Tulirumpu, se onkin siten, että sitten, kun näyttää kuulemma hyvältä silmämääräisesti, on hyvä. Kuulemma juurikaan ylimääräistä ei saisi olla. Vaakaluvulla ei ole väliä, kunhan näyttää hyvältä. Jotenkin näin mies on asian ilmaissut. Tuo vaakaluku on mun itseni juttuja, koska luonnollisestikin on paljon helpompi tavoitella jotain tiettyä vaakalukua normaalipainon sisällä. Joku aika sitten mies ilmaisi mulle, että kuulemma alkaa pikkuhiljaa näyttää normaalipainoiselta. Painan nyt 79,3kg/172cm. Puristi myös toisella kertaa mua pepusta, jota ei ole tehnyt kuukausiin. Ennen teki usein. Mä siis ihan tykkään siitä, kun se tekee siten.

Minkälainen mies kehtaa sanoa jotain rakkaimman ihmisensä painosta tai ulkomuodosta? Mä en vois kuvutellakaan, että mun mies sanois mulle mitään tollasta. Enkä kyllä osaa yhtään sanoa, miten suhtautuisin, jos hän jotain tollasta päästäis suustaan. Minä laihdutan ihan täysin itseäni varten. Koska mä haluan painaa vähemmän, voida paremmin ja näyttää paremmalta. Mieheni tukee minua ihan täysillä, tekee aina minulle ruuatkin. Hän ei ole koskaan sanonut mitään painostani, eikä ulkonäöstäni. Ainakaan mitään negatiivista. Mun kulta onkin herrasmies.

Susanna maalta on tämä tilanne mullekin uutta. Tämä on eka mies joka on suhtautunut tällä tavalla mun ylipainoon. Katselin sun tickeriä ja pohdin. Ootko sinä ollut sitten koskaan niin ylipainoinen, että ero olisi ollut entiseen merkittävä? Mä painoin suurimmillani raskauden lopussa 116kg entisen 68-70kg sijaan eli melkein 50kg enemmän.

No mä oon Susanna maalta kanssa samaa mieltä. Mä oon ollut 48 kiloa painavampi kuin nyt, enkä vieläkään ole mikään pieni ja siro tyttönen. vaikka olen painanut mitä vaan ja näyttänyt miltä vaan ei mun mieheni ole ikinä negatiivisesti kommentoinut painoani. Toki kannustaa ja kehuu nyt kun olen laihtunut, mutta teki sitä myös kun olin oikeasti iso. Mun mielestä toi sun miehen suhtautuminen ei ole mitenkään normaalia ja ihmettelen että sinä fiksun oloinen nainen siihen alistut. Että pelkästään ulkonäölliset seikat vaikuttavat siihen että kelpaat. Itse en tuollaista miestä katselisi joka seksillä kiristää ja tuntee vetoa suhun vain jos olet missin mitoissa. Mä olisin jo näyttänyt ovea. Laihdutatko sä itsesi vai miehesi takia? Mitä jos se seuraavaksi alkaa sanomaan että sun rinnat on kärsineet imetyksen ja raskauden takia, hankitko silikonit että kelpaat?

Olen nytkin painavampi, kuin tickerini näyttää. En halua päivittää sitä ylöspäin. Minulla on 5 lasta ja jokaisessa raskaudessa olen saanut painoa kerättyä ihan kiitettävästä. Jokaista lasta olen imettänyt pitkään ja tuudittautunut siihen luuloon, että kyllähän imetys laihduttaa, joten voin syödä ihan vapaasti. No eihän se ihan niin mene. Kun sain lapsen päiväunille, palkitsin itseni kahvilla ja wiinerillä. Toki tilanteeni on sikäli eri, että kolminumeroista lukua en ole koskaan painanut. Olen 164 cm pitkä. Tai olin ainakin, kun viimeksi mitattiin.
Olen kyllä ollut tosi laiha ja pieni, kun aloimme seurustella. Hääpukuni oli kokoa 34. Siihen ei viiden lapsen jälkeen ole paluuta. Kyllä raskaudet ja pitkät imetykset ovat jättäneet jälkensä vartalooni. Ja ehkä 5 alatiesynnytystä alapäähäni.

Mulle vaan yhden kerran o miesystäväni kommentoinu jotain, et mul o omenavartalo. Heitin sit siihen, jonkun kipakan vastauksen takaisin ja sen jälkeen on heppu ollu kuittailematta.
Itse asiassa on lähinnä kehunu mua sen jälkeen.

No, tietysti se, että olen painavampi aiheuttaa tiettyjä rajoituksia asennoille ja koska olen myös liikuntarajoitteinen, niin en ole mikään akrobaatti. Mutta rennolla meiningillä ku ottaa, ni ok:sti menee. Suhteemme liima ei ole seksi vaan kulttuuri ja usko.
Museot, taidenäyttelyt, teatteri, jumalanpalvelukset ym.

Varsin tuttu, mutta vähän puhuttu ilmiö parisuhteissa. Kannattaa keskustella toisen kanssa, jos esimerkiksi seksilelut piristäisivät makuuhuoneen arkea sillä välin, kun painoa pudottaa.