Hei, viime kerrasta ei varmaan vielä ole vuottakaan.. tosin en muista milloin se olisi ollut..

Hellyyttä kyllä löytyy.. toisaalta aivan mahtavaa, toisaalta sitten ärsyttää kun minä sytyn siitä hellästäkin hetkestä välillä "liikaa" riippuu niin omasta mielialasta..

Sitähän Rosemarie minä tässä itsekin mietin että onko tämä nyt niin suuri möykky/mörkö että pääseekö siitä omin voimin eroon.. mutta aika näyttää, sen verran muut tunteet on suuria (4 vuotta tässä asuttu yksissä kahden kuukauden päästä ja 7,5v oltu yhdessä) näinkin monen vuoden jälkeen siis.. että katson varmaan vielä ens kesään miten homma etenee.. vai muuttuuko tilanne mitenkään...

Paitsi jos tilanne huononee suuresti, sitten en odota kyllä kesäänkään asti.

Kiitoksia kommenteistanne ja siitä että olette käyttäneet aikaanne minun ongelmieni mietttimiseen <3

Ok, ymmarsin edellisella sivulla olleen viestisi ehka jotenkin vaarin- pahoittelut! Ei (muuten) hyvaa suhdetta kannatakaan heittaa hukkaan, vaan asialle kannattaa yrittaa tehda jotain. Mikaan suhde ei ole taydellinen

Hei Rosemarie, ei tarvitse pahoitella mitään Nämä asiat on tämmöisiä ja tosi vaikea selittää täällä netissä kun ei aina osaa muutenkaan pukea asioita sanoiksi

No siis niin onhan meillä toki tietty vähän muitakin ongelmia.. pieniä sellaisia erimielisyyksiä/erilaisia näkemyksiä... mutta olen ajatellut myös että mikään suhde ei ole täydellinen (huolestuisin jos olisi, se olisi enemmänkin näyttelimistä kuin elämistä)

Ja juuri se kun molemmat haluaa nukahtaa toisen viereen ja vanheta toisen kanssa auttaa jaksamaan, vaikka tuo seksi puoli ei sujukaan.. mutta en välttämättä jaksa enää kolmatta tällaista hiljaista vuotta, joilloin saa laskea kuukausia seksikertojen välillä... sen verran nuori ihminen vielä että hormonit jyllää

Ja kun vielä kärsin PCOS:stä ja lapset pitäis tehdä mahdollisimman nuorena vielä kun on mahdollista (siksi täällä laihduttamassa) niin en voi kyllä jättää tätä asiaa vain roikkumaan, pakko käsitellä miehen kanssa ja onneksi hänkin on tässä pikku hiljaa ruvennu puhumaan paremmin tunteistaan..

Kait sillä oli sitten jotain apua että kirjoittelin tänne ja sain vinkkejä, kuuntelemista osakseni ja kirjoittaminen samalla selkeytti myös omia ajatuksiani

Täytyypi munkin tulla tänne hehkuttamaan, että kyllä tää painon putoaminen vaan nostaa itsetuntoa, joka ainakin minulla, heijastuu suoraan makuukammariin!

Meillä ongelma olin minä. Häpesin ja vihasin itseäni, itsetuntoa ei laisinkaan, joten ei siinä kehtaa valot päällä ilman peittoa mitään tehdä.. Suuri ongelma oli myös nukkumaan meneminen, kun piti riisua toisen edessä.

Tuntuu, että aina kun yksi kilo tippuu, nousee itsetuntoni yhden pienen asteen verran!

Nostetaas tätä.

Pitää täällä vähän hehkuttaa, että tällä hetkellä olen aikasta tyytyväinen.. tai olin ainakin vielä joku viikko sitten ^^ Mutta nyt on ollu sitten menkat ja mies muutti takaisin mun luo (nukutaan nyt sitte viikotki vierekkäin) niin on ollut kaikkea häslinkiä. Ja tietysti sitte elämän uudelleen järjestäminen yhdessä täällä uudella paikkakunnalla lisää stressiä ja se on näkyny väsymisenä seksielämän suhteen.

Läskit ei onneksi miehen menoa haittaa

Itseä lähinnä hirvittää nyt kun on saanu laihdutettua jonnin verran ja iho ei tulekaan samaa vauhtia perässä.

Mutta siis tällä hetkellä tunnelmat on ihan jees

Mulla meni ylipäänsä seksin aloittaminen piiiiitkälle aikuisikään. En uskaltanut päästää ketään lähelle, kun oma kroppa oli mitä oli (lihava siis lapsesta saakka). Sitten kun ihastui ja rakastui ja sai samoja tunteita takaisin, niin menoa olikii myös sängyn puolella... Ja oikeastaan se näin jälkeenpäin ei harmita ollenkaan, oli ehkä parempikin että asiat menivät niinkuin menivät, aikuisena erilaisiin seksin aloittamiseen liittyviin asioihin ja ongelmiin osasi suhtautua eri tavalla, jotenkin... rennomminkin ehken. Nyt on jo muutamia kokemuksia, ja ihan ok sellaisia. Vaikka edelleen häpeän kroppaani todella paljon, en anna sen näkyä, sillä se on mitä on TÄLLÄ hetkellä, enkä sitä sormia napsauttamalla voi muuttaa, joten jos äijä haluaa seksiä, niin what you see is what you get. Toivottavasti ajan mittaan muutosta siihen kroppaan kuitenkin tulisi... Olen vieläpä liittynyt sotanorsujen kunniakkaaseen laumaan, ja seurustelen afrikkalaisen miehen kanssa. Sekin vielä syntilistaani lisättäköön. Mutta kyseisen miehen kanssa olen kuitenkin tuntenut itseni luontevimmaksi ikinä, niin vällyjen välissä kuin niiden ulkopuolella. Tuntuu, että hän todella ottaa minut läskeineni kaikkineni, myös sängyssä, eikä hänelle pimeässä peiton alla tule kuuloonkaan.

Hei!

Kiva, kun löytyy tällainenkin ketju

Minä tunnustaudun siihen joukkoon, jolta oma lihavuus vie halut. Eihän niin tietenkään pitäisi olla, mutta kun on muutenkin huono itsetunto oman naiseuden suhteen, niin läskimakkarat vaan kerta kaikkiaan vievät kuvan omasta viehättävyydestä.
Muutama vuosi sitten laihduin 8kg selvästi normaalipainon puolelle. Se auttoi selvästi virittäytymään sänkykamaripuuhiin. Siten taas lihoin sen 9kg ja oma keho alkoi ällöttää. Nyt olen saanut pari kg pois ja kiinteytynyt liikunnan avulla. olo omassa kropassa tuntuu vähän paremmalta.

Ihmettelen sitä, miksei lihaville tehdä kauniita seksikkäitä alusasuja. Minä kaipaisin sellaisia housuja, jotka peittäisivät vatsamakkarat ja myös lantion takaa. Ne voisivat sitten olla paljastavampia jostain muualta... Yleensä vatsan peittävät ja sitä tiukentavat liivimäiset alushousut ovat sitten kokonaan peittävää kangasta. En myöskään koe oloani mukavaksi spagettiolkaimisessa yöpukumekossa - olikos se nyt babydoll - vai mikä nimeltään. Mies löysi minulle kerran lahjaksi ihanan ohutta satiinia olevan "yöpuvun", joka on kietaisumallinen ja siinä on pitkät hihat. Sitä onkin sitten käytetty satoja kertoja näiden 20 avioliittovuoden aikana...

Lukaisin joku ilta sitten tämän ketjun viestin. Tulin surulliseksi, miten huono itsetunto monella naisella on. Erityisesti Setri, ei kukaan ansaitse kuulla tuollaisia kommentteja, ei lihavuuden eikä muunkaan takia. Varmasti löytyy mies joka osaa arvostaa sinua, mutta ensin sinun täytyy tehdä se itse.
Minulla on ylipainoa nyt noin parikymmentä kiloa. En ole huomannut sen vaikuttavan omiin haluihini, ehkä itsevarmuutta on enemmän joskus kun olin hoikempi. Jostain syystä seksiasiat liitossani olivat huonoimmalla tolalla kun lasten teon jälkeen laihdutin normaalipainoon. Ja se oli kiinni miehestä, en osaa vieläkään sanoa miksi.
On tietysti miehiä jotka eivät koske ylipainoiseen naiseen tikullakaan, mutta suoraan en ole kuullut ilkeitä kommentteja, enkä niitä sietäisikään.
Parisuhde ei ole hyvällä tolalla nytkään, mies pitää minua itsestäänselvyytenä kuin sohvaa tai jääkaappia. Hän on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta minun halujani vähentää ettei hän huolehdi itsestään. Esim. hiukset, hampaat, vaatteet ja erityisesti käytös.
Mieluummin ottaisin ylipainoisen miehen, jolla nämä seikat ovat kunnossa.
Kun pitkässä liitossa monenlaista on ehtinyt tapahtua, olen saanut positiivisinta huomiota ja kohtelua mieheltä, jonka vaimo on edelleen missin mitoissa, mutta kuulemani mukaan kylmä kuin kivi.
Joten älkää antako niiden kilojen häiritä liikaa, huomattava ylipaino aiheuttaa tietysti jo terveysongelmia. Ja rakastakaa itseänne, niin muutkin sitten tekevät.

minäkin tulen tännekin muiden perässä

Hmm.. itseäni ahdistaa olla tynnyrin alla, joskus tuntuu että silmät pullistuvat ulos päästä kun suuri löysä tynnyrimaha vyöryää oman löllyvän läskin päällä .. hiestä puhumattakaan ..
Joten jup, minulta on kadonnut halut omien ja ukon läskien myötä. Tosin osa tekijä saattaa olla stressi ja ikä, mutta mutta - omat läskit inhottavat enkä todellakaan halua niitä kenellekään näytellä.
Vaikka toisaalta - jos kumppani näyttäisi erilaista kunnioitusta ja antaisi erilaista kohtelua kaiken kaikkiaan, voisi olla, että suhtautuminen omaan itseeni jopa ulkonäköön muuttuisi positiivisemmaksi.

Eli summa summarum - jos on oikea kumppani, joka arvostaa ja kohtelee hienosti niin tuskin ne omat lihat tms. ulkonäkö jutut vaikuttavat.