No parempaan päin kai tässä ollaan menty, mutten edelleenkään saa läheskään yhtä usein kuin mieli tekisi ja silloinkin kun saan niin en "saa" vaan hommat loppuu siihen kun mies on tyytyväinen...että paaaaljon ois vielä parannettavaa tässä tilanteessa. Ainakin hellyyttä ja läheisyyttä saan enemmän kuin aiemmin, että siinä edes on menty eteenpäin.

Ikävä tilanne Vogue. En osaa tuohon keksiä oikein muuta apua kuin sen että teidän pitää ottaa selvää, mikä on miehellä perimmäinen syy siihen ettei seksiä ole (ymmärsin että sinä haluaisit mutta hän ei). Jos ei se muuten onnistu niin sun täytyy pakottaa miehesi jollain keinolla terapiaan, koska selvästikään tilanne ei voi noin jatkua ja se ahdistaa teitä molempia ja rasittaa suhdettanne. Jos miehesi oikeasti haluaa tehdä asialle jotain ja haluaa jatkaa kanssasi yhdessäoloa niin että molemmat olette tyytyväisiä, niin ei auta muu kuin niellä ylpeytensä/noloutensa/mikä lie tunne ja lähteä sinun kanssasi terapeutin puheille.

Toinen juttu on tietysti se, että hänellä voi olla vaan pienempi libido kuin sinulla, mutta jos seksiä on noin harvoin ja sitä ennen on ollut enemmän ja tuntuu että se on hänellekin ongelma niin siitä ehkä ei ole kyse. Ja seksuaalisuuteenkin voi oppia harjoittelemalla. Voithan asettaa jonkun ehdon että jos tilanne ei vaikka aikaan x mennessä parane niin hänen täytyy lähteä kanssasi teraupeutille, sitä ennen voitte yhdessä koittaa keksiä tapoja jolla tehdä petipuuhat kiinnostavaksi. Ja kaikista tärkeintä on se että stressi asian suhteen pitäisi saada pois koska se kyllä on tehokas haluntappaja. Koittakaa aluksi vaikka vain hyväillä toisianne ilman että se johtaa yhdyntään jos se vähentäisi paineita, ja tehkää hetket mielenkiintoisiksi esim. hienoilla alusvaatteilla, musiikilla, hunajalla jne. jne. Yhdyntäkin ehkä sitten jossain vaiheessa tulee taas ajankohtaiseksi kun asiasta on tehty vähemmän "tabu". En oikeen muuta keksi, mutta voimia ja tsemppiä sinulle!

Vogue...
Mietin sun tilannetta, aika kurja juttu.
Katselin fyssarilla käydessäni ilmoitusta sellaisesta terapeutista, joka on erikoistunu seksuaaliasioihin...
Mietin vaan, että jos se mies ei lähde sun kanssa eikä yksin, niin mitäs jos sä menisit yksin? Että osoittaisit, ettei se ole hulluuden merkki mennä keskustelemaan asiasta ja hakemaan neuvoja ammattilaiselta ja että se asia merkitsee sulle niin paljon, että oot valmis hakemaan apua.

Mä olen elänyt yhden ihmisen kanssa elämässäni jakson, että oli aika hiljaista. Se tuntui raastavan turhauttavalta, kun itse halusin, toinen ei yhtään innostunut!! Eikä siinä auttanut mikään, ei yhtään mikään. Ja myöhemmin tajusin, siis paljon suhteen päättymisen jälkeen, että se se suurin syy oli meidän eroon. Mies toki käänsi sen niinpäin, että mua ei kiinnostanu, vaikka itse oli täysin jäässä suhteen viimeiset kuukaudet.

Kiitos NeitiHellsinki ja flikka30, tuossa jo aikaisemmin kirjoittelinkin tänne vastausta (pitkän sellaisen) mutta kone ja netti tilttasivat molemmat just sopivasti... :/ noh mutta siis.. näillä mennään eteenpäin ja nyt ainakin on periaatepäätös tehty että muutetaan takaisin kotipaikkakunnalle, jonne molemmat haluamme... siis sitten tuossa keväällä heti kun vaan löytyy edes toiselle sieltäpäin töitä...
Ehkä se vähän helpotti jo tunnelmaa... enemmän oon saanu pusuja ja haleja ja mies on ollu vapautuneempi... Mutta katsotaan nyt miten tästä lähtee eteneen.. jos ei enempää "parannusta" ennen kevättä tule, en välttämättä lähde hänen kanssaan muuttamaan enää yhtään minnekään... tammikuussa meille tulee 4 vuotta yhdessäasumista täyteen, josta viimeiset 2 vuotta on ollut aikasta hiljasta... viimeksi tänään puhuttiin asiasta ja mies sanoi ettei haluamisesta ole mitenkään kyse.
Se vain että tämän hetkinen työtilanne jne. stressi ottaa jo niin päähän ettei sitä saa ajatuksista pois vaikka kuinka yrittäis... ettei usko tilanteen kamarin puolella helpottavan ennen kun saadaan joku järki tähän meidän talouden pyörittämiseen jne. elämän tilanteeseen..
Molemmat ollaan kyllä töissä, mutta niin pienellä palkalla että kuun lopussa saa aina miettiä miten rahat riittää palkkapäivään asti ja sitten useasti pomo viivyttää palkan maksua muutaman päivän ku firmallakaan ei kuulemma ole rahaa... ja aina sitten paremmalla hetkellä luvataan palkan korotuksia, mutta, mutta eipä niitä vain näy eikä kuulu..
Molemmat ollaan siis oltu nyt vuosi samassa työpaikassa... toisaalta mukavaa toisaalta ei... (vieläkö minä oon "muka" esimies )
Molemmat haluttais oma talo, mutta tällä palkalla ei puhettakaan että saatais käsirahaa säästyyn vaikka tekee pitkää päivää ja reissuhommia, kun palkka on p:stä, ja jos valittaa pomo sanoo että saa jonku toisen kyllä tilalle.... ja muitakaan töitä ei oikeastaan näy, ja ne joihin on hakenu, niin niihin ei pääse... yli tai ali koulutettu, tai liian vähän työkokemusta jne..
Joten nyt toivotaan että ens kevään aikana saatais jotain työtä tuolta kotikonnuilta... ja päästäis muuttamaan sinne, jos siellä sitten tuttujen ihmisten läheisyydessä alkais elämä muutenkin sujumaan paremmin...
Ehkä kenties... katsotaan miten meidän käy..

Mulla on tällä hetkellä aika "omenainen olo" - posket punaiset ja siemenet sisällä

Mä oon onneksi kelvannu tuolle ukko-kullalle kaikkinen kiloinen - mutta itseäni ne inhottaa eikä siksi petipuuhat aina innosta. Selitä nyt se sitten toiselle.. Hommasin jopa sellaisen sexy-asunkin mutta näytin lähinnä säälittävältä..

Toivotaan että lilot vielä karisee ja itsetunto nousee..

Kyllä se Mosselo siitä Aivan varmasti Ite olen kans miettinyt josko jotain asustetta hankkis, mutta jospa oottaisin muutaman kilon vielä niin ois itellä itsevarmempi olo, vaikka mies koko ajan sanoo että tykkää minusta just tällaisena, jotenkin vain tuntuu ettei asia oo niin..
toisaalta harmi ettei nää toisen pään sisälle tällä hetkellä...

Vogue, toi teidän tilanne kuulostaa kuitenkin sit enemmän siltä että mies vaan yksinkertaisesti ei nyt pysty mihinkään sellaiseen toimintaan jossa vaaditaan kaiken stressin heittämistä narikkaan, kuten seksi vaatii. Hänellä on vissiin paineita töiden suhteen ja raha-asioiden jne. ja ne vaatii hänen kaiken energian ja sit sitä ei riitäkään enää mihinkään muuhun. Tilanne on hankala ja etenkin sun kannalta kun joudut miettimään että kannattaako suhteeseen jäädä, muuttuuko asiat ikinä. Se keskustelu teillä varmaan tulee eteen siinä vaiheessa kun muutto tulee ajankohtaiseksi, mutta toivottavasti nyt kun on jotain tuollaista muutosta odotettavissa niin miehesikin siitä piristyy niin henkisesti kuin fyysisesti ja ainakin jos nyt mies jo on osoittanut merkkejä että on vähän vapautuneempi niin se antais toivoa paremmasta. Tsemppiä ja toivottavasti asiat selkenee.

Hei Vogue, ymmärrän kyllä toisaalta sen hyvin, että rahahuolet vaikuttavat petipuuhiin, kun muu ei pyöri mielessä kuin selviäminen taloudellisesti. Toisaalta seksi olisi hyvä rentoutumiskeino, jonka aikana voisi unohtaa arkiset asiat. Mutta helpommin sanottu kuin tehty...meilläkin taloudelliset huolet vaikuttaneet asiaan. Hellyys kuitenkin kukoistaa. Varmaan teidänkin olisi hyvä pyrkiä siihen, että ainakin hellyys säilyy.

tiistaina, 15. marraskuuta 2011 klo 00:22 Neiti Hellsinki kirjoitti::
Vogue, toi teidän tilanne kuulostaa kuitenkin sit enemmän siltä että mies vaan yksinkertaisesti ei nyt pysty mihinkään sellaiseen toimintaan jossa vaaditaan kaiken stressin heittämistä narikkaan, kuten seksi vaatii. Hänellä on vissiin paineita töiden suhteen ja raha-asioiden jne. ja ne vaatii hänen kaiken energian ja sit sitä ei riitäkään enää mihinkään muuhun.

Stressi tosiaan on usein oiva himontappaja. Toisaalta (enka halua kulostaa ilkealta) mun mielesta jos tilanne on pysynyt tuollaisena jo kaksi vuotta, niin muuttuuko se siita parempaan vain uuden kodin ja tyon avulla? Tuo tilanne on varmaan kuitenkin vaikuttanut molempiin osapuoliin niin, etta intiimia suhdetta on vaikea loytaa omin avuin uudelleen. Ei tietenkaan mahdotonta, mutta sanoisin, etta varmaan aika vaikeaa, jos edelliskerrasta on yli vuosi aikaa. Jonkinlainen seksuaaliterapia voisi olla tosiaan paikallaan. Ehka Flikan neuvossa olisi peraa, etta koittaisit hakeutua vaikka yksin terapeutin juttusille. Voisit saada tilannetta hanen avullaan selkeammaksi, edes oman paasi sisalla. Tsemppia ja kaikkea hyvaa!

Hei, viime kerrasta ei varmaan vielä ole vuottakaan.. tosin en muista milloin se olisi ollut..

Hellyyttä kyllä löytyy.. toisaalta aivan mahtavaa, toisaalta sitten ärsyttää kun minä sytyn siitä hellästäkin hetkestä välillä "liikaa" riippuu niin omasta mielialasta..

Sitähän Rosemarie minä tässä itsekin mietin että onko tämä nyt niin suuri möykky/mörkö että pääseekö siitä omin voimin eroon.. mutta aika näyttää, sen verran muut tunteet on suuria (4 vuotta tässä asuttu yksissä kahden kuukauden päästä ja 7,5v oltu yhdessä) näinkin monen vuoden jälkeen siis.. että katson varmaan vielä ens kesään miten homma etenee.. vai muuttuuko tilanne mitenkään...

Paitsi jos tilanne huononee suuresti, sitten en odota kyllä kesäänkään asti.

Kiitoksia kommenteistanne ja siitä että olette käyttäneet aikaanne minun ongelmieni mietttimiseen <3