Kyllä on taas vaikeaa. Tällä kertaa tätä minun laihdutuskuuria yrittää vesittää ihan rehellinen nälkäkin. Olen niin ongelmasyöjä, etten yleensä nälkää edes huomaa saati, että se olisi mikään ongelma. Nyt huomaan, että aamulla on nälkä ja illalla on nälkä ja päivällä on nälkä. Mitä ihmettä tämä nyt on?

Ja herkut tietty houkuttaa samaan tahtiin kuin ennenkin. Äsken juuri join kaksi mukia kaakaota (eikä mitään laihaa). Voi tyhmyyttä!

Vähän tuntuu takkuiselta ja siksikin kävin täällä nyt kirjoittamassa, jotta muistaisin mikä on tärkeää ja kuinka paljon se harmittaa, jos antaa periksi. Nyt suu suppuun niin tämä päivä voi vielä pelastua!

Minttu333 vajaa vuosi sitten eronneena voin osittain samaistua sun tilanteeseen. Vaikka mun kohdalla ero oli iso harppaus parempaan, ei se silti helppo ollut. Muista vain että on tärkeä antaa tunteiden tulla ja juuri sellaisina kun ne tulee. Sekä puhua paljon ja eri ihmisten kanssa.
Jos täältä tarvit olkapäätä niin laita vaikka mulle yksityisviestiä.

*Halaus*

Heipparallaa!

Siirryn nyt vihdoin tuolta 105:n tavoittelijoista tänne. Nyt paino on kolmatta kertaa alle 105en, tänä aamuna 104,8 kg. Aiemmin tuo on aina kivunnut nopsaan takaisin yli 105en, joten ei ole tullut siirtymisestä mitään. Jospa kolmas kerta toden sanoisi?

Mukavilla mielin täällä. Pitkää ja leviää on tämä laihdutus, mutta ei se mitään. Suunta on kuitenkin pitkällä tähtäimellä koko ajan alaspäin.

Huomenta Junia ja muut. Tänne minäkin pääsin pitkällisen kikkailun jälkeen, enkä oikein usko, että se on totta. Odotan tässä, että taistelusta kaksinumeroiseen lukuun tulee yhtä hankalaa, kuin tähänkin pääsyyn.
Ruokahalu on hiukan vielä kateissa, ja täytyis kyllä syödä ettei taas paino jumittuis. Aina kun aloitan liikunnan, salin tai uinnin, tulee jotain sairautta. Se on kuin nakutettuna, harmittaa. Koko täällä olo aikana en ole vielä päässyt kunnolla liikunnan alkuun, 4kk mennyt niin ja näin. Heti kun kävelytiet sulaa aloitan sauvakävelyn, ja nyt kun olen kirjoittanut sen niin satavarmasti katkaisen varpaani tai jotain muuta.

tänä aamuna vaaka näytti 101 kg, jess! matka alaspäin jatkuu, ja kohta toivottavasti näkyviin tulee kaksinumeroinen luku kun painosta on kyse

Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

Täällä ollaan LD. Ihanaa kun tulet ja musta tuntuu, että minä ainakin olen taas kauan tässä, eilinen päivä oli syvältä. Tapahtui semmoinen totaalinen retkahdus, pitkästä aikaa. En ole koskaan syönyt Runebergin leivosta ja eilen leipomalla kehuivat rommikostutettuja herkkujaan. Otin kaksi ja sitten kotona muistin, ettei isäntä voi rommisia ottaa ja niin sitten jostain käsittämättömästä syystä söin ne molemmat Minä ihan oikeesti katselin sitä tyhjää rasiaa siinä pöydällä ja mietin, että mitä tässä oikein tapahtui No, sitten teki mieli suolaista ja söin 13 nakkia, koko avatun paketin tyhjäksi, 3dl pähkinöitä ja sitten 12 lihapullaa,inhottavia, valmis sellaisia, joita mieheni rakastaa ja on tuonut itselleen naposteltavaksi. Minulla oli koko illan todella huono olo, olisi tehnyt mieli oksentaa, mutta se olisi sairasta. Mistä näitä retkahduksia oikein tulee Oliko se se mun niukka sairasteluviikkoni vai heikko itsekontrolli. Vai taas kerran se, että en saa laittaa mitään makeaa suuhuni tai sitte mennään ja lujaa Tänään taas kuosissa, ja olen tavallaan kyllä mielissäni tästä jutusta, koska jälleen kerran se näytti, että koko ajan täytyy olla skarppina. Ja tämä myös pistää pohtimaan miksi näin käy
Keittiöremppa on valmis ja alan tänään laitteleen tavaroita paikoilleen, silitysrauta on hukkunut jonnekin ja se täytyis nyt ensin löytää. En osaa oikein laittaa silittämättömiä vaatteita päälleni, minä silittelen vielä lakanoitakin. Ne vaan on niin ihania silitettynä.
Minulla on ollut 6 kpl semmoisia housuja, jotka ostin ennen polvileikkausta, venuvat ja joustavat, enkä ole kolmeen vuoteen muita saanut päälleni. Nyt heitin ne menemään, inhoan niitä sydämeni pohjasta. Kaapista alkaa löytymään uusvanhoja juttuja, niin ettei tarvitse heti ostaa uusia. Tulee olemaan ihanaa muutaman kilon kuluttua, kun saa alkaa penkomaan kaappia ja kesäksi voisi saada jotain uuttakin.
Hyviä pudotuksia tällekin päivälle kaikille.

Täällä sitä nyt ollaan ja kaksinumeroinen luku ekana tavoitteena

Tervetuloa 009 kaksinumeroista tässä tavoitellaan, minulle se on ainakin niin iso juttu. Kun tapasin mieheni painoin jo silloin 80-luvulla liki 90 kg ja aika pian toista sataa kg. Lapset eivät ole nähneet minua koskaan pienenä, heillä taitaa olla joku kompleksi, kun kaikki tyttöystävät ovat olleet pieniä,pienirintaisia ja jotenkin hiljaisia Eivät varmaankaan halua äitinsä oloista mammaa vierelleen No, kuitenkin, tavoitteet on korkealla, mutta saavutettavissa. Ja ikinä se ei onnistuis omin voimin, ilman tämän juttelupalstan tukea. Ei ainakaan minulle, joka tarviin henkireikää, ei riittäis pelkkä merkkailu ruokapäiväkirjaan.

Poika varmisti miniän kanssa tulonsa tänä iltana, nimenomaan se pilkuntarkka poika.Koiravahdiksi lupauduin taas illalla. Olen siivonnut heille makuuhuoneen valmiiksi, vaihtanut lakanat ja tuulettanut. Itse siirryn isännän viereen yläkertaan. Voi sitä ressukka, kun tulee yöllä niin toivottavasti saa unen kuorsaukseltani. Kai se kuorsauskin vähenee kun laihtuu Joskus jutellaan, että olisi se kiva herätä aamuisin samasta sängystä, mutta kun nuo työajat on niin hullut. Ja sitä on vuosien myötä tottunut omaan makkariin, kummatkin. Vierailut toisen luona on aina kivoja
Pitäisi noita tavaroita kaapittaa, mutta kun lasken päätäni ottakseni jotain lattianrajasta, niin korvissa rutisee ja viiltelee. Astioita nyt kuitenkin tarvitaan lisää kaappeihin. Ja paljon varmaan heitän pois ja laitan kirpparille. Jonkun kivan astiaston voisi hommata, kun kaikki on vähän eri paria, entisestä ravintolasta tuotu. Kun menen Ikeaan katselemaan tavaroita kahvilaan niin ostan varmaan astiaston itsellenikin. Olen kerännyt Pentikiä, mutta en raski laittaa niitä arkikäyttöön. Vieläkään en ole tehnyt ruokaa kotona, siihenkin täytyy ihan opetella, nyt kun tuo hella on paikoillaan. Vuosi on kohta kulunut lopettamisesta, mutta edelleen keittiössä on korkea pino kaikkea paperia ja mappia, en vain ole saanut aikaiseksi mitään, niitäkin täytyis plokata pois.
Että tämmösiä ajatuksia. Tänään ei ole tullut hulluteltua ruuan kanssa, kalorit on kondiksessa, täytyy varmaan hiukan nipistääkin. Laitoin eiliset syömiset ylös tänään ja liki 3000 kaloria tuli mässytettyä jonkun käsittämättömän kohtauksen aikana. Minua, LD, ei naurattanut

Täällä ollaan. Mulla on ollut tällä viikolla muka niin kiire.
Postisetäkin on tällä viikolla jättänyt rauhaan.
Tässä odottelen treenihallin avainta koiratutulta ja sitten laittamaan ruokaa, nyt on kahvikuppi eessä.
Mua kanssa nauratti tynnän repsahdus-sori-. Tuli vaan niin dé ja vu fiilis.
Löysin mun vanhan painonseuranta vihkon ja siirsin uudetkin merkinnät sinne ja samalla huomasin että onhan mulla paino tippunut tammikuussa seillaiset 1.5kg vaikka koko ajan horisin jumista. Sitä tulee vaan niin sokeaksi. Käyn siis joka päivä vaa'alla ja on kiva seurata pitkältä aikaväliltä kun paino laskee pikkuhiljaa.
Huomenna olisi vauhtikestävyys crossing ja sunnuntaina punttis ja venyttely sekä tietenkin huomenaamulla kasilta koirien hallivuoro. Täytyy välillä hemmotella tyttöjäkin omilla treeneillä.
Kofeiinihumalan aiheuttama purkaus olis tällä erää tässä.

Arkiviikko takana ja viikon tiukin osa edessä. Siis syömisten kannalta. Arki sujuu, mutta viikonloput ovat houkutuksia täynnä. Herkut, niin makeat kuin suolaisetkin, huutelevat joka suunnalta. Yritä siinä sitten pitää kuria yllä... No yritystä ainakin on.

Tänään punnitsin itseni normaalista poiketen wiillä, kun puntari sekoili patterin ollessa lopussa. Aamupaino oli 100,1kg. Eli raja lähestyy. Ja itse asiassa uuden patterin saatuani punnitsin itseni normaalilla puntarilla ja lukema oli 99,7kg. Eli kovasti odotan, että huomenna saan siirtyä kaksinumeroisiin. Tarkoitus oli viimeistään ensi perjantaihin mennessä olla alle sadan, mutta ei extrakaan haittaa Tosin viikonloppu voi taas viedä minut mennessään ja sitten taas tiputetaankin samoja kiloja uudestaan.

Tsemppiä kaikille viikonloppuun!