Iso ja pehmeä: Onpas inhottavasti sanottu, totuudellakin todellakin on rajansa..Kaikkea mitä ajattelee niin ei oo pakko siitä mölyluukusta ulos laskea..Mulla on itelläni korvien takana lähinnä toi ulkonäkö ongelma mut en kyllä sulattas jos mies rupeis siitä mainihtemaan

8,5 kiloa on taas pudonnut ja mä aion elää niikuin haluan,syököön itte suklaansa ja karkkinsa ja maatkoon sohvalla.mun elämään kuuluu vesijuoksu ja sauva kävelu,tänääkin juoksin tunnin,kolmesti viikossa on ok.

kevät tulee ja mieli on ihan ok,erohan meille on tulossa jossain vaiheessa,sehän on ihan selvä juttu,mun onnellisuutta ei voi kukaan viedä.

Ikävä kuulla, mutta jos nyt jo ajattelet noin (erosta) olet ilmeisesti jo aika pitkälle asiaa miettinyt. Ja se aina helpottaa itse eroa, vaikkei se koskaan helppoa ole. Olen itse kokenut kaksi eroa (!!), eka kerralla mietin asiaa useita vuosia, ja selvisin siitä todella hyvin vaikka takana oli pitkä liitto ja yhteiset lapset. Toinen liitto päättyi aivan yllättäen, siis minulle, muutamassa viikossa siitä kun aloin miettiä onko jokin vialla...ja selviäminen otti tosi lujille.
Muista pitää huolta itsestäsi, erotouhujen keskellä se monesti unohtuu.

lauantaina, 18. huhtikuuta 2009 klo 14:37 Millefolium kirjoitti::

Itsekin silloin runsaasti käytin alkoholia ja siellä se ihan kuuluu yleiseen elämänmenoon, minulla vaan ei ole mitään ongelmia sen kanssa, nykyään en paljon ota, muuta kuin juhlissa, esim. jouluna viiniä ruoan kanssa ja glögi sekä uutena vuonna rommitotia. Ja joskus kesällä kuumana päivänä oluen...heh heh... tulihan noita jo jonkun verran.

Heippa! Lainasin vain osan tekstistäsi selkeyden vuoksi. Eli hahaa! Arvasinhan ettei Suomessa sellaisia miehiä ole No leikki leikkinä, kyllä täältäkin varmaan niitä kelpo yksilöitä löytyy

Tuosta alkoholinkäytöstä sen verran, että ei nuo sinun käyttämät määrät kuulosta tosiaankaan pahalta (koit varmaan että luettelit paljon eri tilanteita, joissa alkoholia käytät). Alkoholin käyttö on tosi ok, joskus jopa suotavaakin, jos se ei tapahdu liian usein tai liian suurina määrinä kerrallaan. Yrititkö muuten saada miestäsi A-klinikalle?

Ja kyllä tässä maailmassa täytyy olla toinenkin hyvä mies sinulle

isolle ja pehmeälle tsemppiä elämääsi! Ero on aina ikävä, tuli se sitten tieten tai yllättäen.

Mutta siis itse aiheeseen liittyen, niin kilot on vaikuttaneet ennen kaikkea minun omaan minäkuvaani ja sitä kautta siihen, että en ole hyväksynyt itseäni ja olen hävennyt itsenäi mieheni silmissä. Hän on nähnyt minut monen kokoisena, ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, joten paljon on mahtunut näihin vuosiin. Helppoa ei ole ollut, viime aikoina aika vaikeaa itse asiassa, mutta ei ole ollut kyse minun kiloistani, vaan siitä että puheyhteys tuntui katkenneen. Nyt olemme puhuneet ja puhuneet ja puhuneet ja olen myös huomannut tässä, että ei ne kilot vaikuta petipuuhiin vaan se henkinen yhteys. Olen tajunnut tässä viikon aikana, että meidän silloin alussa kokema myös henkinen yhteys ja ennen kaikkea se puheyhteys, kun oli katkolla, niin meidän parisuhde ja siinä samalla myös meidän petisuhde oli katkolla.

Nyt kun olemme saaneet taas auki tuon henkisen yhteyden, löytäneet toisemme taas uudelleen, niin en todellakaan ole välittänyt siitä, että miltä näytän siellä sängyssä tai hytkyykö ja höllyykö joku paikka. RIntani ovat isot myös silloin, kun olen normipainossa (toki pienemmät kuin nyt) ja ne kyllä hytkyy ja heiluu ihan sama missä painossa olen. Ja olen huomannut, että kun jännitän omaa kehoani, niin ei ne paikat niin hytky ja hmmm... kyllä nautinto on suurempi.

Mutta siis se henkinen yhteys, se läheisyyden tunne on minulle tärkeintä, jotta voin myös nauttia siitä sänkykammarielämästä.

Meillä taas 10v suhde päättyi siihen, että en halunnut seksiä enää viimeiseen 3 vuoteen ylipainoni takia..
Mies ei siis enää jaksanut odottaa, ymmärän häntä nyt täysin.

Ikävä on!

perjantaina, 1. toukokuuta 2009 klo 16:55 Kesä2010 kirjoitti::
Meillä taas 10v suhde päättyi siihen, että en halunnut seksiä enää viimeiseen 3 vuoteen ylipainoni takia..
Mies ei siis enää jaksanut odottaa, ymmärän häntä nyt täysin.

Ikävä on!

Ei kai se ero nyt pelkästään tuon takia tullut?! Kommunikointi on parisuhteen tärkein väline, ei se mikä on jalkojen välissä....Asioista pitäis pystyä puhumaan mutta nuo sänkypuuhat on sen verran arkoja asioita että harva ehkä pystyy niistä puhumaan ilman pelkoja että toinen loukkaantuu. Seksi on tärkeä asia parisuhteessa mutta ei kai kuitenkaan tärkein...Jos toinen osapuoli sairastuu vakavasti, ei kai sitä ensimmäisenä ajattele että mites seksin kanssa nyt käy? Mulla oli hemmetin hyvä seksielämä exän kanssa mutta ei se ollut hyvä syy pysyä yhdessä kun muut asiat oli huonosti. Ja ylipainoa oli silloin 40 kiloa...joten ei ne kilot olleet haittana.

lauantaina, 2. toukokuuta 2009 klo 09:27 Sipsitär kirjoitti::
...Asioista pitäis pystyä puhumaan mutta nuo sänkypuuhat on sen verran arkoja asioita että harva ehkä pystyy niistä puhumaan ilman pelkoja että toinen loukkaantuu. Seksi on tärkeä asia parisuhteessa mutta ei kai kuitenkaan tärkein...Jos toinen osapuoli sairastuu vakavasti, ei kai sitä ensimmäisenä ajattele että mites seksin kanssa nyt käy? Mulla oli hemmetin hyvä seksielämä exän kanssa mutta ei se ollut hyvä syy pysyä yhdessä kun muut asiat oli huonosti. Ja ylipainoa oli silloin 40 kiloa...joten ei ne kilot olleet haittana.

Olen samaa mieltä. Itse olen huomannut tässä nyt puheyhteyden tärkeyden oppineena ja asiaa työstäneenä, että jos puheyhteys katkeaa, eikä pystytä puhumaan niin ei siinä kannata enää hakailla seksielämänkään hyvinvointiin. Kyllä ensisijaisesti pitää se kommunikointi ja puheyhteys olla kunnossa. Voihan sitä puhua vaikka aidan seipäästä, mutta jos tuntuu että ne tärkeimmät ja ehkä myös vaikeimmat asiat jää käsittelemättä, niin silloin on mielestäni jotain pielessä.

olispa ees jotain seksiin viittaavaa....

kaikesta muusta kyllä voidaan puhua mutta seksistä ei,olen katkeroitunut,en halua enää edes läheisyyttä,eikä sitäkään ole kamalasti ollut viime aikoina.en koske,en pussaa,aloite lähtee aina häneltä,olen jo alkanut ajatella että älä vaan koske muhun.......