Marmite092, ei yksi repsahdus onneksi kaikkea kaada Ja kyllä voi antaa itselleen mielestänu syödä joskus kakkuakin, kunhan se pysyy siinä "joskus".

Itselleni tuo sana kohtuus ei ole se tutuin, kun tulee herkkuihin. Aina pakko syödä esim. sipsipussit kerralla. Makea ei ole minun juttuni mutta suolainen ja rasvainen on.. liikaa!

Nyt on jo yli 3vk kun olen viimeksi syönyt herkkuja Tai eilen söin kotitekoisia popcorneja ja itse tehtyä pizzaa mutta en laske näitä herkuiksi, kun pysyn ns. aisoissa. Sen sijaan noutoruoka ja sipsit on pannassa ainakin koko tammikuun. Onnekseni olen huomannut, ettei ole tehnyt niitä enää mielikään. Kaksi ekaa viikkoa oli todella hankalaa ja iltaisin varsinkin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille, huomenna taas yksi uusi viikko

Heissan!

Ilse olen vasta täyttänyt 30, oudoltahan se tuntuu olla jo kolmekymppinen kun tuntui että parikymppisenä hurjastelu kestäisi ikuisuuden Ylipainoa on ollut ala-asteelta lähtien, mutta aina on olo tuntunut yhtä läskiltä oli ylipainoa 5 tai 50 kiloa.

En tiedä mitä ihmettä olen nyt tehnyt kun paino on laskenut nyt 101 kiloon... Varmaan on ollut niin paljon tekemistä kun vihdoin alkaa tervehtyä etten ole ehtinyt panikoida ruuasta. Tuntuu kyllä etten ole terveellisesti syönyt, mutta on kyllä tullut syötyä vähemmän. Ja liikuttua enemmän, kun vihdoin pääsee taas koiran kanssa kunnon lenkeille!

Nyt yritän ottaa ihan rennosti ja yritän olla panikoimatta tästä laihtumisesta. Minulla on huono tapa saada pakkomielteitä milloin mistäkin, ja aika lailla kaikki muut asiat jäävät sitten vähemmälle. Keskityn siis pieniin askeliin ja ensimmäinen askel on lopettaa sokerin syönti. Siitä tulee niin järkyttävän huono olo (joka jatkuu monta tuntia) ja en oikeasti jaksa kunnolla kävelläkään kun sitä tulee syötyä. Tiedän että varmaan tulee vierotusoireita, mutta tulkoon.

Luin muuten Shauna Reidin kirjan Dieettitytön huimat seikkailut. Oli aivan loistava, suosittelen! Todella hauska, välillä surullinenkin (varsinkin alkupuoli kirjasta), ja saa katsomaan itseäänkin peiliin tämän herkuttelun (ja elämän) suhteen. Shauna kirjoittelee netissä edelleen blogia (johon kirja siis perustuu).

Hyvää viikon alkua kaikille!

Heips. Oon 23v, ja painolukemakin on isompi kuin ikäni, 115kg. Ja tosiaankin, asialle TÄYTYY tehdä jotain. Sinkkuna toivoo löytävänsä joskus sen elämänkumppanin. Mutta ei tämän kokoisena ja näköisenä.

Tänään kun kävin tuolla pirullisella laitteella, vaa'alla niin se näytti tuon kauhean lukeman. Koska on ikää noin vähän, niin on pakko laittaa elämänsä järjestykseen. Eli herkut jää hetkeks ja liikuntaa lisäämään ja ruokavalio muuten kuntoon. Ja myöh. vois jotain herkkuu ottaa kerran viikossa ja VÄHÄN. Ettei tuu otettuu övereit.

Haluan_onnistua Jo se, että tiedostaa halun muuttua tai muuttaa elämässään jotakin jo nuorella iällä on hyvä ja positiivinen asia
Itse olen lähes samaa ikää kanssasi!

Jos pystyisi tiputtamaan painoa suht nuorella iällä, on ne tulevaisuuden terveysristkit huomattavasti pienemmät

Kiitos LittleMonster kirjavinkistä. Olen pitkään kaivannutkin jotain uutta hyvää kirjaa luettavaksi. Täytynee metsästää oma kopio jostain.

Painoa on tippunut tasan 3kg eli noin 1kg/viikko. Jos pysyy vielä tämän viikon sama vauhti niin olisi upeaa. Veikkaan, että perjantaiaamuna paino voi kyllä olla joko ennallaan tai inasen alle. Pienikin miinus olisi superia

Jännää, kun ikää on tullut lisää niin alkaa tulemaan muitakin ns. motivaattoreita ja painavia syitä painonpudotukseen ja elämätapamuutoksiin. Parikin vuotta sitten pohdin lähinnä painoa ulkonäkörasitteena. Nykyään se ulkonäkö ei ole se isoin asia, vaan etenkin oma terveys ja myös tulevaisuudessa lapsien saaminen. BMI 40 ja raskaus ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä, monenlaiset riskit odottavat. Opiskelen viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi ja oma tuleva ammattikin on tuonut lisää perspektiiviä tähän muutokseen: yksi sairaanhoitajan tehtävistä kuitenkin on terveyden edistäminen ja se, että olen 40kg ylipainoinen ei ole se paras esimerkki.

Tulipa jaariteltua.. Onko teillä joku muu motivaattori kuin ulkonäkö tai terveys? Esim ne muksut tai häät tai jotain?

Eilen innostuin kuntoilemaan oikein kunnolla, ensin yli tunnin vauhtilenkki koiran kanssa ja sitten myöhemmin vielä kuntosalille. Kuntosalilla otin ihan kevyesti, mutta kyllä olin illalla aika väsynyt. Päätin että kun kerrankin on energiaa flunssasta selvittyäni niin otan kaiken irti! Sokerin jättäminen on mennyt ihan hyvin. Odotin kovia vierotusoireita mutta taidan päästä helpolla. Enää ei tee edes mieli mitään sokerista ja samalla jotenkin muutkin mielihalut vähenee.

GoldenGalaxy: itselläkin on tuo terveys aika hyvä motivaatio. Olen aina ollut suht tyytyväinen omaan ulkonäkööni vaikka todella ylipainoinen olenkin (paitsi viimeaikoina kun BMI on jo yli 40, mutta nytkään en oikeastaan stressaa ulkonäöstä vaan kaikesta muusta). Parikymppisenä sitä ei edes ajatellut kun ei mitään tautejakaan ollut mutta kehokaan ei kestä kaikkea ja nyt kolmekymppisenä alkaa ilmaantua kaikenlaista. Vielä olisi mahdollista estää sairastumiset ennen kuin käy huonosti! Nyt olen tajunnut kuinka huolestuttavaa on, että todella ylipainoiset puolustelevat itseään koska ovat terveitä, mutta totuushan on että ylipainon takia me ollaan vaan tikittäviä aikapommeja. Pelottavaa. Minulla on motivaationa myös lasten hankkiminen, kovasti haluaisin mutta enemmän sitä haluaa saada oman elämän järjestykseen niin voi tarjota lapsille paremman elämän. Ylipaino on osa tätä asiaa mutta siihen liittyy paljon muutakin. Ja ylipaino liittyy vähän kaikkiin ongelmiini.

Eikä se jaarittelu taida haitata, minusta on ainakin mukava lukea muiden jaaritteluita ja jaaritella itsekin

Moikka kaikille!

Mulla oli vähän hidas aloitus siitä kun ekan kerran kirjoitin tänne joskus tämän kuun alkupuolella. Silloin ilmoitettuun aloituspainoonkin sain kerättyä reilun kilon lisää kiitos laivaristeilyn. Mutta siis nyt virallisesti ja hurjan hyvällä motivaatiolla (oikein ihmettelen mistä sen löysin) aloitin viime viikon maanantaina. Eli lähtöpaino oli 111,1kg ja tänään vaaka näytti jo 107,9kg eli -3,2kg tullut jo alle kahdessa viikossa

Olen siis syönyt suunnilleen kiloklubin ohjeiden mukaisen kalorimäärän, joinain päivinä hiukan enemmän ja joinain vähemmän, mutta n. 1700-2000kcal/pv. Liikuntaa olen jo ennestäänkin harrastanut aika hyvin, tällä hetkellä n. 4 kertaa viikossa ryhmäliikuntaa.

Itselläni suurin motivaattori tähän ikuiseen laihdutukseen on aina ollut pinnallisesti ajateltuna ulkonäkö. Saisi käyttää sellaisia vaatteita, jotka näyttää hyvälle. Ei sellaisia jotka vaan sattuu mahtumaan päälle. Varmaan tiedätte tunteen? Nyt viime aikoina kun ikää on kertynyt jo 29 vuotta, olen herännyt myös terveydellisiin asioihin. Vielä kaikki arvot ovat hyvät, mutta minulla on kova sukurasitus sydän- ja verisuonitauteihin, eli olen juuri se tikittävä aikapommi, jonka joku mainitsi tässä keskustelussa Myös viime aikoina kipuilleet polvi ja lonkka ovat ilmoitelleet, että pitäisikö tehdä jotain...

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. Minulla on virallinen punnituspäivä maanantaisin, eli yritän ainakin aina silloin kirjoitella viikon kuulumisia

KristiinaT: Hieno pudotus sinulla, onnittelut ja tsempit, siitä se alkaa alaspäin menemään! Tiedän hyvin, mitä tarkoitat istuvilla vaatteilla. Kyllä siitä on aikaa, kun on ollut todella tyytyväinen vaatetukseen. Itse olen vielä sellaista kokoa, että normaalista kaupasta isoin koko on nafti mutta esim. Zizzi-liikkeestä (pluskoon vaatteita myyvä, jos joku ei tunne) se pienin S-koko on yleensä iso - siis yläosissa etenkin.

LittleMonster: Sanoit kyllä todella osuvasti tuon tikittävän aikapommi-asian. Itsekin olen samaan joskus mennyt, että olen vakuutellut olevani terve vaikka ylipainoinen. Enää en, tai pitkään en ole ajatellut niin. Nyt on mennyt enemmänkin siihen, että alkaa ajattelemaan jopa liikaa sitä kuinka ylipaino olisi syy kaikkeen sairastamiseen en sentään flunssaa perustele liikakiloilla heh!

Mun pitäisi liikuntaa ehdottomasti lisätä. En tällä hetkellä juurikaan liiku. Olen ollut aktiivinen ryhmäliikkuja mutta jouduin rahatilanteen vuoksi jättäytymään ihanasta LadyLinen naisten ryhmäliikuntakeskuksesta. En oikein välitä ns. unisex-paikoista, joissa miehet saa naisissa aikaan tarpeen näytellä itseään

Kotijumppaa voisi aloitella ja ulkoilla tietty enemmän. Koirien kanssa pääsee taas enempi ulos, kun pakkaset hellittää (2 chihuahuaa, ei tykkää kylmästä yhtään..)

Noloa, mutta naurattaa....olin lähdössä uimaan ja kaivoin uikkareita, ensimmäiset käteen osuvat näyttivät pienikokoiselta ja ajattelin että se toinen samallainen on sitten se isompi koko.... no, ei ollut ja huomasin sen vasta kun olin uimahallissa ja vetänyt sen päälleni...mitään ei pahemmin tursunut yli äyräiden kuitenkaan, paitsi että bikinivahaus saattaisi olla ajankohtaista , eikä sentään ratkennut tai mitään, mutta oli kyllä kohtalaisen tukala olo. Uimasta tultuani katsoin että oliko se sitte se xl, kun piti olla xxl.... ei, se oli L ....ilmankos.

Satasen alitukseen matkaa 2,1 kg.

Taidan liittyä tähän porukkaan.

Eli olen pikkasen päälle 30 vuotias. Laihduttanue elämässä enemmän kuin elänyt normaalisti. Ylipainoa ollut lapsesta asti.

Viime keväänä järkytyin vaakalukemaa, se näytti 127,9 kg. Aivan järkyttävää... Siitä se sitten lähti. Aloitin nutraamalla että sain mukavan alkustartin. Ennen kesää pudotin 12 kg. Kesä meni rennommin, paino ei noussut mutta ei laskenutkaan. Syksyllä uusi tsemppi. Pt teki ruokavaliot ja treeniohjelman. Lihakset kasvoi, paino ei laskenut, mikä ärsytti.

Nyt vuoden alusta uusi tsemppi! Paino on nyt 107 kg eli satasta kohti mennään! Treenit jatkuu hiukan erilaisemmalla ruokavaliolla joten painokin on laskusuunnassa. Kunto on kasvanut huomattavasti, nykyään jopa hölkkään koirien kanssa lenkillä!

Tsemppiä muillekin!