvinnut, eikä se vieläkään ole itsestäänselvyys, mutta nyt noita huonoja päiviä "mä oon läski, en kelpaa kellekään" tulee 90% vähemmän kuin aikaisemmin.

Ehkä tässä kaikessa on myös ollut apuna uusi ihastukseni..

Meillä ei ole oikeastaan kilot häirinneet mitenkään makuukammarin puolella. Kyllä mä välillä toki mietin, että miltä näytän esimerkiksi päällä, onko kaksoisleukaa jne Me ollaan suhteessa silti vielä tuore pari, yhdessä ollaan oltu n. 2,5v. joten intohimoa löytyy senkin puolesta vielä.

Ainoa kommentti, jota en oikein tiennyt olisiko pitänyt ottaa negatiivisesti vai positiivisesti oli "musta olet juuri täydellinen, olen aina pitänyt enemmän muodokkaista naisista". Miehen onneksi olen silti siinä suhteessa harvinaisempi nainen, etten jaksa tuommoisia jäädä miettimään ja mököttämään

icy90: Minusta muodokkuus ei viittaa millään lailla lihavuuteen, vaikka sitäkin jotkut tietysti sillä tarkoittavat... Minä ainakin ajattelen olevani muodokas siinä mielessä, että minulla on naisellinen lantio ja enemmän kuin a-kupin tissit. Silti olen normaalipainossa ja lihaksiakin löytyy. Ota muodokkuus-jutut kehuina! Sitä paitsi samoja juttuja olen minäkin kuullut poikaystävältäni ja ennen niistä loukkaannuinkin, ennen kuin tajusin mitä hän niillä tarkoittaa

Lihavuus ei vie seksihimoja vaan huono itsetunto tai huono parisuhde.

Itse aina kuvittelin, että en halua sen takia, että painoa oli tullut liikaa, mutta todellisuudessa itsetuntoni oli romuna, suhteemme oli hiipunut jo kauan aikaa sitten ja kun erosin aloin tutustumaan itseeni, löysin kiloista huolimatta naisellisuuteni uudelleen ja uuden suhteen myötä myös seksuaalisuuteni.

Mutta se täytyy sanoa, että ylipainosta on haittaa seksin osalta, ei jaksa enää kuten ennen ja toisaalta nautintoa vähentää myös se, että maha on tiellä, valitettavasti.

Joten uusi syy jälleen laihtua

Mielipiteitä näköjään voi olla yhtä paljon kuin ihmisiäkin, sillä minusta parisuhde ei voi olla hyvä, jos seksielämä ei toimi. Tai siis.. Olikohan se joku Dr. Phil ( ) joka sanoi, että seksielämän toimiessa sen "osuus" parisuhteesta on 10%. mutta jos se ei toimi, vaikuttaa se parisuhteeseen 90% verran. Ja itse en voisi olla suhteessa, jossa seksi ei toimi. Toki kaikilla varmaan on huonompia (ts. kuivempia) kausia myös seksin suhteen, mutta pääsääntöisesti kyllä _vaadin_ suhteessa sitä, että saan hyvää seksiä riittävästi. Onneksi tämmöisen lottopotin voitinkin 7 vuotta sitten, siis että suhteessa toimii sekä "henkinen" että fyysinen puoli. En siis sano, että kaikilla pitäisi olla niin kuin meillä, mutta _minulle_ ja miehelleni hyvä seksielämä on yksi hyvän suhteen peruspilareista esim. luottamuksen, rehellisyyden, rakkauden ja avoimuuden ohella.