Kiitos Karmale, paljon on vielä matkaa jäljellä, kymmeniä kiloja mut tänään iloitsen tästä, iloa myös sinulle päivääsi

Täällä ryhmässä näyttää olevan pientä eloa

Itse yritän nyt ensin saada painoa tuonne 105 lukemaan ja sitten 100. Onko Teillä muilla kuinka pitkä matka tuohon sataseen? Minulla 6,7 ?

Mamma2003, oma lähtötilanne; kesäkuun puolivälin jälkeen aloitin painosta 106.6, painavimmillani olen ollut jotain 108 aiemmin. Tsemppiä hurjasti meille jokaiselle, tää pitkänmatkan kulkeminen on minustakin mukavaa kun sen jakaa pienempiin tavoitteisiin. Näitä on oikein kiva saavuttaa

tiistaina, 31. heinäkuuta 2018 klo 14:37 ramschakle kirjoitti::
Mamma2003, oma lähtötilanne; kesäkuun puolivälin jälkeen aloitin painosta 106.6, painavimmillani olen ollut jotain 108 aiemmin. Tsemppiä hurjasti meille jokaiselle, tää pitkänmatkan kulkeminen on minustakin mukavaa kun sen jakaa pienempiin tavoitteisiin. Näitä on oikein kiva saavuttaa

Onko sulla millainen ajatus pudottaa painoa? Eli joku tietty ruokavalio tms? Pienin askelin tämä etenee ja hidasta touhua. Sain jossain vaiheessa tiputettua painon 87 kiloon ja kun en pitänyt itsestäni huolta niin tässä ollaan jälleen

Mulla ei ole mitään erityistä metodia. Mikään herkkukaan ei ole erityisemmin kiellettyä, ainoastaan katson et tulee kulutettua enemmän kuin syötyä. Ainahan tämän on tiennyt, mutta nyt vihdoin vuosien jälkeen jokin loksahti paikoilleen. En ole asiantuntija tässä ollenkaan mut hirmuisen innostunut. Tavoitteena siintää hyvin toimiva keho, tarkoitus on liikkua vähitellen yhä enemmän ja monipuolisemmin. Nyt helteiden aikaan se on ollut vähäistä kyllä.

Onnistut varmasti uudelleenkin, kun olet aikaisemminkin samaan pystynyt. Mikä ajatus, tavoite antaisi motivaatiota sinulle, että jaksat pysytellä projektissa päivästä toiseen?

Tässä pitäisi mielestäni olla terveesti itsekäs eli tulisi ajatella itseään. Oma hyväolo ja on sinut itsensä kanssa. Pystyn hyvin aina motivoimaan muita mutta tulisi tosiaan ajatella joskus myös omaa hyvinvointia. Olen projektissa yksin joka on usein haasteellista. Perhekin voi ns hyvin kun äiti voi hyvin. Vai mitä sanotte?

Totta. Oma hyvä olo on kyllä tärkeää. Ehkä tärkein asia miksi nyt olen kyennyt tämän aloittamaan, enkä aiemmin. Olen vähentänyt stressiä ja löytänyt vihdoin tärkeitä mielen hyvinvoinnin palasia kohdalleen. Olen äiti ja huolehdittava näistä kullanmuruista toki on, vastuuta ei voi hylätä mut kyllä raivaan tilaa omille tärkeille jutuilleni myös, joista saan iloa, jotka ovat olennainen osa minua. Se sama joka olit ennen perhettä, se tyttö, ne unelmat, tää kaikki ei ole tarkoitettu katoamaan aikuisuuden myötä. Toki unelmat muuttuvat mutta niitä pitää olla, hyvän olon lähteitä.

Tulin melkein viiden vuoden poissaolon jälkeen Kiloklubiin takaisin. Viime viikot olen vain lukenut muiden juttuja. Mulla kaksi lasta, 4 ja 6-v. Mies on lihava myös.

Juhannuksen jälkeen paino oli ennätykselliset 106,5 kg. Nyt 101,4. Pyrin virallisterveelliseen ruokavalioon rennosti En laske kaloreita mutta niitä tulee n. 1700. Herkkua n kolme viikossa. Kävelyä päivittäin. Herkuilla olen lihottanut itseni, niitä mennyt keskimäärin 4/vrk aikuisikäni ajan jos ei oteta lukuun lyhyehköjä terveellisyyskausia.

En osaa vielä tehdä tuota painokäyrää. Täytyy opetella.

Tervetuloa mukaan itsellä paino tippunut pari sataa grammaa no tänään pitäisi mennä ostamaan salille 10 kortti kun vanha kortti loppui. Tuskallisen pitkävetistä tää homma

Kiitos! Kiva että ryhmässä on eloa. Ihan hyvin mennyt. Koetan siis syödä niin miten voi syödä loppuelämän. Vkl:na söin pari makeaa herkkua, ma croissantin ja tänään 4 pientä pizzapalaa. Olen nuoruuden kitukuurien jälkeen tällaista kiloklubimaista elämäntapaa koettanut ennenkin mutta ei ole kestänyt pysyvästi. Olen ollut ehkä liian tiukka silti. Ehkä olen nytkin koska paino on pudonnut Kiloklubiin suosituksiin nähden vähän liian nopeasti.