Miten minä popparit unohdin kokonaan, nehän on tosiaan kevytkamaa kun mikrossa poksauttelee. Herkutella pitää tosiaan välillä, sitähän se uuden elämäntavan opettelu just tarkottaa että pitää pystyä elämään, ehkä vähemmillä herkuilla kuitenkin Alkuinnostuksessa on hyvä kokeilla ja testailla uusia vaihtoehtoja, siitä voi jäädä jokin paremmaksi tavaksikin. Jos niitä samoja herkkuja yrittää pitää ainoina vaihtoehtoina ja syödä vaan harvemmin niin se voi kolahtaa pahan kerran kun elämä kolhii. En sano jos koska kylläpä sitä tahtoo enemmän tai vähemmän niitä kolhuja tulla kaikille.

maanantaina, 21. maaliskuuta 2011 klo 12:26 minttu333 kirjoitti::
tänään huikea 103

tätä tahtia tulleet kilot palaavat uomiinsa siihen miten se alimmillaan oli, kaikki lähteneet pelkästään surusyömisen pois jätöllä(ei ihmettele)

eniten pelottaa jotta jos tulee taas että "jes onnistuin" ja sitten kiittää esim valmisruualla tai sipseillä.. karkit olen pois jättänyt pikkusipsipusseja olen lipsunnan estämisksi ns erikoistilanteisiin sallinut.

tänään uintiin, tai uimajumppaan. 110% mukaan

sotanorsulle onnea pallukoista! itse en niitä ole lisäillyt mutta jäsenyyden alussa lisäilin joten tiedän jotta hyvä saavutus(:

ONNEA!

Mulla on ollut sama pelko onnistumisesta: Palkinnoksi kaikkea sitä roskaruokaa...
Tämän palkitsemisketjun olen saanut poikki soveltaen tätä Kiloklubin sallivuusajattelua: Pieniä herkkuhetkiä silloin tällöin, ei totaalikieltäytymistä mistään. Tämän lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että KAIKKI syömäni ruoka on maukasta ja hyvää. Näin olen välttänyt tämän nurinkurisen laihdutus-kieltäymys-palkintoajattelun: Kun jo arjessakin syön maukasta ruokaa ja silloin tällöin sallin pieniä herkkuhetkiä, minulla ei ole tarvetta palikta itseäni millään ruualla. Kaikki hyvä on jo arjessanikin mukana, ei ole mitään kiellettyä mikä voisi houkuttaa.

Nyt palkintoajatteluni on siirtynyt ruuasta toisiin asioihin. Kun olen syönyt KK:n oppien mukaan, olen säästänyt paljon rahaa kun ei ole tarvinnut ostaa jokapäiväisiä sipsi/karkki/roskaruokahankintoja. Kun pääsen alle satasen, aion hankkia läjän mielielokuviani ja laittaa osan hyväntekeväisyyteen!

Kun olen opetellut syömään sallivammin, minulla ei ole enää ollut tarvetta pitää tolkuttomia syöpöttelypäiviä, milloin olen antanut itselleni luvan syödä kaikkea roskamoskaa.. Ei ole ollut tarvetta antaa lupaa mihinkään, kun jo arjessanikin on lupa nauttia ruuasta ja joskus herkutella! En halua enää palata vanhaan.

Olen ollut erittäin epäileväinen Kiloklubin oppeja kohtaan, tieni on ollut takkuinen. Enää en epäile, kun kokemus on osoittanut toimivuutensa käytännössä. On ollut vaikea irtautua laihdutuskuuri-ajattelusta. Mielenmuutos on ollut kiven takana. Ylpeys on puolustanut hillittömyyttä. Jollain tavalla olen nauttinut itseni rääkkäämisestä: Kitulaihdutuskuuri-tolkuton mässäily-lupaukset-kitukuuri-mässäily-jne.

Tänään sain upean kommentin: "Noin hyvältä et ole näyttänyt vuosiin, oot oikeen ilo silmälle".

Arvatkaa tuntuiko hyvälle!

maanantaina, 21. maaliskuuta 2011 klo 18:54 Saturn kirjoitti::


Tänään sain upean kommentin: "Noin hyvältä et ole näyttänyt vuosiin, oot oikeen ilo silmälle".

Arvatkaa tuntuiko hyvälle!

No mä veikkaan että kyyyyyylläpä tais tuntua

En malta odottaa että saan jonkun ulkopuolisen kommentin laihtumisesta, se on kyllä ihan parasta!

Noi ulkopuolisten kommentit on kyllä ainakin mulle niin tarpeellisia. Varsinkin kun yksin asuu, niin kivä kuulla että nää tulokset näkyykin.
Mä olen huomannut saman kuin Saturn, kun ei kiellä itseltään mitään täysin ja syö maukasta ruokaa (esim. mä söin tänään vuohenjuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyä broileria salaatin kanssa. ) Niin eipä tule paljon mättöä syötyä ellei sellaiseksi lasketa mun iltavuoron subwaypatonkia jonka olen sallinut itselleni viikottaisen iltavuoron ruuaksi. Mutta tosiaan muu mättö on jäänyt tosi harvaksi, samoin alkoholi, joskus mietin et voisi hakea kuoharipullon viikonlopuksi, niin en viitsikään kävellä pariakymmentä metriä alkoon tai sitten unohdan kokonaan.

Minäkin olen nyt alkanut saamaan kommenttia laihtumisestani ja siitä saa kyllä todella paljon motivaatiota jatkaa! Tästä lähdin kommentoin heti kun huomaan jonkun tuttavani laihtuneen edes vähänkin!

Paino on pyörinyt tasan 104 ja 104,5 välissä nyt pari päivää. Tänään kävin salilla, huomisesta tulossa niin kiireinen päivä, ettei varmaan ehdi liikkua, mutta pitäähän sitä lepopäiviä ollakin

Tälläinen oli ilme tänään aamulla kun vaaka näytti 98kg! Huhhuh, ei voi muuta sanoa. Täytyy ilmeisesti vaihtaa ketjua, ellei ne kilot pompsahda yllättäen takaisin... Ikuinen pessimisti.

Onnittelut Sotanorsu!!!

tiistaina, 22. maaliskuuta 2011 klo 10:21 Sotanorsu_ kirjoitti::


Tälläinen oli ilme tänään aamulla kun vaaka näytti 98kg! Huhhuh, ei voi muuta sanoa. Täytyy ilmeisesti vaihtaa ketjua, ellei ne kilot pompsahda yllättäen takaisin... Ikuinen pessimisti.

UPEAA!

Alle tuon maagisen luvun, perästä tullaan!

Tänään hieno kokemus:
Juoksin aikaisin aamulla tunnin ja kolme varttia. Meni mukavasti nautiskellen, kehoni alkaa normalisoitua!

Virtaa viikkoon!

Hei kaikille!

Vielä voinee ketjuun osallistua vaikka huomasin että suurimmalla osalla alkaa tuo 100kg raja lähentyä.

Itse olen aloittanut kiloklubissa jo vuosi sitten mutta oman motivaation puutteesta lihoin sitten vielä viime syksyn ihan huolella..Nyt vuodenvaihteessa kammoksuin kun vihdoinkin uskalsin katsoa totuutta silmiin ja nähdä peilistä ja puntarista sen mikä tilanne tosiasiassa oli..Puntari näytti kurjia lukemia, 118,1 kiloa.

Ei ollut ollenkaan kivaa katseltavaa..Ja läskit vaan pursuilee joka paikasta..Otin siis itseäni niskasta kiinni ja ei kun hommiin,ruokatottumukset remonttiin ja salille/jumppaan. Viime viikon torstaina puntari näyttikin jo 110,4kg eli edistystä on tullut ja mielestäni runsaasti tässä ajassa. Motivaatio siis kasvaa.

Ikävä kyllä nyt olen tilanteessa jossa mikä tahansa mikä vähänkin viittaa suklaaseen on himoni kohde. Virheen tein kun erehdyin kummilapsen synttärikakkua maistamaan viikonvaihteessa, nyt himo taas löytyi enkä meinaa päästä siitä yli vaikka en ko. kakkupalan jälkeen olekaan sortunut herkkuihin. Ennen syömääni kakkupalasta minun ei ole edes tehnyt mieli mitään hyvää parin kuukauteen mutta nyt himo on aivan mahdoton.

En haluaisi sortua suklaaseen tai muihin herkkuihin koska tiedän ettei niiden syömisestä tulisi loppua ja taas oltaisiin lähtöpisteessä.

Onnea sotanorsu! Me muut tullaan perässä.
Jäde84 tervetuloa joukkoon, jos ole 100 tavoittelemassa olet ihan oikutettu tänne ja saahan muutkin tänne kirjoitella.
Salilla käyty, vielä kohta pitäisi koirien kanssa lähteä iltalenkille, se onkin helpommin sanottu kuin tehty, kadut ovat märkiä ja mun nuorempi koira ei voi sietää vettä. Onneksi aurinko paistaa ja on lämmin.