Lihavuus ei vie seksihimoja vaan huono itsetunto tai huono parisuhde.

Itse aina kuvittelin, että en halua sen takia, että painoa oli tullut liikaa, mutta todellisuudessa itsetuntoni oli romuna, suhteemme oli hiipunut jo kauan aikaa sitten ja kun erosin aloin tutustumaan itseeni, löysin kiloista huolimatta naisellisuuteni uudelleen ja uuden suhteen myötä myös seksuaalisuuteni.

Mutta se täytyy sanoa, että ylipainosta on haittaa seksin osalta, ei jaksa enää kuten ennen ja toisaalta nautintoa vähentää myös se, että maha on tiellä, valitettavasti.

Joten uusi syy jälleen laihtua

Mielipiteitä näköjään voi olla yhtä paljon kuin ihmisiäkin, sillä minusta parisuhde ei voi olla hyvä, jos seksielämä ei toimi. Tai siis.. Olikohan se joku Dr. Phil ( ) joka sanoi, että seksielämän toimiessa sen "osuus" parisuhteesta on 10%. mutta jos se ei toimi, vaikuttaa se parisuhteeseen 90% verran. Ja itse en voisi olla suhteessa, jossa seksi ei toimi. Toki kaikilla varmaan on huonompia (ts. kuivempia) kausia myös seksin suhteen, mutta pääsääntöisesti kyllä _vaadin_ suhteessa sitä, että saan hyvää seksiä riittävästi. Onneksi tämmöisen lottopotin voitinkin 7 vuotta sitten, siis että suhteessa toimii sekä "henkinen" että fyysinen puoli. En siis sano, että kaikilla pitäisi olla niin kuin meillä, mutta _minulle_ ja miehelleni hyvä seksielämä on yksi hyvän suhteen peruspilareista esim. luottamuksen, rehellisyyden, rakkauden ja avoimuuden ohella.

Tuo on kyllä varsin totta että hyvinkin huonossa suhteessa voi seksi olla hyvää, jopa loistavaa. Kemiat kun ei välttämättä katso sitä, onko toinen oikeasti sopiva henkilö toiselle. Ja voi tosiaan olla että iän myötä seksillä ei oo enää niin paljoa merkitystä. Ja onhan se sentään seksiä se vähän huonompikin seksi! Mieluummin otan nopeaa ja arkista seksiä harrastavan ihanan mukavan miehen kun itsekkään pihtaajan. Mun mielestä pihtaus syö sitä liittoa paljon enemmän kun se huono(kaan) seksi, se vie itsetuntoa niin paljon pois. Eli jos ootte yli 10v. ollu yhdessä ja yhä tallustatte onnellisina eikä seksikään oo vastenmielistä niin onnea!

Meillä on sekä mies että minä oltu lihavia jo suhteen alussa. Nyt 10 vuotta takana, eikä läski ole vaikuttanut seksielämään mitenkään. Alussa peuhattiin paljon ja vietettiin sängyssä tosi pitkiä aikoja. Sittemmin on opittu, että myös ilman seksiä pystyy olemaan. On stressiä, kiirettä, sairautta, jne. ja ylipäänsä seksin merkitys on vähentynyt. Ei kumpikaan olla tyytymättömiä, elämä vain on sellaista. Paremminkin olen tyytyväinen siihen, että olen löytänyt niin ihanan ja tasapainoisen kumppanin, joka ei hylkää pahoinakaan päivinä, vaan auttaa ja hoivaa kun minulla on vaikeaa. Ja tietty toisin päin myös.

Omasta kropasta pitäminen ja seksistä nauttiminen eivät ole riippuvaisia painosta tai muodosta.

Sinkkuna totean, että seksi ja läski ei sovi yhteen JOS niitä läskejään miettii, mutta kun unohtaa ne ja vaan nauttii niin ei mitään ongelmaa Toimii ainakin mulla

Toi diomen viimene lause sanoo sen ehkä parhaiten

Toki olen aina tiennyt, että en ole mikään kaunein kukka kedolla enkä viehättävimmästä päästä, mutta asian kuuleminen päin näköä oli ehkä pahin isku ikinä.

Toisaalta tuohonkin tottuu. Itse en ole -hoikkanakaan- tosiaan mikään kaunein kukka kedolla vaan semmoinen karumman näköinen naiseläjä, ja olen kuullut muistaakseni joka parisuhteessa haukkuja ulkonäöstäni. Nuorena se loukkasi hyvin syvästi, mutta nykyisin ei juurikaan - varsinkin kun olen itsekin samaa mieltä että en kyllä kaunotar ole eikä minusta sellaista tule. Joskus jopa aidosti nauratti viimeisimmän exän jutut mun ulkonäöstä kuten "ruma se on kuin p*rkele mutta kulkee kuin peikko" tai "otin ruman niin saa itte pitää" Ehkä tilanne on helpompi näin kun tietää ettei kyse ole "itseaiheutetusta" ulkonäköongelmasta kuten ylipainosta vaan ihan perityistä piirteistä.

Kyllä minä aina loukkaannun , jos joku moittii ulkonäköäni. En voi ajatellakaan , että sellaiseen tottuisi . Ja miksi pitäisi tottua ? Yli 20vuotta olen saman miehen kanssa ollut , ja ikinä hän ei ole ulkonäköäni moittinut . Mikään kaunotar en ole koskaan ollut ja vaatekoko oli tuossa pari vuotta sitten 46 . Kyllä meitä on aina sitonut yhteen jokin muu kuin ulkoinen kauneus .

Enkä ikinä kuunakullanvalkeena edes olisi parisuhteessa miehen kanssa , joka haukkuu ulkonäköäni. Enkä ikinä myöskään itse moittisi mieheni ulkonäköä. Nimittäin jos itse haukkuu ystävilleen omaa ukkokultaansa joka käänteessa , ei kai voi odottaa muuta kuin samaa kohtelua .

Keskinäinen kunnioitus on kyllä ehdottomasti pitkän parisuhteen salaisuus . Se tuo hyvää mieltä ja myös sitä hyvää seksiä, sekä lihavina että laihoina aikoina .

Lopuksi kuitenkin rehellinen , karu mielipiteeni . Minusta hoikempana seksi on mukavampaa . Pidän nykyään siitä, miltä miehen kädet tuntuvat ihollani . Pidän itse kehostani enemmän , ja se heijastuu siihen , että olen kaikessa varmempi. Olen myös kevyempi ja parempikuntoinen , joten jaksan ja pystyn eritavoin vaihtamaan asentoa . Tämä johtuu varmasti siitä, että minulla lihominen vaikutti heikentävästi itsetuntoon . Ja hyvä seksi vaatii hyvän itsetunnon .

Sen verran heitän lusikkaa tähänkin soppaan, että kerron omista tuntemuksistani.
Aiemmin pahasti ylipainoisena tiedostin hyvin omat puutteeni ja tiesin ettei valasmainen olemukseni välttämättä kaikkiin vetoa. Mutta ne jotka sänkyyn kanssani päätyivät kyllä tiesivät mitä saavat joten en siinä vaiheessa enää häpeillyt vaan annoin mennä täysin häpeilemättä ja tilanteesta nauttien. Nykyisin, vihdoin normaalipainon saavuttaneena, näytän vaatteet päällä jo melkoisen hyvältä (vaikka nyt itse sanonkin) mutta kun ne vaatteet lähtee paljastuukin alta roikkuvat tissit, löysä mahanahka ja reisilöllykät oman miehen kanssa näistä ei toki ole mitään haittaa koska hän on ollut matkassa mukana jo pahimpina ylipainon aikoina ja tuntee kyllä kroppani, mutta jos tilanne olisi sellainen että pitäisi uuden kumppanin kanssa seksielämää aloitella, häpeilisin kyllä tätä vaatteiden alta paljastuvaa totuutta.
Sen verran olen kuitenkin rohkea naisimmeinen, että olen ottanut itsestäni rehellisiä alastonkuvia ja opetellut katsomaan itseäni objektiivisesti. Ja samalla opettelen uudelleen hyväksymään ne puutteeni ja nauttimaan keventyneestä olemuksesta joka kyllä helpottaa menoa niissä petipuuhissa jaksamisen ja asentojen suhteen.

Itse pelkään ehkä entien, kuten edellinen kirjoittaja kertoi, tilannetta, miltä näytän, kun olen laihduttanut tavoitpainooni (yhteensä 39-45kg). Tällähtekellä hyväksyn itseni kohtuulllisen hyvin, myös alastoman vartaloni, mutta miten se muuttuu laihdutuksen myötä.. se ahdistaa.

tiistaina, 3. toukokuuta 2011 klo 18:12 Yhtä leveä kuin pitkä kirjoitti::
Voin kertoa musertavan tarinan siitä, miten tapailin muutaman kuukauden erästä miestä, ihan seksisuhteen merkeissä. Koko suhteen aloitus tuli täysin hänen puoleltaa, itselläni ei koskaan olisi ollut itsetuntoa moiseeen. Seksi sujui ja homma toimi, välilä jostain syystä minulle tuli viboja, että kaikki ei ole ihan niinku pitäisi, mutta seksiä sain säännöllisesti ja siihen olin kovin tyytyväinen.
Jossain vaiheessa suhde kuitenkin loppui kuin seinään. Syyksi mies ilmoitti ylipainoni.

Otin vapauden alleviivata noi tärkeät kohdat tuosta, ja vähän lyhetää tarinan puolesta epäolennaista. Luulen että oikea syy on ollu joku aivan muu, toi oli vaan "helppo selitys". Jos se ylipaino olisi ollut oikeasti ongelma niin hän ei varmasti olisi alunperinkään tehnyt mitään aloitetta. Liekö niin että olis tullu toinen nainen kuvioon? Ehkä se kaveri on oikeasti gay? Ehkä se loukkaantui jostain mitä sä sanoit/teit ja halus vaan sanoa jotain mikä loukkais sua mahdollismman pahasti? En tiedä, arvailen vain, mutta toi ylipaino kuulostaa selityksenä tossa tilanteessa tosi falskilta.